Yhteiset Lapsemme 1/2020: Esiintyykö koulussasi tai päiväkodissasi rasismia?
Teksti: Helena Korpela
Kuvat: Mika Niskanen / Fingo
Tämä kirjoitus koostuu muistiinpanoista ja pohdinnoista tammikuisten EDUCA-messujen innoittamana. Helsingissä järjestettävä EDUCA on opetus- ja kasvatusalan suurtapahtuma, joka kerää kävijöiksi mm. opettajia, varhaiskasvattajia ja alan tulevia ammattilaisia ympäri Suomen sekä kansainvälisesti.
Messujen aikana esitimme Yhteiset Lapsemme ry:n ständillä kävijöille kysymyksen: Esiintyykö koulussasi/päiväkodissasi rakenteellista rasismia, arkipäivän rasismia ja/tai piilorasismia, ja missä määrin?
Kysymysten tarkoituksena oli toimia keskustelun avaajana ja hetkellisenä kiikarina koulumaailman rasismiin. Keskustelut opettajien, varhaiskasvattajien ja alaa opiskelevien kanssa olivat antoisia. Ne paljastivat muun muassa sen, että rasismin maailma todella on toisille todempi ja läheisempi kuin toisille. Maailma – ja rasismin läsnäolo siinä – nähdään ja koetaan eri tavalla riippuen siitä, oletko itse suomalaisessa yhteiskunnassa rodullistettuun asemaan joutuva henkilö vai et. Educassa kohdatut valkoiset suomalaiset kokivat pääsääntöisesti rasismia olevan koulumaailmassa vähän, kun taas muut vastaajat kokivat sitä olevan paljon. Haastattelut tapahtumassa toivat esille myös sen, että käsite rasismi ymmärretään usein sisällöltään, ilmenemistavoiltaan ja -tasoiltaan kapeammaksi kuin mitä se todellisuudessa on.
Avoin rasismi
Keskustelut loivat tuntuman siitä, että rasismin saatetaan mieltää tarkoittavan vain niin sanottua avointa rasismia. Tässä tapauksessa kyse on esimerkiksi suorasta huutelusta, nimittelystä tai kiusaamisesta. Tällainen toiminta pohjannee ajattelutapaan, jonka mukaan yksilöt voitaisiin asettaa keskenään eriarvoiseen asemaan esimerkiksi kulttuuristen, kielellisten tai ulkoisten ominaisuuksien, kuten ihonvärin, perusteella. Tähän liittyen eräs haastateltava kertoi omasta koulustaan esimerkin, jossa oppilaat olivat kiusanneet koulussa työskentelevää rodullistettua opettajaa nimittelemällä häntä rasistisesti. Vastaaja kertoi, että tilanteeseen oli puututtu muun muassa niin, että kiusattu opettaja itse oli käynyt puhumassa asiasta luokassa.
Tällainen näkyvä rasismi on helppo tuomita ja siihen on helpompi tarttua, koska sen läsnäolon pystyy mutkattomammin havaitsemaan. Kyseessä on kuitenkin vain näkyvä jäävuoren huippu, jonka alta löytyy näkymättömämpiä rasismin puolia.
Oli kyseessä mikä rasismin ilmenemisen muoto tahansa, on rasismin puolet helppo välttää, jos itse edustaa valtaväestöä, normatiivista valkoisuutta ja käsitystä suomalaisuudesta (etuoikeutettu asema, johon myös allekirjoittanut itse kuuluu). Myös näitä itseä suojaavia etuoikeuksia voi olla vaikea tiedostaa ja niiden olemassaoloa voi olla epämukavaa myöntää. Mitä enemmän asiaan kiinnittää huomiota ja siitä – rasismista, sen muodoista, ilmenemistavoista, siltä suojaavista mekanismeista – ottaa selvää, sitä realistisemmaksi käsitys tilanteesta muuttuu.
Tiedostetut tai tiedostamattomat ennakkoluulot
Avoimen, näkyvän rasismin lisäksi rasismi voi siis olla myös ”piilossa olevaa”. Kyse voi olla tahattomista tai tahallisista vitseistä, tiedostamattomista ennakkoluuloista tai -asenteista, ääneen sanomattomista oletuksista, joilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia.
Yhdellä Educan haastattelun vastaajista oli kokemusta useissa varhaiskasvatusyksiköissä toimimisesta. Hänen kokemuksensa mukaan päiväkodeissa esiintyy jonkin verran rasismia ja nimenomaa piilorasismia: ”Ajattelen, että se [rasismi] on ennakkoluuloissa ja ennakkoasenteissa, jotka voivat olla kasvattajien mielessä ennen kuin he tutustuvat perheisiin. Mutta mielestäni tässä on myös menty eteenpäin. Siinä on auttanut asiasta äänen puhuminen ja tiedostaminen.”
Toinen vastaaja avasi ajatuksiaan seuraavasti: ”Opiskelen yliopistolla varhaiskasvatusta ja minusta tuntuu, että siellä on varmaan piilorasismia, kun siitä on ainakin uutisoitu. Musta tuntuu, että siihen on auttanut ainakin meidän ryhmässä se, että asiasta on puhuttu avoimesti. Vaikea sanoa, onko muuta, kun en ole itse valkoisena kokenut asiaa.”
Tämä on hyvä hetki lainata rasismiin erikoistunutta akatemiatutkija Anna Rastasta. Rastas on todennut, että huolimatta siitä, että sivistys on kaikkien yliopistojen perusta, eivät yliopistotkaan ole rasismista vapaita. Yliopistot – kuten päiväkodit tai koulut – eivät ole muusta maailmasta erillisiä vyöhykkeitä, joissa ei esiintyisi samanlaisia ilmiöitä kuin muualla maailmassa ja yhteiskunnassa.
Rastaan mukaan rasismia kohtaavat ihmiset ovat myös monissa valkoisissa tiloissa yksin kokemustensa kanssa. Tämä toimii siltana myös erään Educan-kävijän vastaukseen, jonka mukaan heidän koulussaan on ”yksi tumma, adoptiotaustainen lapsi, joka sulautuu muiden joukkoon ilman mitään ongelmia”. Tämä voi hyvin pitää paikkansa. Niin tai näin, on hyvä olla tietoinen niistä erilaisista tavoista reagoida rasismiin, joita myös me ammattilaiset saatamme käyttää: aiheen välttely, aiheen vähättely, keskustelun hiljentäminen ja asian kieltäminen.
Rasismin vaikutukset
Kokemuksia kuunnellessa herää kysymys siitä, miten rasismin läsnäolo kouluissa tai päiväkodeissa voi vaikuttaa rasismin kokijaan? Michaela Moua, terapeutti ja yhdenvertaisuusasiantuntija, on puhunut siitä, kuinka rasismin vaikutusta mielenterveyteen ei yhteiskunnassa usein tunnisteta tai ymmärretä. Jälleen syynä on se, että kokemusten vaikutusta hyvinvointiin on helppo vähätellä, kun niitä ei itse ole kokenut. Mouan mukaan rasismista tulisi puhua traumatisoivana tapahtuvana, joka voi aiheuttaa psyykkisellä, fyysisellä kuin sosiaalisella tasolla ilmenevää kroonista stressiä.
Moua nostaa esille valkonormatiivisuuden koulumaailmassa vallitsevaksi isoksi näkyväksi normiksi. Tietyllä tavalla kaikki valkoisuuden normista poikkeavat erottautuvat selkeästi ja heitä ei osata ottaa riittävästi huomioon. Mouan mukaan länsimaalaiskeskeisyys näkyy myös opintomateriaaleissa ja tietyillä tavoilla kerrotuissa narratiiveissa. Tämä valkonormatiivisuus voi konkretisoitua myös mikroaggressioina – lyhytkestoisina ja arjen vuorovaikutustilanteisiin integroituneina verbaalisina, toiminnallisina tai visuaalisina loukkauksina, tahallisina tai tahattomina – muiden oppilaiden tai opettajien taholta. Nämä toiseuttamisen muodot voivat johtaa pitkittyneeseen stressitilaan, jolla voi olla negatiivinen vaikutus myös opintomenestykseen.
Kuinka siis muuttaa tilannetta? Moua peräänkuuluttaa rakenteiden tasolla toimimista. On mentävä lainsäädännön, toimintatapojen ja menettelyjen tasolle sekä pohdittava, miten kaikkien, myös siellä marginaalissa olevien, olisi hyvä olla koulussa. Tärkeää on kuunnella ja puhua ääneen vaikeista, epämukavista asioista, kuten varhaiskasvatuksen ja koulumaailman rasismista. On sysättävä itseään puuttumaan, jos todistaa rasistista toimintaa. Ja mikä ehkä vielä kaikkein haastavinta: on pyrittävä tunnistamaan omia, alitajuisia ennakkoluuloja sekä suhtauduttava rasismiin yhteisenä, meille kaikille kuuluvana asiana.
Lähteet:
Yle Puhe, Mahadura & Özberkan: Syrjintä ja rasismi yliopistossa. Sisältää Anna Rastaan ja Michaela Mouan haastattelun.
Jakso ilmestynyt 23.1.2020 ja kuunneltavissa osoitteessa: https://areena.yle.fi/1-50424664 .
Rodullistaminen käsitteenä
Rasismin niin sanottu ”vanha määritelmä” pohjaa käsitykselle siitä, että olisi olemassa eri ihmisrotuja. Vaikka tieteellisesti on todistettu, ettei eri ihmisrotuja biologisessa mielessä ole, käsitys eri ihmisrotujen olemassaolosta ja eriarvoisuudesta elää yhä rodullistamisen prosessissa. Ihmisryhmien (esimerkiksi ”maahanmuuttajien”, ”vähemmistöjen”) rodullistaminen tarkoittaa ryhmien esittämistä rodun kaltaisina ryhminä. Rodullistaminen tapahtuu kulttuuristen piirteiden, uskonnon, kielen, tapojen jne. perusteella. Erilaisten käytäntöjen kautta rodullistettuja ryhmiä voi kutsua myös sosiaalisiksi roduiksi.
On tärkeää huomata, että myös valkoiset ihmiset ovat rodullistettuja, mutta tämä usein unohdetaan johtuen siitä, että valkoisuus nähdään usein ”normaalina” tai ”neutraalina tilana” – mitä se toki ei ole.
Lähteet:
Moua, M: Koulutus rodullistettujen lasten ja nuorten parissa toimiville ammattilaisille ja asiantuntijoille. Yhteiset Lapsemme ry:n toimisto, 13.2.2020.
Punainen Risti: www.eirasismille.fi .
Puuronen, V: Me ja muut – rasismin olemuksesta. Duodecim, 2013.
Takaisin aihealueeseen: Ihmisoikeudet, Koulu ja kasvatus, Moninaisuus, Rasismi, verkkolehti