09/06/2022 - , , , , , ,

Pakolaiset – tervetulleita vai eivät?

Teksti: Ershad Noorzai Balkhi
Suomennos: Salla Kallio

1200-luvulla elänyt persialainen runoilija Sa’di kirjoitti seuraavan säkeistön:

Ihmiset ovat saman ruumiin jäseniä,
sillä heidät luotiin yhdestä ja samasta aineesta.

Jos kohtalo kolhii yhtä jäsentä,
eivät muutkaan jäsenet saa rauhaa.
Jos et välitä toisen koettelemuksista,
et ansaitse ihmisen nimeä.

(Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila, 1991)

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana todistamamme ajanjakso on ollut todella haastava. Pandemia on ollut kenties vain esimakua pelottavasta aikakaudesta, jonka suurempia ongelmia olemme lähestymässä. Euroopan valtasi uusi järkytystila pandemian ollessa vasta hädin tuskin lopuillaan: Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Pandemiasta jo valmiiksi ylikuormittuneille ihmisille, joista moni edelleen suree rakkaidensa menetystä, on sota lisännyt ahdistuneisuutta, masennusta ja traumaa.

Ajanjakso on toden totta ollut surullinen monille Euroopassa. Kuitenkaan afgaanien tapauksessa murheet ja kärsimykset eivät alkaneet vuoden 2020 pandemiasta, eivätkä vuoden 2022 Venäjän ja Ukrainan sodasta. Afgaanit ovat joutuneet kestämään maahantunkeutumisien kärsimystä jo neljä vuosikymmentä. Niin kuin sota Ukrainassa, alkoi vuonna 1979 Afganistaninkin kriisi Venäjän tunkeutumisesta Afganistaniin. Siitä lähtien Afganistanista on tullut suurvaltasotien, konfliktien, ja loppumattomien invaasioiden ja julmuuksien aluetta. Maan on vallannut kaksi kertaa globaali suurvalta, kerran Venäjä ja kerran Yhdysvallat, ja kaksi kertaa sen omat naapurit. Afganistanista ainutlaatuisen tapauksen tekee se, miten sen tuhoamisessa osansa ovat yhtä lailla tehneet sekä Länsi, että Itä. Elokuussa 2021 Afganistanin historiassa kääntyi uusi, pimeä sivu. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen Taliban otti maan uudestaan haltuunsa. Satoja tuhansia afgaaneja jäi maahan loukkuun. Ihmiset, jotka ovat työskennelleet Afganistanin armeijalle tai poliisille, tai joilla on ollut mitään yhteyttä länsimaalaisiin, ovat nyt suuressa vaarassa tulla Talibanin tappamaksi minä hetkenä hyvänsä. Mutta vaikka maailma tietääkin, että Afganistanissa saattaa kohta tapahtua massamurha, on afganistanilaiset ihmiset päätetty unohtaa. Tällä ei ole paljoa tekemistä käytännön asioiden kanssa, mutta enemmänkin sen, kenen elämällä on väliä ja kenen taas ei.

Tullaanpa takaisin pandemiaan ja sotaan Ukrainassa. Pandemian alussa monet ihmiset toivoivat, että opettaisipa kokemus meitä ymmärtämään, miten maailman ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan. He toivoivat, että tunnistaisimmepa vihdoin, miten katastrofi yhdessä paikassa vaikuttaa maailman toisissa kolkissa asuviin. He toivoivat, että antaisipa Euroopassa alkanut sota välähdyksen siitä, mitä ihmiset joutuvat käymään läpi, kun oma maa on sodassa.

Valitettavasti pandemia ja sota eivät antaneet meille näitä toivottuja oppeja ihmisyydestä. Pian siitä, kun sota oli alkanut Ukrainassa, aloimme Euroopassa todistaa kaksijakoista reaktiota pakolaisia kohtaan. Heistä, jotka olivat vihanneet pakolaisia, tuli yhtäkkiä pakolaisten rakastajia, ja he sanoivat ukrainalaisille: ”Olette tervetulleita tänne.” Tietenkin niin on hyvä, ja niinhän tulisikin olla. Mutta miksi olla kaksi erilaista lähestymistapaa pakolaisiin? Miksi eurooppalaiset kansat ovat tiettyjen maiden pakolaisia vastaan, mutta samalla he toivottavat tervetulleiksi joidenkin muiden maiden pakolaiset? Tyypillinen vastaus on aina, että Ukraina on naapurimme. Vastauksessa on totuutta, mutta koko totuus se ei ole. Euroopan kansojen on tärkeää pohtia arvojaan ja etiikkaansa, ja löytää piilossa olevat syyt näille kahdelle erilaiselle reaktiolle pakolaisia kohtaan.

Tietyt yliopistot Suomessa ilmoittivat, että ukrainalaiset opiskelijat voivat opiskella yliopistossa ilman pääsykokeita ja antamatta näyttöä kielitaidosta. Mutta jos olet vaikkapa afganistanilainen opiskelija ja pakolainen, sinulla ei ole tätä oikeutta, vaikka sinunkin opintosi keskeytyivät joutuessasi pakenemaan sotaa. Jos afgaanipakolainen haluaa opiskella Suomessa, hänen täytyy käydä läpi kaikki muodollisuudet, ja läpäistä niin pääsy-, kuin kielitaitokokeetkin.

Samoin osa suomalaisista yliopistoista laittoi alulle ajatuksen, että ukrainalaisille yliopisto-opettajille ja tutkijoille tulisi olla ylimääräinen rahoitus, jotta he voisivat tehdä tutkimusta ja saada palkkaa tullessaan pakolaisina Suomeen. Jos olet kuitenkin yliopisto-opettaja Afganistanista ja haluaisit tehdä tutkimusta, järjestelmä ei sitä salli. Sen sijaan sinut pakotetaan hakemaan siivoajan töitä tai jotain muuta vastaavaa. Omassa tapauksessani minulle kerrottiin, että töiden löytäminen Suomesta tulee olemaan hankalaa. Saamani kummallinen perustelu tähän oli korkea koulutukseni.

Kun katsoo tällaista toimintaa, saattaa miettiä, että olemmekohan lähestymässä “apartheid- pakolaisjärjestelmää”. On hyvin todennäköistä, että tänne tulleet pakolaiset, niin ukrainalaiset kuin muutkin, tekevät Suomesta kotinsa omiin maihinsa palaamisen sijasta. Jos se tapa, jolla heidät toivotetaan tervetulleiksi, on ”apartheid-järjestelmä”, ja suomalainen yhteiskunta ei ota kantaa tämän epäoikeudenmukaisen järjestelmän olemassaoloon, tulemme ajan mittaan todistamaan hiljaista apartheid-valtiota. Tämä olisi äärimmäisen häpeällistä ja surullista Suomen kaltaiselle demokraattiselle ja edistykselliselle maalle.

Antakaapa minun avata hieman lisää “apartheid-pakolaisjärjestelmä”-termiä. Paras esimerkki tästä on Etelä-Afrikkaan muuttanut Gandhi. Etelä-Afrikassa asui ulkomaisina maahanmuuttajina sekä valkoisia ihmisiä, että intialaisia. Valtaapitävät olivat rakentaneet ihonväriin perustuvan jaottelujärjestelmän. Valkoinen mies sai esimerkiksi istua junan ensimmäisessä luokassa, kun taas ruskeaa tai mustaa miestä ei sinne kelpuutettu. Gandhi kirjoitti omasta kokemuksestaan ensimmäisen luokan junalipun ostettuaan. Kun Gandhi kieltäytyi poistumaan ensimmäisen luokan istuimeltaan, hänet heitettiin pois junasta. Onko väärin, jos valkoinen mies saa istua ensimmäisen luokan istuinpaikalla? Ei, ei se ole. Mutta on väärin kieltää ensimmäisessä luokassa istuminen ihonvärin perusteella. Yhtä lailla on hienoa, että ukrainalaiset ovat tervetulleita ja he saavat opiskella, tehdä tutkimusta, tai että heille annetaan katto pään päälle. Mutta väärin on, että samanlaista kohtelua ei anneta muille pakolaisille heidän ihonvärinsä tai kansalaisuutensa takia.

Toinen seuraus tästä kaksinaismoralistisesta kohtelusta on kotoutumiskysymys. Kotoutuminen ei ole yhdensuuntaista, vaan kahdensuuntaista. Jos pakolaiset ovat tervetulleita ja heitä tuetaan, he kotoutuvat nopeasti ja hyvin. Jos taas heitä syrjitään ja heille ei anneta yhtäläisiä mahdollisuuksia, he eivät pysty kotoutumaan hyvin. Jos pakolaiset eivät pysty kotoutumaan hyvin, siitä muodostuu tietenkin ongelma koko yhteiskunnalle. Jos Suomi hyväksyy pakolaiset, mutta kohtelee heitä eriarvoisesti kansalaisuuteen ja ihonväriin perustuen, täytyy Suomen pitää mielessä tällaisen kohtelun pitkäulotteiset seuraukset kotoutumiseen.

Kolikon kääntöpuolena on Suomen julkisuuskuva ulkomailla. Suomi ja monet Euroopan maat nähdään ympäri maailmaa maina, joissa on demokratiaa, tasa-arvoa ja vapautta. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Suomi ja muut Euroopan maat ovat saarnanneet demokratian arvoja Afganistanille. Kun afganistanilaiset pakolaiset näkevät, että heitä kohdellaan eriarvoisesti kansalaisuuteensa perustuen, he saattavat pohtia, mitä tapahtuikaan demokratialle, vapaudelle ja tasa-arvolle.

Lopuksi on vielä yksi asia, jonka sota Ukrainassa ja pakolaisten tulva Eurooppaan on näyttänyt: Eurooppalaiset maat pystyvät hyväksymään ja pitämään huolta pakolaisista. Kyse on kuitenkin siitä, keistä he haluavat pitää huolta, ja keistä eivät. Toivotaan, että pandemia on opettanut meitä ymmärtämään, että ihmisyys on yksi perhe, jolla on yksi koti, meidän planeettamme. Kun yksi osa ihmisyydestä kärsii, tavoittaa kärsimys ennemmin tai myöhemmin sen muutkin jäsenet. Toivottavasti tämän tietäen ulotamme rakkautemme ja välittämisemme jokaiselle sitä tarvitsevalle ja kipua kohdanneelle.

Kirjoittaja on Afganistanissa kasvanut, nyt Suomessa asuva filosofi ja historioitsija.

Kirjoitus alkuperäisellä kielellä englanniksi.

Tagit

Takaisin aihealueeseen: , , , , , ,