Yksin tulleet pakolaisnuoret 01/05/2017 - ,

Yksin tulleiden turvapaikanhakijanuorten kuuluvuuden tunnetta tutkimassa

Syksyllä 2016 saimme ainutlaatuisen mahdollisuuden osallistua Yhteiset Lapsemme ry:n ja Nukketeatteri Ofelian järjestämään taidetyöskentelyyn. Työskentelyä ohjasivat taiteilijat Anne Lihavainen ja Rosamaría Bolom. Taidetyöpajat järjestettiin koulussa ja siihen osallistuivat valinnaista kuvaamataidon kurssia opiskelevat 8-9-luokkalaiset suomalaiset ja valmistavalla luokalla opiskelevat yksin Suomeen tulleet turvapaikkahakijanuoret.

Teatterinaamioita ja yhdessä tekemistä

Työpajoissa tehtiin meksikolaisia paperimassamaskeja ja näiden valmistuttua pieniä esityksiä. Kokoonnuimme yhteensä neljä kertaa koulussa ja kerran yksin tulleiden poikien ryhmäkodilla. Työskentely huipentui Yhteiset Lapsemme ry:n pikkujouluesitykseen, jossa nuoret yhdessä esittivät lyhyitä näytelmiä maskeihin sonnustautuneina.

Taideprojekti oli antoisa ja avartava kokemus, ja se mahdollisti nuorten kanssa yhdessä tekemisen. Ennen kaikkea saimme mahdollisuuden tutustua yksin tulleiden nuorten arkeen koulussa ja kotona.

Osallistuimme taidetyöpajoihin kolmen tutkijan voimin. Tutkijatiimimme kuuluu Suomen Akatemian rahoittamaan TRUST-kärkihankkeeseen (www.transculturaltrust.net). Tutkimushankkeemme nimi ”trust” viittaa luottamukseen, sillä olemme erityisesti kiinnostuneet ylikulttuurisen luottamuksen rakentumisesta ja sen merkityksistä yksin tulleiden turvapaikanhakijanuorten arjessa. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on kehittää tapoja ja käytänteitä, joissa kuuluvuuden tunnetta voidaan tukea asumisessa, koulussa ja vapaa-ajalla. Taidetyöpajat olivat yksi tapa kerätä tutkimustietietoa nuorten kuulumisesta ja sen haasteista.

Sosiaalisia rooleja ja vuorovaikutusta

Ensimmäinen työpaja toteutettiin lokakuussa 2016. Tutkijoina toimimme työpajan ohjaajien apukäsinä ja teimme havaintoja työskentelyn ohessa. Työpajojen edetessä koululuokassa syntyi erilaisia sosiaalisia vuorovaikutustilanteita.

Ensimmäisessä työpajassa kontaktia suomalaisten ja afgaaninuorten välillä ei juurikaan ollut, mutta kohtaamiset lisääntyivät työskentelyn edetessä. Havaintojemme mukaan jokainen työpaja vei nuorten vuorovaikutusta eteenpäin. Mielenkiintoista olikin havaita, että koululuokka oli eräänlainen näyttämö, jossa oppilaat valitsivat erilaisia rooleja asettuakseen joskus näkyville ja toisissa tilanteissa pikemminkin taka-alalle. Roolit saattoivat vaihtua nopeasti ja yllättävästi.

Jokainen työpaja vei turvapaikanhakijanuorten ja suomalaisten nuorten vuorovaikutusta eteenpäin.

Suomalaisille nuorille omatoiminen työskentely oli selkeämmin sisäistetty työskentelytapa. Tämä ilmeni usein asettumisena taka-alalle ja keskittymisenä maskin työstämiseen. Näkyväksi tulemisen hetket olivat tällöin vain ajoittaisia. Yksin tulleet pojat puolestaan neuvottelivat omalla tavallaan jatkuvasti siitä, pitääkö heidän osallistua tekemiseen ja millaisella työpanoksella. Erityisesti älypuhelimeen uppoutuminen ja mobiilipelien pelaaminen oli tapa paeta sosiaalisia tilanteita ja asettua tarkkailemaan sivummalle.

Tätä näkymisen ja vetäytymisen neuvottelua tulkitsimme valmistavan luokan nuorten haluksi vaikuttaa omaan elämäänsä. Omassa arjessaan heillä on tähän vähän mahdollisuuksia, niinpä läsnäolosta ja poissaolosta, osallistumisesta ja osallistumattomuudesta tulee tapoja, joilla nuoret osoittavat olevansa aktiivisia toimijoita ja omaavansa valtaa omaan elämäänsä.

Monikielinen ympäristö

Turvapaikanhakijanuorten keskuudessa kielellä on erityinen rooli, sillä se kertoo omasta identiteetistä ja kulttuurista. Arabian, darin, suomen ja englannin erilaiset ilmaukset ja yksittäiset sanat sekoittuivat toisiinsa.

Havaintomme mukaan nuoret poimivat monikielisessä ympäristössä helpommin erilaisia kielellisiä rooleja. Osalla oli epävarmuutta omasta kielellisestä osaamisestaan ja he jättäytyvät tämän vuoksi usein sanallisen vuorovaikutuksen ulkopuolelle. Toisaalta osa nuorista halusi hauskuuttaa kielellisillä valinnoillaan.

Erityisen mielenkiintoinen rooli oli niillä nuorilla, jotka toimivat tulkkeina kavereilleen. Muut nuoret tukeutuivat heihin silloin, kun tarvittiin ”asiantuntijaa” välittämään viestiä ja tai selittämään jotakin epäselvyyttä. ”Vertaistulkeilla” olikin oma tärkeä rooli kaveriyhteisössä.

Luottamuksen ja pysyvyyden tärkeys

Havaintojemme mukaan nuorilla on suuri huoli ihmissuhteiden jatkuvuudesta ja pysyvien, turvallisten aikuisten läsnäolosta. Näin huolimatta siitä, että yksin tulleiden nuorten arjessa työskentelee lukuisia aikuisia ja hoivaa antavia ammattilaisia.

Näiden ammattilaisten tarjoama tuki jää kuitenkin usein väliaikaiseksi ja toisinaan myös riittämättömäksi. Erityisesti luotetuilla aikuisilla, esimerkiksi opettajalla, on valtava merkitys paitsi nuoren oppimisessa myös arjen kuuluvuuden tunteen tukemisessa. Toisaalta on selvää, että yksittäisen opettajan mahdollisuudet tukea nuoria ovat rajalliset.

Turvapaikanhakijanuorten elämässä aikuiset tulevat ja menevät, mutta epätietoisuus omasta elämästä ja sen järjestymisestä Suomessa pysyy.

Taidetyöskentelyn aikana turvapaikanhakijanuoret olivat mielellään aikuisten läheisyydessä ja etsivät keskustelukumppania. Suomalaisille nuorille aikuiset tuntuivat olevan etäisempiä ja enemmän työskentelyn organisaattoreita ja ohjaajia.

Ensimmäisen työpajan jälkeen eräs valmistavan luokan nuori kysyikin suoraan tutkimustiimimme jäseneltä: ”Tuletteko te vielä takaisin?” Kommentti osoittaa raastavasti sen epävarmuuden, joka nuorten elämässä on läsnä. Aikuiset tulevat ja menevät, mutta epätietoisuus omasta elämästä ja sen järjestymisestä Suomessa pysyy.

Taidetyöskentely edistää ymmärrystä

Me tutkijat haluamme painottaa, että monikulttuurisen ymmärryksen ja vuorovaikutuksen kehittyminen vaatii aikaa – se ei synny hetkessä. Yksintulleiden nuorten näkökulmasta erityisen tärkeää olisi luoda tilanteita ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen muiden nuorten kanssa. Samalla tulisi pyrkiä luomaan pysyviä aikuiskontakteja nuorten arkeen.

Taidetyöskentely oli oivallinen tapa ymmärtää yksin tulleiden sisäisiä maailmoja, kerätä tutkimusaineistoa ja havainnoida sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Haluamme lämpimästi kiittää kaikkia työskentelyyn osallistuneita. Erityisesti kiitämme työpajan taiteilijoita, koulun henkilökuntaa ja kaikkia nuoria, joiden kanssa olemme saaneet viettää aikaa.

Teksti: Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen, Kristiina Korjonen-Kuusipuro ja Jaakko Tuominen
Kuvat: Kristiina Korjonen-Kuusipuro

 

Takaisin aihealueeseen: ,