Yhteiset Lapsemme 1/2023: Selvitykset saamelais- ja romaninuorten hyvinvoinnista ja oikeuksien toteutumisesta tämän päivän Suomessa
Teksti: Elina Tossavainen
Maanantaina 6. helmikuuta vietettiin saamelaisten kansallispäivää, jonka ympärillä järjestettiin tänä vuonna erilaisia oppitunteja ja tilaisuuksia liittyen saamelaiskulttuuriin ja -kieleen. Tilaisuuksia pystyi seuraamaan etäyhteyksien avulla helposti ympäri Suomea.
Kansallispäivää seuraavana päivänä 7.2. järjestettiin avoin julkistustilaisuus selvityksestä koskien saamelaislasten hyvinvointia ja oikeuksien toteutumista Suomessa. Selvityksen toteutti Lapsiasiavaltuutetun toimisto vuoden 2022 aikana, ja sen mahdollisti kansallisen lapsistrategian rahoitus. Selvitys tehtiin yhteistyössä saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen kanssa. Julkistus oli kovin odotettu, sillä edellisestä selvityksestä oli ehtinyt vierähtää jo kymmenen vuotta.
Viikkoa myöhemmin eli ystävänpäivänä 14.2. järjestettiin samanlainen julkistustilaisuus toisesta selvityksestä, joka käsitteli puolestaan romanilasten hyvinvointia ja oikeuksien toteutumista Suomessa. Selvityksen eettisinä lähtökohtina pidettiin lasten omia näkemyksiä ja tietoa sekä luottamuksen rakentamista romaniyhteisön kanssa. Tuloksilla haluttiin antaa tietoa myös takaisin lapsille ja romaniyhteisöille.
Julkistustilaisuudet pidettiin etäyhteyksillä ja selvityksistä olivat puhumassa niiden laatijat Elina Weckström, Karri Kekkonen ja Outi Kekkonen. Lisäksi tilaisuuksissa kuultiin lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarista, kansallisen lapsistrategian pääsihteeri Johanna Laisaarta sekä saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston puheenjohtaja Anni-Sofia Niittyvuopiota, Marko Stenroosia THL:ltä ja romaninuorisotyönohjaaja Jasmina Palmia. Molemmissa selvityksissä tarkasteltiin lasten hyvinvointia ja oikeuksien toteutumista heidän itsensä kertomana.
Saamelaislapset toivovat Suomeen lisää ymmärrystä saamelaisuudesta
Vaikka saamelaisia on tutkittu ajan saatossa paljon, ei tutkimuksia ole toteutettu aina yhteisön omista lähtökohdista tai sen hyödyksi. Siksi olikin tärkeää ja merkittävää, että tässä selvityksessä saamelaislapset eivät olleet vain tutkittavina, vaan itsekin aktiivisina osallistujina. Selvityksen verkkokyselyyn osallistui 83 iältään 11–17-vuotiasta saamelaislasta, joista 55 asui saamelaisten kotiseutualueilla ja 28 muualla Suomessa. Saamelaiskäräjien arvion mukaan noin 70 % saamelaislapsista asuu nykyisin kotiseutualueen ulkopuolella.
Lasten ja nuorten vastauksissa korostuivat vahva luontosuhde sekä huoli ympäristöstä ja oman kielen katoamisesta. Kotiseutualueilla asuvat lapset puhuivat jotain saamen kielistä aina kun se oli mahdollista, muualla asuvat lähinnä kielten oppitunneilla. Saamen kielten käyttö lasten elämässä vahvistaa heidän saamelaista identiteettiään ja yhteenkuuluvuuden tunnettaan. Saamelaisten oikeuksista lapset toivatkin esille kieleen liittyviä oikeuksia ja huolta aiheuttivat saamen kielten asema ja turvaaminen tulevaisuudessa.
Lapset kokivat, että saamelaisuudesta, saamen kielistä ja kulttuurista tiedetään Suomessa edelleen liian vähän. Vahva luontosuhde vahvistaa lasten hyvinvointia, mutta vastausten mukaan lapset joutuvat myös välttelemään saamelaisuutensa esille tuomista tietyissä tilanteissa. Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa huolta aiheuttivat etenkin harrastusmahdollisuuksien väheneminen sekä elinkeinojen kuten poronhoidon tulevaisuus.
Lasten näkökulmasta ratkaisuja nykyongelmiin olisivat esimerkiksi tiedon lisääminen saamelaisuudesta, saamenkieliset oppimateriaalit ja opettajien pätevyyden lisääminen saamelaisasioihin liittyen. Saamelaisten kotiseutualueille nuoret toivoisivat parempia julkisia liikenneyhteyksiä. Toiveissa olisi myös paremmin kuulluksi tuleminen sekä luontosuhteen ja saamelaisten elinkeinojen tukeminen.
Romanilapset kohtaavat syrjintää, mutta saavat tukea vahvoista verkostoistaan
Myös romanilasten selvitys toteutettiin haastatteluilla ja sähköisen kyselylomakkeen avulla, ja selvityksen teossa avustivat romaniyhdistykset ja -toimijat. Haastatteluun osallistui 18 romanilasta eri puolilta Suomea ja kyselyyn tuli vastauksia 93 lapselta. Kysymyksissä käsiteltiin vapaa-aikaa, koulua, hyvinvointia, ihmissuhteita ja tulevaisuutta. Selvityksen tuloksia on huomioitu myös Suomen romanipoliittisen ohjelman (2023–2030) suunnittelussa.
Tulokset antavat varsin myönteisen kuvan romanilasten elämästä Suomessa, vaikkakin syrjinnän ja rasismin kokemukset ovat myös vahvasti läsnä. Romanilapset kertoivat vastauksissaan monenlaisista tulevaisuudensuunnitelmista, joissa koulutusta ja ammattiin valmistumista pidettiin tärkeänä. Kouluttautumisesta huolimatta lapset tunsivat epävarmuutta työllistymisen ja toimeentulonsa suhteen. Tärkeänä pidettiin sitä, että lapset saisivat koulussa vahvistusta ja konkreettista ohjausta unelmiensa toteuttamiselle.
Selvityksen mukaan romanilasten hyvinvointia heikentää etenkin lasten kohtaama syrjintä, joka ilmenee esimerkiksi koulussa ryhmästä ulossulkemisena. Syrjintäkokemukset lannistivat lapsia ja vaikuttivat esimerkiksi opiskelumotivaatioon. Ne aiheuttivat myös huolta ja pelkoa tulevaisuudesta. Syrjintä tulee näkyväksi elämän erilaisissa nivelkohdissa, esimerkiksi lapsen aloittaessa koulun, siirtyessä yläkouluun, pukeutuessa romaniasuun ja pohtiessa toisen asteen opintoja.
Erityisenä voimavaratekijänä romanilasten hyvinvoinnille näyttäytyi tiivis perhe ja suku, joiden kanssa etenkin nuoremmat kertoivat olevansa hyvin avoimia ja läheisiä. Lapset viettävät paljon aikaa perheensä kanssa ja tukiverkostoissa on runsaasti läheisiä ihmisiä. Tulosten mukaan romanilapset ovat ylpeitä romanikulttuurista ja valtaosa haluaisi opiskella romanikieltä. Romaniasuun pukeutuminen on monelle nuorelle edelleen kunnia-asia, vaikka sen tiedetään lisäävän ennakkoluuloja.
Romanilastenkin toiveena olisi lisätä tietoutta omasta kulttuurista kouluissa ja mediassa sekä saada enemmän tukea kielen oppimiseen. Lapset ja nuoret myös haluaisivat, että heidät kohdattaisiin yksilöinä, eikä aina vain kulttuurinsa edustajina. Romaniperheiden hyvinvoinnin tukemiseen toivottiin panostusta.
Asennemuutosta kaivataan pääväestön edustajilta
Molemmista selvityksistä käy ilmi, että lapset ja nuoret toivoisivat suomalaisilta parempaa ymmärrystä kulttuurejaan kohtaan. Mahdollisina ratkaisuina nähtiin tietouden lisääminen sekä yhteiset kohtaamiset valtaväestön kanssa, jotka voisivat auttaa ymmärtämään ja arvostamaan erilaisuutta ja edistämään tunkkaisten asenteiden muuttumista. Kulttuuri-identiteetin vahvistumista ja kuulluksi tulemista toivoivat selvitysten tulosten mukaan sekä romani- että saamelaislapset.
Tutustu romanilasten selvitykseen tarkemmin täällä ja saamelaislasten selvitykseen täällä.
Takaisin aihealueeseen: Ihmisoikeudet, Lapsen oikeudet, Lastensuojelu, Osallisuus, perheet, verkkolehti