Yhteiset Lapsemme 3/2024: Vida Amoah – vaikuttamistyötä Vantaalta Brysseliin

Teksti: Irma Marttinen
Kuva: Mimmu Photography

”Lukion jälkeen haluan mennä inttiin rajavartijaksi. Haluan koetella itseäni, oppia jotain ihan uutta, ja sitten lähteä opiskelemaan kansainvälistä oikeutta”, Vida Amoah, 17 sanoo. Vida on aktiivinen nuorisotoimija ja lukiolainen Kulosaaren yhteiskoulussa yhteiskunta- ja talouslinjalla. Viime toukokuussa hän edusti Suomea Euroopan nuorisoviikon päätapahtumassa Brysselissä.

Nuorten puolesta vaikuttamisen Vida Amoah aloitti Vantaalla jo yläkoulussa toimimalla oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana ja elvyttämällä sen toiminnan. Tänä päivänä hän on Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen ja Vantaan kaupungin nuorisovaltuustojen rivijäsen.

Nuorisovaltuustojen tehtävänä on toimia nuorten edunvalvojina päätöksenteossa. Suomessa kunta- ja hyvinvointialuelaki velvoittaa, että jokaisessa kunnassa ja hyvinvointialueella on oltava nuorisovaltuusto.

”Nuorisovaltuuston jäsenet ovat poliittisesti sitoutumattomia, ja sen imagon haluan pitää myös itselläni”, Vida sanoo.

Vuosina 2022–2023 Vida toimi nuorten edustajana myös Vantaan kaupungin kasvatuksen ja oppimisen lautakunnassa sekä varsinaisena jäsenenä monikulttuurisuusasiain neuvottelukunnassa.  

”Tämä on ollut monella tavalla hyvin mielenkiintoista työtä. Olemme keskustelleet koulujen tiloista ja oppilasmäärästä ja tehneet lausuntoja. Monikulttuurisuusasiain neuvottelukunnassa on mukana eri alojen asiantuntijoita poliisista lähtien”, hän kertoo.

 Halu ja kannustus vaikuttamiseen

Vida on syntynyt ja kasvanut Suomessa. Hän edustaa suomalaisuutta, joka on tätä päivää. Brysselin keikka sai hänet pohtimaan omaa identiteettiään suomalaisena nuorena.

”Olen syntynyt ja kasvanut Suomessa, tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti ja maksanut veroni tänne. Olen aktiivinen Suomen kansalainen, ja missä tahansa maailmalla olenkin, niin olen ylpeä siitä, mitä Suomi edustaa ja vien sitä eteenpäin”, Vida sanoo.

”Kansainvälisissä tapahtumissa se, että edustan Suomea, herättää toisinaan kysymyksiä ja epäilyjäkin. Ihmiset saattavat yllättyä, mikä on ymmärrettävää, sillä olen etnisesti ghanalainen. Myös oikeuttani edustaa Suomea toisinaan kyseenalaistetaan”, Vida kertoo ja jatkaa: ”Aina muissa tilanteissa, vastaan, että olen ghanalainen ilman lisäselityksiä.”

”Olen suomalainen ja tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti ja maksanut veroni tänne. Olen tuottava Suomen kansalainen, silti mietin, että voinko edustaa kaikkia suomalaisia nuoria Brysselissä. Mun juuret on Ghanassa, ja siksi mun suomalaisuutta myös kyseenalaistetaan”, Vida kertoo.

Vidalla palo yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen syttyi jo koulussa.

”Olen saanut paljon kannustusta opettajilta. Yhteiskuntaopin opettaja ja opo kannustivat ja suosittelivat eteenpäin. Myös vanhemmat ovat olleet tukena”, hän kertoo.

Aktiivisuus ja työ nuorten asioiden eteen on antanut paljon. 

”Olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin, muihin samanlaisiin nuoriin ja verkostoitumaan päättäjien kanssa. Tässä on kertynyt paljon kokemusta, joka on opettanut enemmän kuin mitä olisin voinut kirjoista oppia”, Vida sanoo.

Ei ole yhtä syytä ongelmiin

Vida Amoah katsoo, että vaikka monet asiat ovat meillä nuorten elämässä hyvin verrattuna moniin muihin maihin, niin epäkohtia kuitenkin löytyy. Nuorten arjessa näkyy monenlaista pahoinvointia, osattomuutta ja hyvinvointi on polarisoitunutta.

”Mul on niin paljon sanottavaa tästä, että on vaikea koota ajatuksia”, hän huokaa. 

”Meillä on nuoria, jotka voivat todella huonosti, on väkivaltaa, päihteitä ja ylisukupolvista huono-osaisuutta. Usein tytöt oirehtivat ahdistuksella, ja pojat päihteillä ja väkivallalla. Ja vaikka nuorten väkivalta on viime vuosikymmeninä vähentynyt, niin nyt on selviä merkkejä sen lisääntymisestä. Myös ryöstöjä raportoidaan usein”, Vida toteaa.

Tilastojen mukaan pojilla keskimääräinen 15–20-vuoden riski-ikä rikoksiin syyllistymiseen on laskenut. Poliisin tietoon tulleista väkivallanteoista viime vuonna alle 15-vuotiaat tekivät noin 15 prosenttia.  Aiemmin se on ollut 2–3 prosentin luokkaa. Väkivalta on lisääntynyt selvästi jopa 12-vuotiaiden keskuudessa.

”Näitä ongelmia ei voi niputtaa yhteen, sillä syyt ovat moninaiset, ja ne ovat yksilöllisiä ja ympäristöstä johtuvia. Meillä on sellaisia nuoria, joilla on kotona ongelmia, eikä näillä nuorilla ole selkeää tukea tai suuntaa elämässä. On halpaa populismia niputtaa näin monimuotoiset ilmiöt, kuten nuorten väkivalta, yhden syyn taakse. Siitä pitäisi luopua.”

Jengit ja nuorisorikollisuus eivät ole yksi ja sama asia. Meillä on kuitenkin myös jengejä, joissa ihaillaan väkivaltaa, halutaan rikastua nopeasti ja ryhdytään epäeettisiin keinoihin sen saavuttamiseksi. Perheväkivalta, ylisukupolvinen väkivalta ja väkivallan näkeminen mediassa ja somessa altistavat sen käyttämiseen. Usein väkivallalla oirehtivilla nuorilla on päihteiden käyttöä, impulsiivisuutta ja heiltä puuttuvat myönteiset tulevaisuuden näkymät.

”Pojilla myös ryhmäpaine vaikuttaa. Pitää näyttää kovalta”, Vida sanoo.

Vida korostaa ongelmien ennaltaehkäisyn tärkeyttä, lasten ja nuorten tunnekasvatuksen merkitystä ja konfliktien ratkaisutaidon oppimista.

”Nuorten pitää oppia ilmaisemaan ja puhumaan omista tunteista”, hän sanoo ja peräänkuuluttaa myös vanhempien valppautta pysyä mukana nuorten haitallisissa trendeissä.  Esimerkiksi hän ottaa päihteet: ”Vapettaminen oli nuorilla tosi yleistä jo silloin, kun olin itse alakoulussa, ja oikeastaan vasta nyt siitä puhutaan laajemmin.”

THL:n kouluterveyskyselyissä näkyy nuorten tyttöjen pahoinvointi. Lukioiden, ammattioppilaitosten ja kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen itse ilmoitettu ahdistuneisuus on lisääntynyt vuosien 2013–2023 aikana. Liiallisella somen käytöllä on myös yhteys mielenterveyteen, masennukseen ja negatiiviseen kehonkuvaan.  

”Me elämämme kuitenkin digitaalisessa maailmassa. Meillä on oppikirjat, palvelut, ja ihan kaikki diginä. Tämä maailma on edellisen sukupolven aikaansaannos, ja se ei ole nuorten syy. Tämän kanssa pitää vain oppia elämään”, Vida toteaa.

Osallistuminen ja sen esteet

Kansalaisaktivismi ympäristön, antirasismin ja sotien vastaisena liikehdintänä vetoaa nuoriin. Se tarjoaa väylän vaikuttaa suoraan. Välimaastoon sijoittuu toiminta järjestöissä, esimerkiksi YK-nuorissa, Allianssissa tai Eurooppa-nuorissa.

”Edustuksellinen vaikuttaminen valtuustoissa on tärkeää, mutta se on vain yksi tapa vaikuttaa. Meidän pitäisi kuulla enemmän järjestöjen ääntä ja niissä toimivia norminuoria”, Vida sanoo.

Kaikkia nuoria ei onnistuta tavoittamaan, eikä kaikilla ole taitoa osallistua vaikuttamiseen. Sen esteenä voi olla heikko sisäinen kansalaispätevyys eli ei luoteta omiin taitoihin, eikä tunneta vaikuttamisen tapoja. Vieraskielisten äänestysaktiivisuus on heikompaa kuin muun väestön. Kevään presidentin vaalien ensimmäisellä kierroksella se jäi parhaimmillaankin reiluun 40 prosenttiin.  Nuorten kiinnostus yhteiskunnalliseen osallistumiseen pitäisi saada herätettyä varhain. Siksi Vidan mielestä myös äänestysikärajaa voisi laskea, mutta ennen sitä pitäisi olla kattavampaa demokratiakasvatusta.

”Päättäjille haluan sanoa, ettäpanostakaa nuoriin, kaikki päätökset liittyvät nuorten arkeen ja varmistakaa se, että päätökset ovat nuorten edunmukaisia. Herätelkää nuorta äänestäjäkuntaa – meilläkin on paljon ideoita ja ehdotuksia, josta yhteiskunta voi hyötyä”, Vida kehottaa.

Myös vanhempien esimerkki on tärkeä. ”Jos nuori ei näe omia vanhempiaan aktiivisina kansalaisina, niin nuoren oma osallistuminen jää helposti vähäiseksi. Etenkin nuorilla naisilla osallistumista voi estää lisäksi seksistinen ja rasistinen häirintä”, Vida toteaa. 

Monet POC-taustaiset nuoret, etenkin naiset, kohtaavat suoraan tai sosiaalisen median alustoilla rasistista häirintää, mikä voi konkreettisesti estää halun tulla mukaan vaikuttamistyöhön.

”Olen itse kuullut n-sanan niin monta kertaa, että se lähinnä enää vain ärsyttää. Yritän silti itse olla diplomaattinen tilanteissa, jos joku käyttäytyy rasistisesti mua kohtaan”, Vida sanoo

Ensimmäinen rasismikokemus Vidalla oli jo päiväkodissa, ja sen jälkeen alakoulussa.  

”Mun kanssa ei suostuttu leikkimään, koska mulla on afrikkalainen nenä! Onneksi mulla on aina myös ollut kavereita, jotka ovat puolustaneet mua”, hän kertoo.

Suomessa esiintyy tutkitusti paljon rasismia arjen kohtaamisessa ja yhteiskunnan rakenteissa. Vidan rasismikokemukset kulkevat varhaislapsuudesta nuoreen aikuisuuteen. Tähän päivään.

”Rasismin ennaltaehkäisy alkaa kasvatuksesta, lapsista ja nuorista. Me emme halua mitään positiivista erityiskohtelua, vaan sitä että ollaan samalla viivalla, ja että meitä kohdallaan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin tässä yhteiskunnassa, Suomessa, Suomen kansalaisina.”

Unelmat ja tulevaisuus

Lasten, nuorten ja erityisesti tyttöjen ja naisten oikeudet ovat Vidalle tärkeä teema.

”Niistä haen jatkuvasti tietoa. Tyttöjen ja naisten oikeuksien toteutumiseen liittyy meilläkin ongelmia, mutta globaalissa etelässä niitä ovat ihan toisessa mittakaavassa”, hän sanoo.

Vidan tulevaisuuden unelmana on humanitaarinen työ heikommassa asemassa olevien, erityisesti tyttöjen ja naisten, puolesta. Se, löytyykö oma paikka kansainvälisestä järjestöstä vai ruohonjuuritason toiminnasta, selviää myöhemmin. 

Mutta ensiksi ylioppilaaksi ja inttiin. Sitten Suomen rajalta eteenpäin.