Yhteiset Lapsemme 2/2024 Hallituksen palsta: Lapsi on aina ensisijaisesti lapsi

Teksti: Meri Korniloff

Antirasistinen työ lasten ja perheiden parissa on tärkeämpää nyt kuin ehkä koskaan aiemmin Suomessa. Siltä se ainakin näyttää, kun työskentelee, kuten minä, maahanmuuton, turvapaikkapolitiikan ja paperittomuuden parissa. Samaan aikaan yhteiskuntamme on yhä monikulttuurisempi. Näemmekö kaikenlaiset ja kaikennäköiset lapset ja nuoret osana suomalaista yhteiskuntaa? Tämä kysymys motivoi minua liittymään Yhteiset Lapsemme ry:n hallitukseen. Ajattelen, että on jokaisen aikuisen vastuulla rakentaa yhdenvertaista Suomea kaikille täällä asuville lapsille.

Yhteiset Lapsemme resonoi minussa myös muulla tavoin. Olen aina ajatellut, että koko kylä kasvattaa lasta. Omien lasten myötä tämä tunne on entisestään vahvistunut. Hyvin pian lapset saatuani olin jo kiitollinen siitä, että heidän elämässään oli muitakin aikuisia kuin minä. Mitä useampia ja mitä erilaisempia, sen parempi. Kun he tulivat kouluikään, oli myös itsestään selvää, että lasten kaverit saavat tulla kylään, ovemme on auki. Haluan olla osa kylää, sillä panoksella mitä pystyn ja osaan.

Kolmas asia, joka yhdistyksen nimestä, tulee minulle vahvasti mieleen on se, että rakennamme yhteiskuntaa sekä säilytämme (tai pilaamme) ympäristöä tuleville sukupolville ja lapsille. Toimintamme tulisi tähdätä siihen, että emme mokaisi ainakaan kovin pahasti tässä tehtävässä. Kasvattava yhteisö on yhdessä vahvempi ja kestävämpi. 

Lapsi ei valitse syntymäpaikkaansa. Hän on riippuvainen siitä, mitä me aikuiset teemme ja päätämme. Tällä hetkellä maahan muuttaneiden ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia heikennetään nopealla tahdilla ja tämänhetkiset päättäjämme suunnittelevat lukuisia lakiuudistuksia, jotka asettavat ihmisiä, myös lapsia ja perheitä, eriarvoiseen asemaan taustansa vuoksi. Ajatus jakamattomasta ihmisarvosta ei olekaan niin itsestään selvä, kuin kolmekymppisenä yliopistosta valmistuneena kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen asiantuntijana aikanaan uskoin. Kehitysuskoni on saanut kolauksen ja nyt tiedän, että yhdenvertaisuuden eteen on tehtävä töitä joka päivä, ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyyksiä. Vuosi sitten järkytyin, kun näin asuinalueeni kävelysillalla rasistisen kirjoituksen. Lähikoulun oppilaat kävelivät kirjoituksen ohi joka ikinen päivä. Siksi otsikossa oleva ihmisoikeuskeskusteluissa usein toistettu slogan, Lapsi on aina ensisijaisesti lapsi, on kipeän ajankohtainen. 

Kirjoittaja on Yhteiset Lapsemme ry:n hallituksen jäsen, joka työskentelee tällä hetkellä Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n toiminnanjohtajana ja on omien sanojensa mukaan jonkinmoinen puoliso sekä kahden lapsen äiti. Koulutukseltaan Meri Korniloff on kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen asiantuntija.