Blogi 3/2021: Sijaishuollon juhlapäivä ja sijaissisaruus
Onnistumisten kautta Näkyväksi
Teksti: Henrietta Pihlaja
Tänä vuonna Sijaishuollon juhlapäivää Care Day:ta vietetään Suomessa toista kertaa. Päivän avulla tahdotaan tehdä sijaishuoltoa näkyväksi hyvällä tavalla, ymmärrystä lisäten ja ennakkoluuloihin vaikuttaen. Päivä on minulle tärkeä, sillä se koskettaa minua henkilökohtaisesti. Olen elänyt lähes koko elämäni lastensuojeluasioiden piirissä silti olematta lastensuojelun asiakas tai lastensuojelun työntekijä. Edustan kohderyhmää, joka jää usein näkymättömäksi sijaishuollosta puhuttaessa. Olen sisko – sijaisvanhempien biologinen lapsi.
Vaikka Care Day:n kautta tahdotaan juhlia onnistumisia, rakkautta ja onnea, jota sijaisperheisiin liittyy, sen tavoitteena on myös lisätä ymmärrystä ja saada erilaisia ääniä kuuluviin. Näin ollen sanon suoraan, että vaikka tietoisuus ja lasten huomioiminen ovat lisääntyneet, sijaissisarukset ovat silti melko näkymätön osa lastensuojelua. Tästä syystä olemme perustaneet sijaissisaruksille oman vertais- ja vaikuttamisyhdistyksen Milja Kaijasen, Minerva Kettukujan ja Mikael Malkamäen kanssa. Yhdistyksemme nimi on Näkyvät, sillä tahdomme saada itsemme ja asiamme näkyväksi. Voinkin sanoa tämän yhdistyksen perustamisen olleen jonkinmoinen onnistuminen. Vaikka olemme vasta lapsenkengissä ja opettelemme nousemaan jaloillemme, me olemme olemassa ja ajamme juuri meidän asiaamme.
Jos mietit, miksi tällaista yhdistystä tarvitaan, on vastauksia monia. Ihmiset saattavat ajatella, että tottahan sisaruksilla on kaikki hyvin. He ovat ”omia lapsia”, joilla on ”turvallinen lapsuus” ja jopa niin ”sankarivanhemmat, että huolehtivat muidenkin lapsista”. Niinpä. Kun ympärillä oleva ilmapiiri on tuon kaltainen, alkaa lapsena itse uskoa, että itsellä asiat ovat niin hyvin verrattuna sisaruksiin, ettei omilla tarpeilla ole merkitystä – ovathan sisarusten asiat jo lähtökohtaisesti niin paljon huonommin. Kiitollisuudenvelka omien vanhempien hyvyydelle ja ikuinen omien tarpeiden vähättely kantaa perheen sisältä myös helposti muuhun elämään vaikuttaen sekä ihmissuhteisiin että työhönkin.
On lähes mahdoton elää vertaamatta omia surujaan siihen, millaisia asioita sisarusten lapsuudessa on tapahtunut. On lähes mahdoton edes ajaa omaa asiaansa lisäämättä aina ”ei tietenkään sijaissisarusten asiat ole niin isoja kuin sijoitettujen” ja siksi tahdomme tulla nähdyksi itsenämme, emmekä ainoastaan sisaruksiimme verrattuna.
Lopulta kuitenkin tämä on ainut elämä, jonka tiedän. Tämä on minun perheeni, eikä perhekoti tai lastensuojelulaitos, vaan perhe, josta on jäänyt rinnalle oikeita sisaruksia, joiden kanssa olen kasvanut ja joita rakastan. Vaikka tiedostan nykyään, että omillakin tarpeillani on merkitystä, en myöskään tahdo kuulla leimaavaa puhetta tai kauhistelua sisaruksistani.
En oikeastaan edes ole varma, voiko mikään kokemus olla hyvää parempi, jos siihen ei liity myös kipua. Kaikenlaiset tunteet, kaikenlainen oleminen, rakkaus, onni, vastoinkäymiset, halu taistella ja halu luovuttaa kuuluvat myös elämään. Kipu kuuluu elämään. Mutta sen sijaan, että antaisimme sen musertaa meidät ja hallita meitä, me kohtaamme sen. Kohtaamalla sen me voimme muuttaa rakenteita sellaisiksi, että ne tuottaisivat vähemmän kipua ja antaisivat kaikille mahdollisuuden tulla kohdatuksi omine tarpeineen perhehoidossa. Siis tulla näkyväksi.
PS. Jokaisen sijaissisaruksen perhe, kokemukset ja tunteet asiasta ovat yksilöllisiä, eikä minun tunteeni ja kokemukseni kirjoittajana edusta jokaisen sijaissisaruksen tunteita tai kokemuksia.
Kirjoittaja on sijaissisar, Yhteiset Lapsemme ry:n järjestötyöntekijä ja Sijaissisarusten vertais- ja vaikuttamisyhdistyksen Näkyvät ry:n puheenjohtaja
***
Onnistumisia myös sijaissisaruuteen liittyen on tapahtunut rutkasti verrattuna vuoteen 2004, jolloin omat vanhempani aloittivat ammatillisina perhehoitajina, eikä meitä lapsia huomioitu prosessissa lähes ollenkaan. Pesäpuu ry on tuottanut muun muassa Sijaissisaruusoppaat lapsille ja nuorille, joiden uudistettua versiota olin myös itse tekemässä. PRIDE-valmennusten paneeleihin kutsutaan puhumaan joskus myös perheiden biologisia lapsia, Sijaissisaruutta käsittelevän valmennusosion lisäksi PRIDE-valmennuksen osallistujat pohtivat ryhmätapaamisten teemoja yksilökohtaisissa tehtävissä suhteessa perheessä valmiiksi oleviin lapsiin. Tämän lisäksi Pesäpuu ry järjestää päivän mittaisia sijaissisaruuskoulutuksia kaikille aiheesta kiinnostuneille, ja yhä enenevissä määrin eri toimijat ovat alkaneet ottaa perheiden lapsia huomioon yksilöllisesti sekä järjestämään jopa vertaisryhmätapaamisia. Sijaissisaruksille on myös kehitetty aikuisten PRIDE-valmennuksen aikana omia ryhmätapaamisia, joiden ohjaamisessa voi käyttää apuna Pesäpuun tuottamaa ohjaajan opasta. Tällä hetkellä Perhehoitoliitolla on myös käynnissä sijaisperheiden sisaruussuhteita tukeva Meidän sakki -hanke.
Takaisin aihealueeseen: Blogi, Lastensuojelu