31/05/2021 - , , , , ,

YL 2/2021: Maahan muuttaneiden nuorten hyvinvointi edellyttää osallisuutta

Teksti: Salla Kallio
Kuva:
Samuel Ahounou

Osallisuus on kokonaisvaltaista käsitystä kuulumisesta ja kuulluksi tulemista. Osallinen nuori kokee, että hän voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja yhteisiin asioihin, pääsee osalliseksi yhteisestä hyvästä ja uskoo mahdollisuuksiensa olemassaoloon. Greschel ja Kiilakoski (2012, 7) luonnehtivat osallisuuden tarkoittavan laajemmin hyvinvointia – ”syvällisiä kuulumisen, kiinnittymisen ja vaikuttamisen ulottuvuuksia”.

Asumisaika ja ikä, jolloin lapsi tai nuori on muuttanut Suomeen, vaikuttavat osallisuuden kokemukseen ja esimerkiksi identiteetin kehittymiseen. Nuorisobarometrin 2018 mukaan yläkoulussa nuoret ulkomaalaistaustaiset kokevat yhtä suurta osallisuuden tunnetta kuin suomalaistaustaiset. Kuitenkin toisella asteella he tuntevat osallisuutta suomalaistaustaisia vähemmän. Varsinkin ulkomailla syntyneet ulkomaalaistaustaiset kokevat myös useammin läheisten ystävien puutetta, mikä heijastuu fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

Peruskoulun jo käyneillä, nuorina aikuisina Suomeen muuttaneilla, vaatimus kotoutumisesta kolmessa vuodessa voi tuottaa paineita ja siten lisätä epäonnistumisen ja mahdottomuuden tunnetta. Pitäisi oppia kieli, kouluttautua ja työllistyäkin samalla, kun byrokratian kiemurat saattavat laittaa kapuloita rattaisiin ja oman perheen tilanne huolettaa. Lisäksi suomalaisen yhteiskunnan rakenteet pysyvät syrjivinä aktiivisuuden ja kotoutumisen vaatimuksista huolimatta. Työllisyysmahdollisuudet ovat usein suppeat ja ulkomaalaistaustaisia nuoria ohjataan lähinnä tietynlaisiin töihin nuoren omista toiveista huolimatta. Rasismi ja syrjintä vaikuttavat mielenterveyteen ja turvallisuuden tunteeseen.

Saara Vainion (2021) mukaan nuorten ’aktiivisuus’ ja ’potentiaali’ yhdistetään poliittisessa ohjauksessa kapea-alaisesti instituutioihin. Aktiivisuus nähdään sellaisena, että yksilö edesauttaa yhteiskunnan taloutta, työtä ja tulevaisuutta oman toimintansa kautta. Maahan muuttaneet nähdään helposti ’käyttämättömänä potentiaalina’, sillä heidän ajatellaan olevan vaarassa jäädä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle. Näin heidät kategorisoidaan ’toisiksi’, minkä vuoksi heihin kohdennetaan entistä tiukempaa kontrollia ja valvontaa. Tämän voi nähdä juuri tietyntyyppisenä, ennalta määriteltynä aktiivisuutena ja kotoutumisena instituutioiden ja muiden määrittelemien toiveiden puitteissa. Nämä odotukset myös vaikuttavat osallisuuden kokemukseen.

Poliittinen osallistuminen nähdään osana kokonaisvaltaista kotoutumista. Juuri nyt kuntavaalien kynnyksellä huolet ja toiveet äänestysaktiivisuudesta pohdituttavat. Kuntavaalit ovat muita vaaleja inklusiivisemmat, sillä ne tarjoavat kansalaisuudesta riippumatta mahdollisuuden paikallistason poliittiseen vaikuttamiseen. Poliittisen representaation kannalta olisi tärkeää, että edustuksellinen demokratia peilaisi yhteiskunnan moninaisuutta. Edellisissä kuntavaaleissa 2017 äänioikeutetuista ulkomaalaistaustaisista äänesti vain joka neljäs. Nuoremmat ikäryhmät äänestivät vanhempia

ikäryhmiä harvemmin. Äänestämisen todennäköisyyttä nosti (koko Suomeen muuttaneiden ryhmässä) suomen ja/tai ruotsin kielen osaaminen, samoin kokemus kuulumisesta suomalaisiin ja/tai asuinkuntaan. FinMonik-tutkimuksen mukaan suurin syy äänestämättä jättämiseen oli tiedon puute. Seppänen ym. (2021, 5) pohtivatkin, että omalla äidinkielellä saatu tieto vaaleista, äänioikeudesta ja ehdokkaista voisi kasvattaa Suomeen muuttaneiden äänestysaktiivisuutta.

Tämän vuoden kuntavaalien alla erityisesti Monihelin Kaikkien Vaalit -kampanja on aktiivisesti pyrkinyt tuomaan tietoa vaaleista Suomeen muuttaneille sekä järjestänyt vaalipaneeleita maahanmuuttajajärjestöjen kanssa. Yhteiset Lapsemme ry:ssä olemme tehneet Tienoo.fi-sivustolle Kuntavaalit 2021 -kategorian, johon olemme koonneet eri tahojen tuottamaa materiaalia vaaleista sekä perustiedot kuntavaaleista kahdeksalla kielellä. Mainostamme sivua myös Facebookissa näillä kielillä. Näin toimien toivomme, että monikielinen tieto löytäisi yhä useamman luo.

Toisaalta emme saisi kiinnittyä ajatukseen, että äänestäminen ja äänestämättä jättäminen, tai instituutioiden sisällä toiminen, jakaisi nuoret ’aktiivisiin’ ja ’passiivisiin’. Osallistuvassa demokratiassa monet arjen kentät nähdään poliittisina. Vaikuttamisen keinoja on monia, eivätkä ne rajaudu vain instituutioiden sisäpuolelle. Suomalaiset nuoret ovat nostaneet vaikuttamisen keinoina esiin esimerkiksi aloitteen, vetoomuksen tai adressin allekirjoituksen, yhteiskunnallisten näkemysten jakamisen sosiaalisessa mediassa, mielenosoittamisen, taiteen, kampanjoinnin ja suoran yhteydenoton viranomaisiin tai kansanedustajiin.

Nuorten ulkomaalaistaustaisten tärkeys poliittisina toimijoina kasvaa. Nuoribarometrissa 2018 huomattiin, että syrjityiksi joutuminen ja vähemmistöön kuulumisen kokemukset liittyvät useammin aktiivisempaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tämä tuo toivetta muutoksesta, mutta muihin osallisuuden osa-alueisiin ja hyvinvointiin syrjintä väistämättä vaikuttaa negatiivisesti. Nuorten ulkomaalaistaustaisten osallisuuden edistäminen vaatii meiltä nuorten toiveiden ja mielipiteiden kuulemista, positiivisen erityiskohtelun mekanismeja, sekä syrjivien rakenteiden purkamista, jotta hyvä elämä ja toivo tulevaisuudesta olisivat mahdollisia.

LÄHTEET:

Ahtiainen, H., Mäki, N., Määttä, S., Saukkonen, P., Ylijälä, A. (2020) Ulkomaalaistaustaisten lasten ja nuorten hyvinvointi Helsingissä. Tutkimuksia 2020:5. Helsinki: Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot. Kurki, T. (2019) Immigrant-ness as (mis)fortune?: Immigrantisation through integration policies and practices in education. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Kurki, T. (2020) Rasismi ja tiukka maahanmuuttopolitiikka sairastuttavat pakolaisten mielen.Cosupport – Interrupting youth support systems in the ethos of vulnerability. Academy of Finland (2017–2021).
Haettu: https://blogs.helsinki.fi/cosupport/2020/10/30/rasismi-ja-tiukka-maahanmuuttopolitiikka-sairastuttavat-pakolaisten-mielen/
Viitattu: 19.5.2021.
Lepola, O., Kokko, V. (2015) Nuoret poliittisina toimijoina – äänestäminen ei riitä. Näkökulma. Elokuu 2015, nro 5. Nuorisoseuratutkimus ry.
Pekkarinen, E., Myllyniemi, S. (2018) (toim.) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja, nro 60.
Saukkonen, P. (2003) The Political Organization of Difference. Finnish Yearbook of Political Thought 7(1): 113–36.
Seppänen, A., Sipinen, J, Kuusio, H., Kazi, V. (2021) Suomeen muuttaneiden äänestysaktiivisuus kuntavaaleissa: yhteydet maahanmuuton syyhyn, kielitaitoon ja kuulumisen kokemukseen. Tutkimuksesta tiiviisti 12/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.



Tagit

Takaisin aihealueeseen: , , , , ,