28/03/2018 - , ,

Kolumni: Onko kotikielellä väliä?

Viime vuoden lopussa meidän adoptioperheiden ryhmässä alettiin käydä keskustelua mahdollisuudesta valita swahilin kieli koulun aloittaville lapsillemme yhdeksi oppiaineeksi. Kyseessä olisi niin sanottu kotikielen opetus. Ajatus oli, että Keniasta adoptoidut lapsemme pääsisivät näin kiinni syntymämaassaan oppimaansa ensikieleen.

Aloin pohtia asiaa oman kuusivuotiaan poikamme Aatoksen näkökulmasta. Hän aloittaa koulun ensi syksynä, ja on helsinkiläisenä joka tapauksessa varhennetun kielenopetuksen piirissä. Se ensimmäinen kieli on englanti – Kenian toinen virallinen kieli.

Aatoksen etnisestä taustasta meillä ei ole mitään tietoa. Emme siis voi esimerkiksi tietää, mitä kieltä hänen biologinen äitinsä on pojallemme puhunut. Ei ole takeita, että swahili on Aatoksen ensimmäinen kieli: pelkästään kikujun, dholuon, kamban ja ekegusiin ensimmäisenä kielenä puhujia on Keniassa 18 miljoonaa. Maassa puhutaan kaikkiaan kymmeniä eri kieliä. Monet aikuiset kenialaiset ovatkin kolmen kielen taitajia: he puhuvat ”heimokieltään” ja sen lisäksi swahilia ja englantia.

Joka tapauksessa Aatos, samoin muutkin Keniasta adoptoidut, ei muista Keniassa olleensakaan. Ensimmäinen kieli, jolla hän kommunikoi oikeasti, on suomi. Sen hänelle puolestaan opetti kaikkein parhaiten isoveljensä Lenni, jonka äidinkieli ja ensimmäinen kieli on suomi.

Aatoksella on vahva suomalainen identiteetti. Toki hän suuttuessaan saattaa sanoa, että lähtee Keniaan, koska ”siellä on kaikki paremmin” tai siellä ”vanhemmat eivät ole ärsyttäviä”. Mutta urheilua katsoessaan hän kannustaa Suomea.

Minusta alkoi tuntua, että tällainen ensimmäisen kielen opetuksen järjestäminen on lähinnä vanhempien henkistä trippailua. Lapsille sillä tuskin on merkitystä. Keskustelin asiasta joidenkin teini-ikäisten tai jo aikuisten adoptiolasten vanhempien kanssa. Aika selväksi tuli, että esimerkiksi lasten oma motivaatio oli hyvin vähäinen. Tunneille mentiin useimmiten itkun kanssa.

Erään Keniasta Aatoksen kanssa samaan aikaan adoptoidun pojan äiti on äidinkielen opettaja. Esitin hänelle teesini siitä, että meidän lapset ovat suomalaisia nassikoita, joille Kenia on tuttu ainoastaan valokuvista ja perheen saagasta. Että koska he eivät ole koskaan oppineet puhumaan mitään muuta kuin suomea, on aivan turhaa pelleilyä yrittää opettaa heitä puhumaan swahilia.

Vastaus ei varsinaisesti yllättänyt, koska tiesin ajattelevani melko, no, juntisti. Kyllä, suomalaisihan nämä ovat, ”mutta toisaalta vieras näkee heissä aina ensin afrikkalaisen, ja ajattelen, että pienetkin palat synnyinmaasta, kuten passi, ruoka, musiikki, kieli, kirjallisuus, voivat jossain vaiheessa esimerkiksi murrosiässä olla todella tärkeitä oman ehjän identiteetin rakentamisessa, varsinkin jos Suomi näyttää vihamieliset kasvonsa.”

Hetkeksi aikaa minulle tuli huono omatunto. Olen huono isä, kun en ponnistele lapseni identiteetin puolesta kaikella mahdollisella tarmolla. En esimerkiksi halua kuskata häntä vastentahtoisesti koulupäivän jälkeen toiselle puolelle kaupunkia opiskelemaan kieltä, josta hän ei välttämättä saa mitään.

Omatuntoani rauhoitti kovin opettajakaverini toteamus, että oppilaita on tosi vaikeaa saada kotikielen tunneille, vaikka se olisi tarpeenkin ja vaikka tunnit olisivat omassa koulussa.

Kotikielen opetus on tarkoitettu tukemaan sellaisen kielen kehitystä, jota jo puhutaan kotona. Esimerkiksi meidän lähikoulussa opetetaan somalia kotikielenä. Jotta Aatos oppisi swahilia, hänen pitäisi opiskella sitä vähintään kolme tuntia viikossa. Se ei kuitenkaan ole missään tapauksessa mahdollista.

”Yhdessä tunnissa voi saada ehkä jonkinlaisen kosketuksen kieleen, mikä sekin siis voi olla tärkeä”, äidinkielenopettaja sanoi.

Voi olla. Mutta ei välttämättä.

Yhdenkään Keniasta adoptoidun lapsen kotona ei swahilia puhuta. Siksi koko intoilu tuntuu lähinnä julkisten resurssien hukkaamiselta vanhempien omien tarpeiden tyydyttämiseksi.

Vien poikani mieluummin Malmin Palloseuran harjoituksiin. Jalkapallo on todellinen maailmankieli – ja vieläpä sellainen, jota Aatos haluaa oppia koko ajan lisää.

Teksti: Harri Junttila

 

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Share on FacebookTweet about this on Twitter

Takaisin aihealueeseen: , ,

Lisää samasta aiheesta:

Koulutustilaisuus rasismista adoptiovanhemmille 4.4.2020

01/03/2020 - , , , , ,

KOULUTUS SIIRTYY KORONAVIRUSTILANTEEN TAKIA. UUDESTA AJANKOHDASTA ILMOITETAAN MYÖHEMMIN Rasistinen häirintä ja syrjintä ovat lisääntyneet viime vuosina suomalaisessa yhteiskunnassa. Miten adoptiovanhemmat...

Lue lisää

Adoptiotilaisuus perheiden läheisille 9.5.2020

26/02/2020 - , , , ,

TILAISUUTTA JOUDUTAAN SIIRTÄMÄÄN KORONAVIRUSTILANTEEN TAKIA. UUDESTA AJANKOHDASTA ILMOITETAAN MYÖHEMMIN. Yhteiset Lapsemme ry, Interpedia ja Pelastakaa Lapset ry järjestävät lauantaina 9.5.2020...

Lue lisää

Rohkeasti ja reilusti ratikassa – rasisminvastaisen viikon avausmatka 15.3.2020

24/02/2020 - , , , , , , , , ,

TAPAHTUMA PERUUTETTU KORONAVIRUSTILANTEEN TAKIA. KAMPANJOIMME SOSIAALISESSA MEDIASSA RASISMINVASTAISELLA VIIKOLLA. Yhteiset Lapsemme ry järjestää YK:n rasisminvastaisen viikon (16.-22.3.) avauksena ratikkamatkan Rohkeasti...

Lue lisää

Neutraalia n-sanaa jäljittämässä

12/02/2020 - , , , , , , , , ,

Teksti: Markus Söderlund N-sana on ikävä sana, suorastaan ruma. Emme käytä sitä työpaikalla (tai kotona), vaikka töissä puhummekin usein kulttuurisesta...

Lue lisää

Seminaari Adoptoitujen lasten ja nuorten identiteetistä 21.3.2020

16/01/2020 - , , , , ,

SEMINAARI SIIRRETÄÄN KORONAVIRUSTILANTEEN TAKIA. LISÄTIETOA MYÖHEMMIN. Yhteiset Lapsemme ry järjestää seminaarin Adoptoitujen lasten ja nuorten identiteetistä lauantaina 21.3.2020 klo 9.30-16.00...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 4/2019: Arkadianmäellä hyvinvointivaltion puolesta

19/12/2019 - , , , , , , , , ,

Teksti: Bella Forsgrén Maailmalla kiertäessäni ymmärsin, kuinka hyvässä asemassa olinkaan moneen kansainväliseen ystävääni nähden. Ymmärsin sen olevan pitkälti hyvinvointivaltion ansiota....

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 4/2019: Henkilökuvassa Martha Vuori

19/12/2019 - , , , , ,

Teksti: Irma Marttinen Kuva: Vilma Pimenoff Vappuna 1986 Suomeen saapui pieni tyttö Etiopiasta. ”Tulin suoraan vappubileisiin”, Martha Vuori, 37, nauraa....

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 4/2019: Vähemmän salaisuuksia ja vaikenemista, enemmän avoimuutta

14/12/2019 - , , , , , ,

Teksti: Anja Wikstedt Kuva: Markus Söderlund Yhdysvaltalainen professori David Brodzinsky, pitkän linjan adoptioammattilainen, oli puhumassa Nordic Adoption Councilin konferenssissa Islannissa...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 3/2019: Adoptioperheiden kokemuksia S2-opetuksesta

03/10/2019 - , , , ,

Teksti: Martha Vuori Kuva: Kari Kuukka Adoptiovanhemmista moni kokee S2-kielen tärkeänä oman lapsen kielen kehityksen kannalta. Sen saamisessa on kuitenkin...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme ry:n syyskokous 21.10.2019

29/09/2019 - , , , , , , , , ,

Yhteiset Lapsemme ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina 21. lokakuuta 2019 klo 18.00 yhdistyksen toimitiloissa, osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 15 A 11,...

Lue lisää

Tutustu toimintaamme: