Blogi 6/2018: Luottamus syntyy pienistä teoista
Yhteiset Lapsemme ry:ssä on tänä keväänä käynnistetty pienen tauon jälkeen uudestaan ilman huoltajaa tulleille turvapaikanhakijataustaisille nuorille tarkoitettua tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa. Ensimmäiset vapaaehtoiset tukiperheet ja tukihenkilöt ovat aloittaneet viime kuukausien aikana toimintansa. Tässä tuoreeltaan joitakin ajatuksia siitä, mikä toiminnassa on merkityksellistä.
Vapaaehtoisten tulee olla luotettaviksi ja turvallisiksi todettuja, ja tätä turvallisuutta pyritään toiminnassa monin tavoin varmistamaan. Lähdemme myös siitä, että jos vapaaehtoinen ryhtyy tukiperheeksi tai tukihenkilöksi koulutuksen jälkeen, sitoutumisen tulee olla pitkäkestoista. Ovathan ilman huoltajaa tulleet nuoret joutuneet jättämään taakse perheensä, sukunsa ja ystävänsä – elämänmittaisiksi tarkoitetut ihmissuhteensa – ja asettuneet asumaan vieraaseen yhteiskuntaan vailla tietoa siitä, saavatko koskaan omaa perhettään luokseen.
Vapaaehtoinen ja nuori tulee sovittaa yhteen kumpaisenkin luonteenpiirteet ja toiveet sekä resurssit huomioon ottaen. Vapaaehtoisen on hyvä tiedostaa omat rajansa ja mihin itsellä on resursseja. On niitäkin vapaaehtoisia, jotka kaipaavat haastetta eivätkä säikähdä nuoren vaikeampaakaan elämäntilannetta. Kukin voimavarojensa mukaan: näin syntyy ihmissuhteita, jotka kestävät eivätkä kuormita vapaaehtoista kohtuuttomasti.
Nuoret tietävät itse, mitä he haluavat ja tarvitsevat tukiperheeltä tai tukihenkilöltä. Tärkeää on suomen kielen oppiminen, suomalaiseen kulttuuriin tutustuminen ja syntyvä ihmissuhde. Kaikkiin tarpeisiin tai toiveisiin ei vapaaehtoinen välttämättä voi vastata, mutta toisaalta suhteesta voi syntyä jotakin sellaista, jota nuori ei olisi uskaltanut edes toivoa. Kuinka hienoa onkaan saada itselleen se lapsena toivomansa pikkuveli, perhe, joka kutsuu viettämään juhannusta kanssaan tai itsenäistymisen polulla auttava ystävä, jonka kanssa on vielä yhteisiä harrastuksiakin!
Eräs tukiperhe kutsui nuoren mukaan perheensä joulun viettoon heti ensimmäisellä tapaamisella. Ensikohtaaminen tapahtui kevättalvella, joten joulukoristeita ei varsinaisesti ollut vielä kaivettu esille. Toisen tukiperhevanhempi taas kertoi heti kättelyssä nuorelle, että tätä tullaan pitämään tasavertaisena perheenjäsenenä. Perheen lapsi vahvisti odottaneensa nuoren tapaamista koko viikon ja sovitteli lippalakkiaan veljellisesti nuoren päähän. Miten paremmin voisi kertoa nuorelle, että olemme mukana tässä tosissamme ja todella haluamme sinut osaksi elämäämme?
Soittelimme tukiperheäidin kanssa heidän tavattuaan nuorta ensimmäistä kertaa itsenäisesti. Nuori oli ollut kiitollinen siitä, että sai käydä perheen taaperon kanssa leikkipuistossa: eihän hänellä ollut vuosiin ollut mahdollisuutta viettää aikaa pienten lasten seurassa. Tunne taisi olla molemminpuolinen, sillä seuraavan kerran jutellessamme perheen äiti huokaisi: ”Me ollaan niin onnellisia hänestä.”
Voisitko sinä tai sinun perheesi tarjota yksin Suomessa elävälle nuorelle kokemuksia tavallisesta arjesta ja perhe-elämästä?
Seuraavat tukiperheiden ja tukihenkilöiden 12-tuntiset koulutukset järjestetään 1.-2.9.2018 sekä 9.10.-24.10. Lisätietoa toiminnasta ja koulutuksista täältä.
Teksti: Heini Aaltonen
Tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa kehitetään Yhdessä matkalla – Tukiperheestä voimaa yksintulleen nuoren kotoutumiseen -hankkeessa (2017-2020). Hanke kuuluu STEA:n rahoittamaan ja Lastensuojelun Keskusliiton koordinoimaan Kaikille eväät elämään -avustusohjelmaan eriarvoisuuden vähentämiseksi. Lisätietoja hankkeesta saat hankepäällikkö Piia Sauraselta (puh. 0447211244, s-posti piia.sauranen@yhteisetlapsemme.fi) ja hankekoordinaattori Heini Aaltoselta (puh. 0447211245, s-posti heini.aaltonen@yhteisetlapsemme.fi)
Takaisin aihealueeseen: Blogi, Lastensuojelu, Maahanmuutto, Moninaisuus, Pakolaisuus, Vapaaehtoistyö, verkkolehti