01/06/2021 - , , , ,

Yhteiset Lapsemme 2/2021: Matkalla uuteen kotiin

Kaksi nuorta turvapaikanhakijaa kertoo Suomeen kotoutumisesta

Teksti (alk. englanti): Ershad Noorzai
Käännös: Laura Keskinen

Uuteen maahan muuttavat ihmiset kohtaavat monia sopeutumiseen liittyviä haasteita. Saatamme tarvita muiden apua pienissäkin asioissa, mikä voi saada meidät tuntemaan itsemme lapsiksi. Uusi kulttuuri, uudet ruuat ja sääolosuhteet voivat aiheuttaa tunteen, että olemme eksyneitä uudessa maassa – monet saattavat myös kokea niin kutsutun kulttuurishokin. Töiden tai opintojen perässä maahan muuttavat saavat koulusta tai kollegoiltaan tukea sopeutumiseen, mutta entä he, jotka tulevat uuteen maahan pakolaisina? Miten he käsittelevät kulttuurishokkia ja haasteita?

Pakolaisena uuteen maahan sopeutuminen on paljon vaativampaa kuin opiskelijana tai työntekijänä. Pakolaisten kohtaamat haasteet ovat usein moninaisia: uuden kielen ja kulttuurin opetteleminen, selviytyminen sekä työn etsiminen ovat haasteita, joita on vaikea ennakoida. Lisäksi monilla pakolaisilla on taustallaan sodan aiheuttama trauma, masennusta ja ahdistusta, mikä vaikuttaa hyvinvointiin ja uuteen yhteiskuntaan integroitumiseen. Lisäksi uuteen maahan kotoutumiseen vaikuttaa se, miten pakolaiset nähdään ja miten heitä kohdellaan.

Tässä jutussa ei ole mahdollista käsitellä kaikkia pakolaisnuorten elämän osa-alueita, mutta yritämme kattaa aihetta mahdollisimman laajasti. Kaksi Suomeen yksintullutta nuorta turvapaikanhakijaa jakavat kokemuksiaan ja ajatuksiaan uudesta kotimaastaan sekä sopeutumisestaan uuteen kulttuuriin.

Unelmia ja haasteita

Muhammad on 17-vuotias pakolainen Afganistanista. Hän tuli Suomeen kahdeksan kuukautta sitten. Ennen Suomeen tuloaan hän eli kaksi ja puoli vuotta Iranissa ja vuoden Kreikassa. Tällä hetkellä hän opiskelee suomea ja toivoo oppivansa uuden kielen mahdollisimman nopeasti. Kysyin Muhammadilta hänen kohtaamistaan haasteista Suomessa.

“En osaa kieltä ja sen vuoksi on vaikeaa päästä osaksi yhteiskuntaa”, hän vastasi. Muhammad haaveilee oppivansa suomea pikaisesti. Hänen mukaansa suomi on paljon vaikeampi kieli, mitä hän oli ennalta ajatellutkaan.

Voimme vain kuvitella pakolaisten kohtaaman haasteen, kun uuteen maahan saavuttuaan odotuksena ei ole pelkästään uuteen kulttuuriin sopeutuminen, vaan myös uuden kielen oppiminen niin nopeasti kuin mahdollista. Kielen lisäksi myös Suomen talvi ja pandemiatilanne ovat vaikuttaneet Muhammedin elämään:

 “Talvi on ollut hankalaa – on erittäin kylmää, pimeää eikä uloskaan voi mennä. Ennen pandemiaa olisin mennyt uimaan ja kuntosalille, mutta nyt kaikki paikat ovat kiinni. Se vaikeuttaa uuteen paikkaan sopeutumista.”

Muhammadilla ei ole montaa kaveria ja oppitunnitkin järjestetään tällä hetkellä etänä, joten pandemia on vaikeuttanut myös kavereiden löytämistä.

Kysyin Muhammadilta hänen näkemyksiään Suomesta.

“Suomi on avoin maa, jossa on avoin yhteiskunta. Pakolaisia kunnioitetaan ja heillä on täällä enemmän oikeuksia kuin muissa maissa. Suomessa esimerkiksi monet Afganistanista lähtöisin olevat pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat lähteneet ehdolle kuntavaaleissa.”

Muhammad on ollut pakolaisena Iranissa, Turkissa ja Kreikassa; hänen mukaansa näissä maissa pakolaisilla ei ole mahdollisuutta samankaltaisiin sosiaalisiin ja poliittisiin rooleihin kuin Suomessa. Itseasiassa monissa maissa afgaanipakolaisilla ei ole edes mahdollisuutta lasten koulutukseen.

Muhammad on erittäin tyytyväinen Yhteiset Lapsemme ry:n tukiperhetoiminnan tarjoamaan tukeen ja hän kuvailee sen merkitystä elämässään seuraavasti:

“Siitä on ollut minulle suurta apua. Se on helppo tapa oppia kieltä ja tutustua suomalaiseen kulttuuriin, ja se on auttanut minua sopeutumaan tänne.”

Muhammad on kiinnostunut journalismista ja haaveilee pääsevänsä opiskelemaan journalismia ja tekemään töitä toimittajana.

Muhammadilla on myös toive muille Suomessa asuville pakolaisille: hän toivoo pakolaisnuorten tekevän kovasti töitä ja opiskelevan, jotta he voivat saavuttaa unelmiaan.  Lisäksi hän toivoo heidän voivan muuttaa maahanmuuttovastaisten ihmisten ajatusmaailmaa; se on yksi syy, minkä vuoksi hän toivoo pakolaisnuorten ja muiden maahan muuttaneiden toimivan Suomessa esimerkillisesti.

Uuden identiteetin muodostamista

Toinen haastattelemani nuori on afganistanilainen Behruz1, joka on 19-vuotias lukiolainen. Hän tuli Suomeen yli viisi vuotta sitten. Behruz syntyi Iranissa pakolaisperheeseen ja hänen mukaansa elämä Iranissa ei ollut hyvää. Taliban-hallinnon romahtamisen jälkeen hänen perheensä muutti takaisin Afganistaniin, mutta sota teki Behruzin perheestä pakolaisia toistamiseen. He pakenivat Iraniin ja Behruz tuli Suomeen olleessaan vain 14-vuotias.

Behruz puhuu suomea sujuvasti; hän oppi uuden kielen nopeasti suomalaisten kavereidensa kanssa. Behruzia kiehtoo suomalainen koulutusjärjestelmä ja hän on siitä hyvin ylpeä:

“Se on erilainen verrattuna muiden maihin koululaitoksiin, joissa olen ollut.”

Suurin osa Behruzin lähimmistä kavereista on suomalaisia ja hän kertoo olevansa heistä iloinen ja kiitollinen.

Uuteen maahan muuttavat ja ulkomailla pitkiä aikoja oleskelevat ihmiset voivat kohdata identiteettikriisin tai muodostaa itselleen uuden identiteetin. Sellaisia lapsia, jotka ovat kasvaneet toisessa maassa tai kulttuurissa kuin vanhempansa, kutsutaan kolmannen kulttuurin kasvateiksi (Third Culture Kid). Näillä lapsilla voi olla esimerkiksi suomalaiset vanhemmat ja Suomen kansalaisuus, mutta he ovat itse asuneet lapsuutensa muualla. Lapset eivät välttämättä koe kuuluvansa Suomeen, mutta eivät myöskään täysin siihen maahan ja kulttuuriin, jossa itse ovat kasvaneet. Tämän vuoksi heille muodostuu niin kutsuttu kolmas kulttuuri, joka yhdistää kahta tai useampaa kulttuuria. Samanlainen tilanne muodostuu myös monille pakolaisille, jotka ovat tulleet Suomeen lapsina. Kysyin Behruzilta hänen kulttuurisesta identiteetistään:

“Minulla on oma identiteettini, joka muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Olen alkanut käyttäytymään kuten monet suomalaiset ja sisimmässäni tunnen monin tavoin olevani suomalainen, vaikka en näytäkään suomalaiselta pojalta.”

Behruz äänestää vaaleissa tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässään. Se herättää hänessä innostusta, mutta myös epäilyksiä.

“Minulla on vaalien suhteen ristiriitaisia tuntemuksia. Olen erittäin iloinen saadessani äänestää, mutta toisaalta koen myös negatiivisia tunteita ja suhtaudun skeptisesti poliitikkoihin. Entä jos he vain unohtavat meidät saatuaan äänemme?”

Tämä pelko koskettaa Behruzin lisäksi myös muita nuoria, jotka ovat muuttaneet Suomeen ja haluavat rakentaa tänne kodin itselleen. Nämä nuoret eivät halua poliitikkojen tuhoavan heidän tulevaisuuttaan ja haaveitaan. Näin on tapahtunut heidän aiemmassa kotimaassaan ja sen vuoksi heidän on täytynyt paeta.

1Behruzin nimi vaihdettu, hän ei esiinny jutussa omalla nimellään.

Artikkelin kuva on kuvapankista, eikä siinä ole kumpikaan jutussa haastatteluista nuorista.

Tagit

Takaisin aihealueeseen: , , , ,