05/04/2019 - , , , , ,

”Mua jännitti se viesti niin että tutisin!”

Lasten kokemuksia Ole rohkea ja reilu -työpajoista

Teksti: Emilia Sinisalo, Viivi Soinio ja Helena Korpela
Kuvat:  Vilma Pimenoff

Vastavalmistuneet sosionomit Emilia Sinisalo ja Viivi Soinio tutkivat viime syksyn aikana opinnäytetyötään varten Yhteiset Lapset ry:n Ole rohkea ja reilu -työpajojen vaikuttavuutta.

Opinnäytetyön prosessi koostui toiminnallisista työpajoista, haastatteluista sekä toiminnassa kerätyn aineiston purkamisesta. Kohderyhmänä olivat 19 päiväkoti-ikäistä lasta itähelsinkiläisestä päiväkodista ja heidän opettajansa. Tutkimusaineisto kerättiin ohjaamalla ja samalla havainnoimalla kolmea erilaista ikäryhmälle sopivaa Ole rohkea ja reilu -työpajaa sekä erillisellä haastattelukerralla, johon osallistuivat kaikki pajoihin osallistuneet lapset ja mukana ollut lastentarhanopettaja.

Lasten ja lastentarhanopettajan haastatteluissa työpajatoiminta ja sen vaikutukset nousivat esille positiivisessa valossa. Työpajojen jälkeisiin haastatteluihin osallistuneet lapset osoittivat puheillaan muistavansa työpajoista hyvin paljon. Työpajoihin liittyvät sadut jäivät lapsille selkeimmin mieleen ja satuja muistellessa esiin nousivat myös työpajojen aikana käydyt keskustelut sekä erilaiset leikit ja toiminnot.

Sinisalon ja Soinion lasten kanssa käyttämät Ole rohkea ja reilu -työpajamallit olivat kuvataidetyöpaja, draamatyöpaja sekä leikin ja liikkeen työpaja.

Kuvataidepaja: Punakorva-kilpikonnan matka Suomeen

Kuvataidetyöpajassa lapset pääsevät tutustumaan Punakorva-kilpikonnaan, joka on joutunut jättämään kotinsa ja pakenemaan perheensä kanssa Suomeen. Työpajassa käsitellään kuvataiteen ja sadun keinoin pakolaisuutta, ystävyyttä, monikulttuurisuutta ja toisen huomioon ottamista. Työpajan aluksi Soinio ja Sinisalo pyysivät päiväkodin lapsia miettimään omia lempipaikkojaan ja satupätkän jälkeen piirtämään itselleen tärkeän paikan paperille.

“Mun lempipaikka on myös päiväkoti, mutta piirrän sen tänne taakse.”

“Tykkään mun mummon mökistä aika paljon.”

Toisen satupätkän jälkeen lapset saivat muovailla voimaesineen avuksi ja piristykseksi Punakorvalle.

“Kaivuri, ne menee sillä kaivurilla maan alle piiloon.”

“Mä tein sille [Punakorvalle] taikasauvan. Jos on taikasauva, voi taikoa esineitä.”

“Oikeesti mä tein hammasharjan ja repun.”

Toiminnan aikana ilmapiiri oli hyvin kannustava ja positiivinen: lapset kehuivat toistensa töitä ja keskustelivat omista töistään. Sekä ohjaajien että vertaisten kannustus auttoi tehtävässä alkuun myös heitä, joilla ei heti ollut ideaa luomukselleen.

Punakorvaa koskevan sadun kautta lasten kanssa syntyi paljon keskustelua siitä, miten kielierot vaikuttavat tutustumiseen ja ystävystymiseen.

Osalla oli tästä jo omakohtaisia kokemuksia, sillä useampi lapsista kertoi heillä olevan eri äidinkieltä puhuvia ystäviä. Yksi lapsi nosti omasta kokemuksestaan esiin sen, että uuden lapsen kanssa on mahdollista opetella yhdessä molempien kieliä niin, että molemmat sitten osaavat vähän toistensa kieliä. Keskustelussa nousi esiin myös se, etteivät lapset pitäneet kyseistä tilannetta välttämättä erikoisena. Kysyttäessä, miten voi ottaa huomioon kaverin, joka ei puhu samaa kieltä, vastaus kuului yksinkertaisesti: “Ollaan vaan kavereita!”

Draamatyöpaja: Sankarit ennakkoluuloja kukistamassa

Draamatyöpajassa osallistujat pääsevät tutustumaan ohjaajien esittämiin supersankareihin Spläshiin ja Roihuun sekä saavat luoda omat supersankarihahmonsa. Supersankarit matkaavat yhdessä Mahtivuorelle, jossa liikkuu villejä huhuja uudesta asukkaasta – ”kamalasta hirviöstä”. Seikkailullaan supersankarit yhdistävät voimansa ja huomaavat, etteivät huhut uudesta asukkaasta pidäkään paikkansa. Työpajassa käsitellään draamatarinan avulla ennakkoluuloja, toisen huomioon ottamista ja ystävyyttä.

Sinisalo ja Soinio kertovat draamatyöpajan olleen kokonaisuudessaan selkeästi pajoista suosituin. Vaikka supersankariteema itsessään jakoi lasten mielipiteitä, myös he, jotka eivät yleisesti pidä supersankareista, nauttivat pajan leikeistä ja toiminnasta.

Osallistujien eläytyessä draaman maailmaan juonenkäänteet nostivat heissä esiin vahvoja tunteita, kuten nolostumista ja jännitystä. Työpajan keskivaiheilla Spläsh saa puhelimeensa hirviön lähettämän ääniviestin. Viestiä kuunneltaessa paljastuukin, että huhujen pelottava hirviö on vasta Mahtivuorelle muuttanut Nunu, joka ei yllättäen kuulostakaan yhtään kamalalta. Nunu kertoo viestissään olevansa surullinen, koska oli järjestänyt syntymäpäiväjuhlat, mutta kukaan vieraista ei ollut saapunut paikalle. Viestin kuuntelun jälkeen Spläsh ja Roihu kertovat noloina lapsille, etteivät hekään menneet juhliin, koska olivat kuvitelleet Nunun olevan niin pelottava.

”Jännitti ekaksi että se Nunun viesti olisi ollu hirvee!”

”Mua jännitti se viesti niin että tutisin.”

”Rupes nolottaa sen tekstiviestin jälkeen kun luulin et se olisi hirveen kamalaa mut se olikin ihan kiva.”

”Muakin rupesi nolottaa.”

”Ollaan me kaikki oltu vähän hölmöjä kun ei olla tutustuttu.”

”Mä haluun kattoo kun se Nunu näkee ne [työpajan päätteksi Nunulle jätetyt viestit] ja tulee iloiseksi”

”Ihan hirveen sairaan hirveen kivaa.”

Leikin ja Liikkeen työpaja: ”Onnellinen loppu oli parasta”

Leikin ja Liikkeen työpajassa edistetään leikin ja liikkeen sekä sadun keinoin moninaisuuden arvostusta ja vahvistetaan itsetuntoa, ryhmähenkeä ja ystävyyttä. Liikunnallisten leikkien lomassa lapset kuulevat sadun mustavalkoisesta papukaijasta ja värikkäästä seeprasta, jotka joutuvat eroon parvestaan ja laumastaan. Satu kannustaa lapsia pohtimaan toisen huomioon ottamista sekä tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitaan.

Sadun alussa mustavalkoinen papukaija ja värikäs seepra erotetaan laumastaan poikkeavuutensa vuoksi. Eräs työpajaan osallistuneista lapsista toi esille sadun muistuttavan häntä omista kokemuksistaan Suomeen tulosta. Satu oli kuitenkin hänestä hyvä, koska siinä oli onnellinen loppu.

Haastatteluihin osallistuneista lapsista myös moni muu kertoi, että leikeistä tai muusta toiminnasta ulkopuolelle jääminen oli heille tuttu asia, mutta myös ulkopuolelle jättäjän kokemuksia oli, mitkä itse tiedostettiin: “No mulle on käyny semmonen yhen kerran mutta sitten mä en enää tehny sellasta.”

Haastattelussa lapset vaikuttivat muistavan hyvin sadun eri käänteet ja kohdat:

”Loppu oli onnellinen ja se oli parasta.”

“Kaikki oli parasta.”

“Se oli kivointa kun leikittiin lintuja.”

“Oli tylsää jutella.”

“Se oli kivaa kun kehukaverille [pehmolelu] kerrottiin niitä juttuja [kehuttiin itseä hyvin tehdyistä asioista].”

“Oli taas niin kivaa etten osaa sanoa ees.”

Kaiken kaikkiaan jokainen työpajoista koettiin yleisesti hyvin positiivisiksi ja lapset kertoivat pitäneensä toiminnasta. Ryhmän opettajan kanssa käydyssä haastattelussa nousi esille pajojen teemojen tuleminen myös lasten vanhemmille tutuiksi hakutilanteiden yhteydessä, jolloin keskustelulla on hyvä mahdollisuus kulkeutua lasten koteihin saakka. Tässä auttoivat päiväkotiin jääneet, pajojen aikana valmistetut askartelut. Toivoa sopii, että työpajat jättivät lapsille pohjatietoa ja näkökulmia tulevaisuuden arvokeskustelua varten.

Emilia Sinisalon ja Viivi Soinion opinnäytetyö: ”Ole Rohkea ja Reilu -työpajatoiminnan vaikuttavuus: Moninaisuuden ymmärryksen lisääminen päiväkodissa”, 2018.


Ole rohkea ja reilu -työpajat lapsille ja nuorille

Ole rohkea ja reilu -työpajoissa käsitellään moninaisuutta, rasismia ja siihen puuttumista, ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä. Teemoja lähestytään taidelähtöisten ja toiminnallisten menetelmien sekä ohjatun keskustelun avulla. Menetelmät antavat lapsille ja nuorille mahdollisuuden eläytyä erilaisiin tilanteisiin ja rooleihin sekä käsitellä teemoja etäännytetysti ja turvallisessa ympäristössä.

Päiväkodit, koulut ja vapaa-ajan ryhmät voivat tilata työpajoja ryhmilleen. Työpajat ovat maksuttomia, ainoastaan pitkistä matkoista peritään harkinnan mukaan matkakustannukset. Työpajoja ohjaavat Yhteiset Lapsemme ry:n kouluttamat vapaaehtoiset ohjaajat pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Jyväskylässä.

Vuonna 2018 Ole rohkea ja reilu -työpajoja järjestettiin yhteensä 130 ja niihin osallistui 1672 lasta ja nuorta.

 

 

Takaisin aihealueeseen: , , , , ,

Lisää samasta aiheesta:

Kuvakollaaasi, jossa on viisi valokuvaa kolumbialaisista lapsista.

Anna joululahja Kolumbian lapsille!

30/11/2020 - , , ,

Maailmanlaajuinen koronakriisi koettelee meitä kaikkia. Pahiten kriisistä kärsivät kuitenkin köyhät ja haavoittuvassa asemassa elävät lapset ja perheet. Heillä avun tarve...

Lue lisää

Ihmisiä rannalla rivissä kädet ilmassa.

Lapsen oikeus tulevaisuuteen -näyttely ja teemalehti

11/11/2020 - , , , ,

Yhteiset Lapsemme ry julkaisee YK:n Lapsen oikeuksien päivänä Yhteiset Lapsemme -lehden teemanumeron, jonka sisältö on kokonaan lasten itsensä tekemää. Julkistamistilaisuus...

Lue lisää

Näyttelijät lavalla Elämä kädessä -esityksessä.

Työn, ihmisyyden ja elämän pohdintaa teatteria tehdessä

04/11/2020 - , , , , ,

Teksti: Henrietta Pihlaja Minulle on tärkeää, että töissä pääsee tekemään oman näköisiä ja omalta tuntuvia juttuja. Sellaisia, joille kokee olevansa...

Lue lisää

Teini-ikäinen poika, lähikuva.

Tule tukiperheeksi tai tukihenkilöksi ilman perhettä elävälle nuorelle

23/10/2020 - , , , , ,

Voisitko sinä olla turvallinen ja läsnäoleva aikuinen ilman perhettään Suomessa elävälle lapselle tai nuorelle? Tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta tarjoaa turvapaikanhakijataustaisille nuorille...

Lue lisää

Nainen, joka kantaa kananmunia, sekä kaksi lasta.

Koronakriisi horjuttaa kaikista köyhimpien tilannetta Kolumbiassa

23/10/2020 - , , , ,

Teksti: Hanna-Leena Ylönen Koronaepidemia saavutti Etelä-Amerikan maaliskuussa 2020. Kriisi iski erityisen voimakkaasti mantereen suurkaupunkeihin kuten Kolumbian pääkaupunkiin Bogotaan. Lokakuun 20....

Lue lisää

Näyttelijöitä lavalla.

Elämä Kädessä -näytelmän esitys peruutettu Tryckeri-teatterissa 23.10.2020

18/10/2020 - , , , , ,

Valitettavasti olemme joutuneet koronatilanteen takia peruuttamaan Elämä Kädessä -näytelmän esityksen perjantaina 23.10.2020 klo 19 Tryckeri-teatterissa Karjaalla. Pahoittelemme, että esitys jää...

Lue lisää

Tutustu toimintaamme: