28/01/2021 - ,

Blogi 1/2021: Korona-aika on lisännyt äärimmäistä köyhyyttä Kolumbiassa

Teksti: Nina Keres

Viime vuonna koronapandemia koetteli koko maailmaa, niin myös Kolumbiaa – tavallista kansaa, poliittista eliittiä ja kaikkein rankimmin suurkaupunkien köyhien alueiden asukkaita.

Kevään koronarajoitukset mm. maskipakko ja ulkonaliikkumiskiellot purivat melko hyvin, kunnes hallitus kesäkuun tienoilla alkoi asteittain vapauttaa elinkeinoelämää. Loppuvuodesta käyrä on ollut jyrkässä nousussa ja vuosi 2021 on alkanut vieläkin surkeammissa merkeissä, vaikka monenlaisia rajoituksia ja alueellisia ulkonaliikkumiskieltoja on asetettu. Sairaalapaikat ovat sataprosenttisesti käytössä ja potilaita kiidätetään ympäri maata aina sinne, missä paikkoja löytyy. Terveysvalistus ja -testauspartiot kiertävät eri kaupunginosia, mutta virus ei ota laantuakseen.

Viimeisten 10–15 vuoden aikana Kolumbia on onnistunut melko hyvin köyhyyden vähentämisessä ja keskiluokka on selvästi vahvistunut. Nyt hyvä kehitys uhkaa murentua.

Vajaassa vuodessa kuusi miljoonaa ihmistä on romahtanut köyhyyteen. Ajatushautomo Fedesarrollon mukaan köyhyys on lisääntynyt 37 %:sta järkyttävään 47–49 %:iin ja jopa 14 % kansasta elää äärimmäisessä köyhyydessä.

Pieni lapsi ja nainen alkeellisessa ja köyhässä keittiössä Bogotassa Kolumbiassa.
Kolumbiassa on koronavuoden aikana jopa kuusi miljoonaa ihmistä vajonnut köyhyyteen. Noin 14 prosenttia väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä.

OECD:n (Income Mobility Across Generations) mukaan Kolumbiassa on erityisen vaikea nousta ylöspäin tuloluokissa. Yhteiskunnalliset erot ovat jyrkät, joten paluu edes entiselle tasolle tulee kestämään kauan. Suomessa köyhään perheeseen syntyvän lapsen kestää pari sukupolvea nousta keskiluokkaan. Kolumbiassa sosiaalinen nousu kestää jopa 11 sukupolvea! Lisäksi työttömyys tarkoittaa Kolumbiassa paitsi tulojen puutetta ja elinolosuhteiden kaventumista, myös elintärkeiden verkostojen menettämistä.

Hallituksen vastikään tekemä päätös minimipalkan nostamiseksi vajaaseen 300 euroon on otettu hyvin vastaan, vaikka toivottuja työ- ja eläkereformeja ei valtavasta paineesta ja mielenilmauksista huolimatta ole pystytty tekemään. Minimipalkan nosto on hyvä asia, vaikka se ei tietenkään auta työttömiä eikä harmaan talouden piirissä toimivia (esim. katumyyjät). Juuri tällaisia haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä asuu Bogotan Kennedyn kaupunginosassa, jossa Yhteiset Lapsemme ry:n tukema Por Una Sonrisa -järjestö toimii.

Lapset ja Korona

Koulut, päiväkodit ja kerhot ovat olleet suljettuina ja etäopetuksessa koko koronapandemian ajan. 

Tämä on tarkoittanut kaikkein köyhimmille lapsille yhden kokonaisen kouluvuoden menettämistä, sillä ilman tietokonetta, tablettia tai internet-yhteyttä ei etäopetukseen osallistuminen ole mahdollista. 

Por Una Sonrisan tavoitteena on ollut hankkia läksykerholaisilleen tarvittavat työvälineet ja estää koulupudokkuus. Tabletit ja nettiyhteydet sijoitetaan valittuihin koteihin, joissa muutama lapsi opiskelee yhdessä rajoitusten mukaisesti. Kun koulut aikanaan palaavat lähiopetukseen, laitteet otetaan käyttöön Por Una Sonrisan läksykerhossa.

Monet avustusjärjestöt ovat tehneet valtavasti työtä korona-ajan ongelmien lievittämiseksi köyhillä alueilla. Myös kansalaiset ovat osoittaneet solidaarisuutta ja lahjoittaneet rahaa ja tavaroita. Järjestöt ovat pelkästään Bogotassa jakaneet perheille satojatuhansia elintarvikekoreja. Por Una Sonrisa on poikkeuksellisesti jakanut elintarvikkeita paitsi kohderyhmänsä perheille myös alueensa kaduilla asuville nuorille, joita muut avustusjärjestöt eivät tavoita. 

Mies isojen kottikärryjen ja roskapussien kanssa jalkakäytävän reunalla Bogotan kaupungissa Kolumbiassa.
Paperiton siirtolainen myy roskapusseja Bogotan kaduilla henkensä pitimiksi. Monet paperittomat perheet ovat tulleet Venezuelasta.

Myös varakkaassa Pohjois-Bogotassa köyhyys näkyy nyt entistä selvemmin. Paperittomia venezuelalaisia perheitä on kaikkialla myymässä roskapusseja henkensä pitimiksi. Nämä noin miljoona ihmistä eivät saa mitään tukea valtiolta eikä heitä myöskään aiota rokottaa niin kuin maan omat kansalaiset ja laillisesti maassa oleskelevat ulkomaalaiset. Tällä pelätään olevan negatiivinen vaikutus pandemian laantumiseen ainakin niissä kaupungeissa, joissa paperittomia oleskelee eniten.

Toistaiseksi rokotusohjelmasta tai -aikataulusta ei ole tietoa, vaikka asiasta toki käydäänkin – kolumbialaiseen tyyliin – vilkasta keskustelua.

Kirjoittaja asuu Bogotassa ja on työskennellyt lasten oikeuksien parissa eri maissa. Hän on Yhteiset Lapsemme ry:n perustajajäsen ja hallituksen jäsen.

Tagit

Takaisin aihealueeseen: ,