28/03/2018 - , ,

Kolumni: Onko kotikielellä väliä?

Viime vuoden lopussa meidän adoptioperheiden ryhmässä alettiin käydä keskustelua mahdollisuudesta valita swahilin kieli koulun aloittaville lapsillemme yhdeksi oppiaineeksi. Kyseessä olisi niin sanottu kotikielen opetus. Ajatus oli, että Keniasta adoptoidut lapsemme pääsisivät näin kiinni syntymämaassaan oppimaansa ensikieleen.

Aloin pohtia asiaa oman kuusivuotiaan poikamme Aatoksen näkökulmasta. Hän aloittaa koulun ensi syksynä, ja on helsinkiläisenä joka tapauksessa varhennetun kielenopetuksen piirissä. Se ensimmäinen kieli on englanti – Kenian toinen virallinen kieli.

Aatoksen etnisestä taustasta meillä ei ole mitään tietoa. Emme siis voi esimerkiksi tietää, mitä kieltä hänen biologinen äitinsä on pojallemme puhunut. Ei ole takeita, että swahili on Aatoksen ensimmäinen kieli: pelkästään kikujun, dholuon, kamban ja ekegusiin ensimmäisenä kielenä puhujia on Keniassa 18 miljoonaa. Maassa puhutaan kaikkiaan kymmeniä eri kieliä. Monet aikuiset kenialaiset ovatkin kolmen kielen taitajia: he puhuvat ”heimokieltään” ja sen lisäksi swahilia ja englantia.

Joka tapauksessa Aatos, samoin muutkin Keniasta adoptoidut, ei muista Keniassa olleensakaan. Ensimmäinen kieli, jolla hän kommunikoi oikeasti, on suomi. Sen hänelle puolestaan opetti kaikkein parhaiten isoveljensä Lenni, jonka äidinkieli ja ensimmäinen kieli on suomi.

Aatoksella on vahva suomalainen identiteetti. Toki hän suuttuessaan saattaa sanoa, että lähtee Keniaan, koska ”siellä on kaikki paremmin” tai siellä ”vanhemmat eivät ole ärsyttäviä”. Mutta urheilua katsoessaan hän kannustaa Suomea.

Minusta alkoi tuntua, että tällainen ensimmäisen kielen opetuksen järjestäminen on lähinnä vanhempien henkistä trippailua. Lapsille sillä tuskin on merkitystä. Keskustelin asiasta joidenkin teini-ikäisten tai jo aikuisten adoptiolasten vanhempien kanssa. Aika selväksi tuli, että esimerkiksi lasten oma motivaatio oli hyvin vähäinen. Tunneille mentiin useimmiten itkun kanssa.

Erään Keniasta Aatoksen kanssa samaan aikaan adoptoidun pojan äiti on äidinkielen opettaja. Esitin hänelle teesini siitä, että meidän lapset ovat suomalaisia nassikoita, joille Kenia on tuttu ainoastaan valokuvista ja perheen saagasta. Että koska he eivät ole koskaan oppineet puhumaan mitään muuta kuin suomea, on aivan turhaa pelleilyä yrittää opettaa heitä puhumaan swahilia.

Vastaus ei varsinaisesti yllättänyt, koska tiesin ajattelevani melko, no, juntisti. Kyllä, suomalaisihan nämä ovat, ”mutta toisaalta vieras näkee heissä aina ensin afrikkalaisen, ja ajattelen, että pienetkin palat synnyinmaasta, kuten passi, ruoka, musiikki, kieli, kirjallisuus, voivat jossain vaiheessa esimerkiksi murrosiässä olla todella tärkeitä oman ehjän identiteetin rakentamisessa, varsinkin jos Suomi näyttää vihamieliset kasvonsa.”

Hetkeksi aikaa minulle tuli huono omatunto. Olen huono isä, kun en ponnistele lapseni identiteetin puolesta kaikella mahdollisella tarmolla. En esimerkiksi halua kuskata häntä vastentahtoisesti koulupäivän jälkeen toiselle puolelle kaupunkia opiskelemaan kieltä, josta hän ei välttämättä saa mitään.

Omatuntoani rauhoitti kovin opettajakaverini toteamus, että oppilaita on tosi vaikeaa saada kotikielen tunneille, vaikka se olisi tarpeenkin ja vaikka tunnit olisivat omassa koulussa.

Kotikielen opetus on tarkoitettu tukemaan sellaisen kielen kehitystä, jota jo puhutaan kotona. Esimerkiksi meidän lähikoulussa opetetaan somalia kotikielenä. Jotta Aatos oppisi swahilia, hänen pitäisi opiskella sitä vähintään kolme tuntia viikossa. Se ei kuitenkaan ole missään tapauksessa mahdollista.

”Yhdessä tunnissa voi saada ehkä jonkinlaisen kosketuksen kieleen, mikä sekin siis voi olla tärkeä”, äidinkielenopettaja sanoi.

Voi olla. Mutta ei välttämättä.

Yhdenkään Keniasta adoptoidun lapsen kotona ei swahilia puhuta. Siksi koko intoilu tuntuu lähinnä julkisten resurssien hukkaamiselta vanhempien omien tarpeiden tyydyttämiseksi.

Vien poikani mieluummin Malmin Palloseuran harjoituksiin. Jalkapallo on todellinen maailmankieli – ja vieläpä sellainen, jota Aatos haluaa oppia koko ajan lisää.

Teksti: Harri Junttila

 

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Share on FacebookTweet about this on Twitter

Takaisin aihealueeseen: , ,

Lisää samasta aiheesta:

Yhteiset Lapsemme & Kansainvälinen adoptio 30 vuotta -seminaari 25.10.2018

18/08/2018 - , , ,

Yhteiset Lapsemme ry järjestää torstaina 25.10.2018 klo 12.00-16.00 iltapäiväseminaarin Yhteiset Lapsemme & Kansainvälinen adoptio 30 vuotta. Seminaari pidetään Taiteilijakoti Lallukan...

Lue lisää

Theraplay-leikit adoptionhakijoille ja adoptiovanhemmille 26.5.2018

03/05/2018 - , ,

Yhteiset Lapsemme ry järjestää adoptionhakijoille ja adoptiovanhemmille suunnatun Theraplay-leikkeihin tutustumisen lauantaina 26.5.2018 klo 13.30-15.00 LillaLuckanilla (Forum), osoitteessa Simonkatu 8, Helsinki....

Lue lisää

Adoptionuorten vanhempien tapaaminen 16.5.2018

19/04/2018 - ,

Tunne- ja vuorovaikutustaitoja adoptionuorten vanhemmille Uuden äärellä ei aina tiedä, mihin on menossa. Miten ottaa ilo irti tuntemattomasta ja päästää...

Lue lisää

Tervetuloa Yhteiset Lapsemme ry:n kevätkokoukseen 19.4.2018

06/04/2018 - , ,

Yhteiset Lapsemme ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään torstaina 19.4.2018 klo 19.00 yhdistyksen toimistolla, osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11, Helsinki. Kokouksessa...

Lue lisää

Adoptionuorten vanhempien tapaaminen – Aika ja ajantaju 18.4.2018

01/04/2018 - ,

Tunne- ja vuorovaikutustaitoja adoptionuorten vanhemmille Tule mukaan ja kokeile vaikka yhden kerran. Pienikin muutos voi olla suuren muutoksen alku. Tarjolla keinoja mm....

Lue lisää

Tärkeät vuodet – Murrosikä adoptioperheissä

28/03/2018 - ,

Interpedian, Helsingin kaupungin adoptioryhmän ja Yhteiset Lapsemme -yhdistyksen yhteinen tilaisuus Murrosikä adoptioperheissä järjestettiin 7. lokakuuta 2017 Kilta-salissa Helsingissä. Aihe oli...

Lue lisää

Blogi 3/2018 – Adoption iloa

14/03/2018 - , ,

Tällä viikolla, 12.-18.3., vietetään adoptiotoimijoiden yhteistä Adoption ilo -viikkoa sekä vietetään adoptoitujen päivää, joka on 13.3. Onnea kaikille adoptoiduille! Adoption...

Lue lisää

#Adoptionilo -kampanja 12.3.-18.3.2018

01/03/2018 - , ,

Adoptio on osa tuhansien suomalaisten perheiden elämäntarinaa. Vuoden 1985 jälkeen Suomeen on adoptoitu noin 5 000 lasta ulkomailta. Kotimaisen adoption...

Lue lisää

Adoptiotilaisuus isovanhemmille ja perheen muille läheisille 19.3.2018

28/02/2018 - , ,

Yhteiset Lapsemme ry, Interpedia ry ja Pelastakaa Lapset ry järjestävät maanantaina 19.3.2018 klo 16-19.30 Pelastakaa Lapset ry:n Tiukula-talossa, os. Koskelantie...

Lue lisää

Happea vanhemmuuteen – Adoptionuorten vanhempien tapaaminen 21.3.2018

28/02/2018 - , ,

Tule mukaan ja kokeile vaikka yhden kerran. Pienikin muutos voi olla suuren muutoksen alku. Tarjolla keinoja mm. jaksamiseen, tunteiden käsittelyyn ja vuorovaikutukseen. Miten voin...

Lue lisää

Tutustu toimintaamme: