Yhteiset Lapsemme ry:n lausunto hallituksen ohjelmaan rasismin torjumiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi

Yhteiset Lapsemme ry on antanut lausunnon 10.6.2024 koskien valtioneuvoston toimenpideohjelmaan rasismin torjumiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Lausunnossa on keskitetty erityisesti niihin rasistisiin ilmiöihin ja niin toimiin, jotka liittyvät lapsiin ja nuoriin.

Yleishuomioita toimenpideohjelmaan

Toimenpideohjelmassa kuvataan kattavasti rasismia ja syrjintää sekä sen ilmenemismuotoja perustuen tutkittuun tietoon. Ohjelman toimenpiteet eivät kuitenkaan aina linkity tutkimukseen. Esimerkiksi muslimiväestöön kohdistuvaa rasismia ei tunnisteta, vaikka oikeusministeriön vuoden 2021 raportin mukaan sosiaalisessa mediassa esiintyy kaikista eniten muslimeihin ja islamiin liittyvää vihakirjoittelua. Poliisihallituksen viharikosselvityksen (2022) mukaan vakaumukseen kohdistuvissa viharikoksissa yleisimmin uhrina oli muslimi. Pidämme valitettavana, ettei toimenpideohjelma pidä sisällä antisemitismin torjumisen rinnalla toimia muslimiväestöön kohdistuvan viharikollisuuden kitkemiseksi, vaikka ongelma on valtionhallinnon tiedossa.  

Yhdenvertaisuussuunnitelmien toteutusta tulisi seurata. Nuorten osalta olisi tärkeää, että määriteltäisiin vaatimuksena, että oppilaitosten yhdenvertaisuussuunnitelmaa laatiessa olisi kuultava ja osallistettava oppilaat/opiskelijat suunnitelman laatimiseen ja sen toimenpanon arviointiin.

Nuorten yhdenvertaisuus toimenpideohjelman läpileikkaavana teemana

Toimenpideohjelman linjauksissa rasismin torjumiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi (3.3) on linjattu, että lisäpanostukset nuorten yhdenvertaisuuteen on toimenpideohjelman läpileikkaava teema. Toimenpideohjelmassa mainitaan ulkomaalaistaustaiset nuoret useaan otteeseen ja erityistoimena nuorten yhdenvertaisuuden parantamiseksi on ehdotettu ETNOn vahvistamista.

Ohjelmassa todetaan, että ”toisen ja kolmannen sukupolven ulkomaalaistaustaisten henkilöiden määrä kasvaa jatkuvasti, ja heidän uskonsa yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin suomalaisessa yhteiskunnassa on koetuksella syrjintään liittyvien kokemusten johdosta.” Haluamme tuoda esille, että monet rodullistetut nuoret, jotka ovat syntyneet Suomessa, kokevat olevansa suomalaisia ja toivomme hartaasti, että valtionhallinto käsittäisi heidät suomalaisina eikä ulkomaalaistaustaisina. Termi ”kolmannen sukupolven ulkomaalaistaustainen” antaa ymmärtää, että nämä ihmiset eivät olisi suomalaisia. Siksi olisikin erittäin toivottavaa, että tässä kohtaa toimenpideohjelmaa käytettäisiin mieluummin muita termejä, esim.  ”henkilö, jonka vanhempi tai isovanhempi on syntynyt ulkomailla”. Uusintamalla tätä ajatusta tulee tämän toimenpideohjelma vahvistaneeksi tätä rasistista ja vahvasti ulossulkevaa ajattelutapaa. Rasismia kokevat Suomessa he, joita ei mielletä ”suomalaisiksi” esimerkiksi ihonvärin, nimen tai oletetun kulttuuritaustan perusteella.  

Suomen kansainvälisiä sopimusvelvoitteita seuraavat valvontaelimet ovat kehottaneet Suomea panostamaan ETNOn toimintaan, mikä sinänsä on kannatettava toimi. Haluamme kuitenkin tuoda esille, että ETNO ei elimenä ole tavoittanut aikaisemmin kovinkaan hyvin nuoria, eikä sen jäsenenä ole nuoria tai nuorten perustamia järjestöjä. Rasismin kokemukset eivät myöskään liity etnisyyteen tai etniseen identiteettiin, vaan ihonväriin sekä oletettuun etnisyyteen, kulttuuriin ja uskontoon. Rasismia kokevat tietenkin Suomessa myös ulkomaalaiset ja eri etnisiin ryhmiin itsensä identifioituvat ihmiset mutta nämä toimenpideohjelmassa mainitut ”kolmannen sukupolven ulkomaalaistaustaiset nuoret”, joiden esimerkiksi isovanhempi on tullut yli 30 vuotta sitten Suomeen, eivät todennäköisesti pidä ETNOa ja ETNOn jäseniä heidän asiaansa edistävänä tai heitä edustavana elimenä. Pitäisimme siksi tärkeämpänä, että erityisiin toimenpiteisiin nuorten yhdenvertaisuuden edistämiseksi panostettaisiin siellä, missä nuoria tavoitetaan eniten -eli peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa sekä välillisesti opettajien ja kasvattajien koulutusten kautta. Mikäli ETNOn tavoitteeksi asetetaan nuorten osallisuuden lisääminen ETNOn toiminnassa, voimme osallistua tähän kehittämistyöhön omalla panoksellamme, jotta tavoite voidaan saavuttaa.

Kommentit lukuun 5 Kasvatus ja koulutusjärjestelmä sekä kulttuuri- ja nuorisopolitiikka

On hyvä, että koko koulutusjärjestelmän kattava tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehittämisohjelma suunnitellaan ja toteutetaan. Toivomme, että järjestöt, tutkijat ja muut asiantuntijat pääsevät mukaan tähän työhön ja työ resursoidaan siten, että muutosta tapahtuu rakenteellisella tasolla julkisella sektorilla ja järjestöjen tuottamia täydentäviä toimia tuetaan.

Työssämme nuorten ja lasten parissa kouluissa ja varhaiskasvatuksessa, olemme havainneet, että lapset ja nuoret ja heidän huoltajansa kokevat arkipäiväistä rasismia jatkuvasti näissä palveluissa. Tätä oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuksessa ilmenevää rasismia olisi tutkittava tarkemmin ja ehdotamme, että se lisätään kohtaan 4.3. jotta toimilla olisi riittävä tietopohja.

Oppilaitoksissa tarvitaan selkeitä malleja niin opettajille kuin muulle henkilöstölle tilanteisiin, jossa epäillään rasismia. Monet kasvattajat kokevat, ettei heillä ole välineitä puuttua ja selvittää epäselviä arjen tilanteita, joihin saattaa liittyä rasismin kokemukset. Siksi antirasismi ja arjen työkalut rasismin torjuntaan, sekä rasismia kokevien lasten ja nuorten tukemiseen, tulisi olla läpileikkaavana teemana opetuksessa ja opettajankoulutuksessa. Opettajien koulutus aiheesta tulisi olla jatkuvaa ja kaikkia velvoittavaa, koska yhdenvertaisuuden toteutuminen ei saisi jäädä vain aiheesta kiinnostuneiden opettajien asiaksi.

Työssämme lasten ja nuorten kanssa havainneet, etteivät he luota siihen, että aikuiset koulussa ottaisivat rasismin kokemukset tosissaan, ja että niihin puututtaisiin hanakasti erityisesti silloin, jos aikuisten toiminta koetaan rasistiseksi. Siksi suosittelemme, että Suomeen rakennetaan yhdenmukainen järjestelmä osana koulujen yhdenvertaisuussuunnittelua, joka velvoittaa oppilaitoksia luomaan tavan, jolla oppilas voi ilmoittaa koulussa koetusta rasismista turvallisella tavalla. Järjestelmän ja sen avulla tehty prosessi tulisi olla kaikkien oppilaiden tiedossa. Oppilailla tulisi olla tiedossa, kenen luokse kääntyä, jos kokee rasismia kouluissa sekä miten koulu käsittelee asiaa. Oppilaalla tulisi myös olla tieto, mihin olla yhteydessä, jos kokee, ettei koulu ole ryhtynyt riittäviin toimiin rasismin ja syrjinnän kitkemiseksi. Yksi hyvä keino edistää luottamusta ja rasismin torjuntaa kouluissa olisi osallistaa oppilaat ja opiskelijat koulun yhdenvertaisuussuunnitelman tekoon sekä yhdenvertaisuussuunnitelman toteutumisen seurantaan ja arviointiin.  Itse suunnitelman teossa olisi tärkeää kuulla niitä lapsia ja nuoria, joiden kohdalla yhdenvertaisuus ei toteudu. Ehdotamme, että yhdenvertaisuusvaltuutettu voisi seurata rasismia ja syrjintää oppilaitoksissa ja arvioida toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Kaiken kaikkiaan toimenpideohjelma sisältää hyviä toimia mm. varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnittelun avuksi tuotettavan selvityksen. Olisikin kuitenkin toivottavaa, että tavoitteeksi lisättäisiin selvityksen suositusten levittäminen kuntiin ja suositusten toimien arvioinnin ja seurannan, sekä konkreettisen tue varhaiskasvatukseen yhdenvertaisuuden kehittämiseksi. Yhdenvertaisuussuunnittelu jää liian usein suunnitelmatasolle, kun konkreettiset arjen työkalut ja mittarit puuttuvat. Yhteiset Lapsemme ry tuottaa tietoa ja työkaluja varhaiskasvatuksen rasismin vastaiseen työhön ja on mielellään mukana viemässä konkreettisia malleja laajemmin valtakunnalliseen tietoisuuteen.

Lisätietoja antaa:
Katja Mannerström
toiminnanjohtaja
katja.mannerstrom@yhteisetlapsemme.fi