200 euron seteleitä roikkumassa pyykkinarulla. 11/08/2020 - , , , ,

Järjestöjen rahoitusta uhkaavat massiiviset leikkaukset

Valtiovarainministeriön elokuussa julkaisema budjettiehdotus vuodelle 2021 on osoittautumassa suomalaisen kolmannen sektorin osalta jopa pelättyä pahemmaksi. Valtiovarainministeriö esittää sote-järjestöille, joihin myös Yhteiset Lapsemme ry lukeutuu, ensi vuodelle yhteensä jopa 127 miljoonan euron eli käytännössä 33 %:n rahoitusleikkauksia. Myös muun muassa nuorisotyö ja liikunta ovat kärsimässä lähihistorian suurimmat menetykset. Joka kolmas euro on siis katoamassa, jos asian nyt annettaisiin olla, eikä mitään muutoksia tehdä.

Yhteiset Lapsemme ry:n vuosittaisista resursseista noin puolet on peräisin näistä avustuksista. Jos tuotettuja lastensuojelupalveluja ei lasketa mukaan, tämä osuus on jopa yli 90 %. Rahoitusleikkausten päälle järjestöille, siinä missä yrityksillekin, on kasaantumassa lisäksi koronatilanteen aiheuttamia ongelmia ja kustannuksia, joita ilmaantuu koko ajan lisää.

Järjestöjen toiminta koskettaa tavalla tai toisella lähes kaikkia suomalaisia. Kyse on kivijalasta, joka antaa mahdollisuuden julkiselle sektorille keskittyä lakisääteisiin velvoitteisiinsa. Lisäksi järjestöissä on kyse olennaisesta osasta yhteiskuntajärjestystämme, osallisuutta ja demokratiaa. Onpa kyse sitten lapsista ja nuorista, vammais- tai potilasjärjestöistä apua saavista, liikunnan harrastajista, mielenterveyteen tukea tarvitsevista tai kroonista sairautta sairastavista – järjestöjä tarvitaan.

Suomessa sosiaali- ja terveysalan järjestöjen, siinä missä nuoriso-, liikunta- ja kulttuurialan toimijoidenkin perusrahoitus tuloutetaan nykyjärjestelmässä Veikkauksen tuotoista sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kautta. Rahoitustapa on viime vuosina saanut myös kritiikkiä, joka liittyy pelihaittojen aiheuttamiin sosiaalisiin ongelmiin. Tämän ongelman esille nostaminen on ollut hyvin perusteltua, vaikkakin myös mustavalkoisen syyllistävää, ja järjestöjen rooli tässä kokonaisuudessa on monissa yhteyksissä kyseenalaistettu. Peliongelmien ehkäisy onkin otettava tosissaan, eikä esimerkiksi yliampuva markkinointi ole järkevää. Samalla on hyvä muistaa, ettei yksikään järjestö myönnä itselleen euroakaan julkista tukea, eivätkä ne päätä mihin valtion varoja käytetään, vaan siitä päättää eduskunta.

Veikkaus-pelaamisen vastuullisuustoimia on lisätty: pelaamisen markkinointia pyritään hillitsemään, pelikoneita vähennetään ja ongelmapelaamista pyritään rajoittamaan muun muassa pakollisen tunnistautumisen kautta. Juuri nämä toimenpiteet ovatkin nyt viemässä pohjaa järjestöjen toimintaedellytyksiltä, mikä olisi ollut kyllä mahdollista huomata jo aiemmassa vaiheessa. Lisäksi korona on jo nyt vaikuttanut järjestöjen toimintaan ja useita toimintamuotoja joudutaan käytännössä rakentamaan uusiksi. Säästöistä ei kuitenkaan ole kyse, vaikka esimerkiksi tilakuluista voidaankin ehkä tulevaisuudessa nipistää, koska uusi ei synny tyhjästä eikä ilman työtä.

Veikkaus-keskustelussa järjestöt ovat joutuneet tilanteeseen, jossa haluttaisiin, että järjestöt itse rahoitettaisiin suoraan valtion budjetin kautta ilman, että ne käyttäisivät Veikkauksen tuotoista peräisin olevia avustuksia. Nyt nähdään, mitä käytännössä pahimmillaan tapahtuu, jos Veikkaus-tuottoja vähennetään: rahoitus vähenee tai loppuu, mutta tilalle ei tule mitään. Ajatellaanko järjestöjen paikkaavan vähenevät rahat yksityisellä varainhankinnalla? Tässä kilpailussa nykyisellään kuitenkin vain suurilla, yleensä osana kansainvälistä järjestöbrändiä toimivilla organisaatioilla on realistiset mahdollisuudet menestyä. Pienemmillä tai keskisuurilla kotimaisilla järjestöillä ei ole pääsääntöisesti omia palkattuja varainhankintatiimejä rakentamassa näkyvyyskampanjoita. On oikein, että varainhankintaa varten on tehtävä paljon työtä. Varainhankinnassa ensin tulevat menot, sitten tulot – jos siis tulevat. Eräänä ongelmana on se, että nykyisiä yleisavustuksia ei edes saa käyttää varainhankintaan, vaan se pitäisi tehdä ”omalla ajalla”. Suomessa ei ole myöskään riittävän laajaa lahjoitusten verovähennysmahdollisuutta, eikä toisaalta hyväntekeväisyyskulttuurimme ole kovin voimakas.

Veikkauksen yksinoikeus perustuu näkemykseen, että monopoli ehkäisee peliongelmia tehokkaammin kuin vapautettu markkina. Veikkauksen niin sanottuja edunsaajia ovat puolestaan kaikki toimintaan osallistuvat. Yhtiön tulevaisuus on kuitenkin utuinen. Mitä siltä tulevaisuudessa odotetaan ja miten se voi nämä odotukset toteuttaa? Järjestöt eivät pidä kynsin ja hampain kiinni jostain sellaisesta, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Kuitenkin ennen kuin lähdetään suin päin kohti tuntematonta, olisi saatava uskottava signaali siitä, että jokin korvaava järjestely on ylipäätään mahdollinen. Vaihtoehto ilman yhteiskunnan tukea on, että kansalaisjärjestöjen yhteisöllinen tai yksilöä tukeva toiminta toteutetaan Suomessa yhä useammin kaupallisin intressein, mikä taas jättää merkittävän osan ihmisistä toiminnan ulkopuolelle. Tiedämme, mitä se tarkoittaa.

Järjestöjen sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi tekemä työ Suomessa kattaa kaikki ikäluokat vauvoista ikäihmisiin. Toiminta on erityisen tärkeää haavoittuvassa asemassa olevien kannalta, ja eräs tärkeimmistä kohderyhmistä ovat nimenomaan lapset ja nuoret ja heidän perheensä. Suuri osa toiminnasta on vapaaehtoistyötä. Esimerkiksi Yhteiset Lapsemme ry:ssä yhtä työntekijää kohden on noin 20 vapaaehtoista. Toimijoiden kouluttaminen, perehdyttäminen ja työn organisointi edellyttävät kuitenkin taustalle toimivaa ammatillista rakennetta. Hallinto järjestöissä on supistettu jo minimiin ellei olemattomaksi, ja mikäli leikkaukset toteutuvat nähtävissä olevassa laajuudessa, se vaikuttaa mutkia kulkematta suoraan toimintaan. Yhteistä vaikuttamista ja vetoamista tarvitaan nyt aidosti enemmän kuin koskaan.

Kattojärjestömme Soste on vaatinut, että yleishyödyllisen toiminnan edellytykset turvataan. Tähän vaatimukseen on helppo yhtyä. Nyt on aika vedota päätöksentekijöihin. Yhteiskunta on tehnyt tänä vuonna paljon sen eteen, että yksityisen sektorin työpaikat turvataan. Tämä on ollut tärkeää. Löytyykö tahtoa varmistaa, että tukea ja apua tarvitsevat, olipa kyse sitten turvallisesta vertaistoiminnasta, ammatillisesta toiminnasta tai harrastustoiminnasta, saavat jatkossakin kipeästi tarvitsemansa palvelut?

Markus Söderlund

Kirjoittaja on Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnanjohtaja.

Tagit

Takaisin aihealueeseen: , , , ,