Yhteiset Lapsemme 3/2024 Hallituksen palsta: ”Antirasismi on minulle sydämen asia”

Teksti: Federico Ferrara

Suomeen muuttaneena italialaisena teininä tiedän omasta kokemuksestani, miten vaikeaa on asettua uuteen maahan ja kulttuuriin, kun sinua pidetään erilaisena ja ulkopuolisena.

Siirtymä Roomasta Kotkaan 13-vuotiaana oli kaikkea muuta kuin mitä olin kuvitellut ennen muuttoa. Koulussa minulle muistutettiin jatkuvasti erilaisuudestani, kuten tummemmasta ihostani ja hiuksistani, vaikka en itse edes täysin ymmärtänyt näitä eroja. Koulu ei osannut tukea rasismista kärsivää nuorta, ja fyysisen ja henkisen väkivallan jatkuva pelko vaikutti suuresti hyvinvointiini, itsetuntooni ja iloisuuteeni. Tunsin jatkuvasti, etten ollut tarpeeksi hyvä, ja että minun piti jatkuvasti todistaa muille arvoni. Jos teinkin virheitä, ne liitettiin automaattisesti italialaiseen taustaani. Nuorena teininä jouduin jatkuvasti taistelemaan kiusaajia vastaan, pakenemaan, kun heitä oli liikaa, ja samalla koin vastuuta siitä, miten italialaisia ja Italiaa nähtiin.

Vuosi oli kieltämättä haastava ja yksinäinen – ehkä elämäni vaikein. Päätin lukuvuoden päätyttyä, että minun oli pakko muuttaa takaisin Italiaan; en vain jaksanut enää. Olin etuoikeutettu ja onnekas, koska sain valita ja palata vanhaan, turvalliseen kotisatamaani, mutta jouduin samalla hyvästelemään äitini ja veljeni, mikä taas teki todella kipeä. Suurin osa lapsista ja aikuisista, jotka kärsivät rasismista Suomessa, eivät ole kuitenkaan yhtä onnekkaita. Heillä ei ole valinnanvaraa, ja sen takia työ antirasismin edistämisen valtakunnallisesti Yhteiset Lapsemme ry:ssä on todella tärkeää ja siitä syystä päätin liittyä järjestön hallitukseen.

Omat kokemukseni avasivat silmäni rasismin tuhoavalle voimalle, ja olen siitä lähtien työskennellyt yli kymmenen vuotta ihmisoikeuksien parissa. Antirasismi on minulle sydämen asia, ja olen tehnyt paljon työtä – viimeksi vanhempana konsulttina isoissa yrityksissä, kaupungeissa ja järjestöissä – jotta ihmisten tietoisuus aiheesta kasvaisi, jotta he ymmärtäisivät omia ennakkoluulojaan paremmin ja osaisivat toimia yhdenvertaisemmin. Jokaisella Suomessa asuvalla ihmisellä tulisi olla samat oikeudet ja mahdollisuudet, ja heidän pitäisi voida elää turvallisesti maassamme. Valitettavasti tiedän, että näin ei vielä ole. Englannissa tapahtuneet järjettömät teot muistuttavat meitä siitä, että meillä on vielä paljon töitä edessämme, jotta saamme kitkettyä rasismin yhteiskunnastamme ja rakenteistamme.

Tämän vuoksi olen mukana Yhteiset Lapsemme -järjestön hallituksessa. Haluan olla mukana vaikuttamassa siihen, että yhteiskunnastamme tulisi rasismista vapaampaa, ja se että meidän lastemme ja nuortemme eivät tarvitsisi pelätä tai kärsiä heidän moninaisuudestaan kouluissa ja kaduilla, vaan he voisivat keskittyä kasvamiseen ja elämiseen.

Kirjoittaja on filosofian ja yhteiskuntatieteiden maisteri, jolla on laaja-alaista kokemusta yhdenvertaisuuden, integraation ja inkluusion edistämisestä niin Suomessa kuin ulkomailla. Hänen perheeseensä kuuluu vaimon lisäksi kaksi kouluikäistä lasta. Vapaa-ajallaan hän harrastaa erilaisia urheilulajeja, kuten uintia, juoksua ja jalkapalloa, sekä viettää aikaa ystäviensä seurassa.