Kun rakastaa, on pakko lähteä – Romaniäidit haluavat lapsilleen paremman elämän
Päiväkeskus Hirundossa vietettiin torstaina 11. toukokuuta koskettavaa äitienpäiväjuhlaa. Äidinrakkaus on saanut nämä äidit liikkeelle. Lapset on jätetty toisten huomaan, kun kotimaassa ei ole työtä, eikä toimeentuloa.
Euroopan kaupungeissa kerjätään, kerätään pulloja ja myydään kukkia ja lehtiä, jotta lapsilla olisi edessään parempi tulevaisuus. Romaniäidin matkan tarkoituksena voi olla sähkön ja juoksevan veden saaminen kotitaloon tai lasten jokapäiväiset tarpeet, kuten ruoka, lämpimät vaatteet ja koulutarvikkeet.
”Minulla on kolme lasta, jotka ovat sukulaisten hoidossa ja asuvat yhdessä pienessä karavaanissa”, nuori bulgarialainen romaninainen Nicolinka Nikolova kertoo.
”Olemme mieheni kanssa täällä ansaitsemassa rahaa lapsillemme. Nukumme autossa ja kaikki ansiot lähetämme kotiin. Lapsia on koko ajan ikävä, etenkin iltaisin. Yritämme soittaa ja pitää yhteyttä Skypellä.”
Naisten voimin naisille
Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämä Päiväkeskus Hirundo on tehnyt työtä Euroopan liikkuvan väestön, pääosin Itä-Euroopasta tulevien romanisiirtolaisten, kanssa vuodesta 2008. Päiväkeskus jatkaa muuttuvassa maailmassa 150 vanhan järjestön perinteitä vähäosaisten ja haavoittuvassa asemassa elävien ihmisten auttamiseksi jokaisen ihmisarvoa kunnioittaen.
”Helsingin Diakonissalaitoksen perustaja, sosiaali- ja diakoniatyön uranuurtaja, Aurora Karamzin nosti esille erityisesti naisten roolin auttamistyössä. Järjestössämme on tehty vuosien ajan työtä naisten voimin naisten hyväksi”, projektipäällikkö Anca Enache sanoi avauspuheessa.
Hirundossa romaniäitien tarpeet ja huolet tunnetaan. Lämminhenkinen ja ammattitaitoinen henkilökunta vastaa akuutteihin kysymyksiin. Toiminnassa on mukana myös sitoutuneita vapaaehtoisia. ”Rakenteet muuttuvat hitaasti, mutta jokapäiväisiin ongelmiin pitää saada ratkaisuja nopeasti”, Anca Enache muistuttaa.
Menneenä talvena järjestetty hätämajoitus oli suuri edistysaskel. Mahdollisuus nukkua viimalta suojassa ja turvassa helpotti huomattavasti ihmisten arkea. Hätämajoituksessa yöpyi myös 58-vuotias romanialainen Violeta Verdesan. Nyt tämä kahdeksan lapsen äiti ja 20 lapsen isoäiti nukkuu yönsä autossa Vantaalla.
Pitkällä aikavälillä Euroopan romaniväestön tilanteeseen haetaan poliittisia, yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ratkaisuja Euroopan unionissa ja sen jäsenmaissa. Työ on tuskallisen hidasta.
Kummikylä Romaniassa
Helsingin Diakonissalaitoksen ja Helsingin seurakuntayhtymän kummikylähanke Romaniassa on yksi konkreettinen tapa parantaa romaniperheiden tilannetta. Kylä sijaitsee Valea Seacan –alueella, mistä monet Helsingin romanisiirtolaiset ovat lähtöisin.
Kummikylähankkeen yhteistyökumppanina toimii paikallinen romaninaisten oma järjestö. Tässä hankkeessa naiset ja äidit ovat yhdistäneet voimansa. Työtä tehdään naisten ja tyttöjen hyvinvoinnin ja oikeuksien edistämiseksi. Työn tavoitteet ovat sekä konkreettista auttamista että poliittista vaikuttamista.
Kummikylähankkeessa tavoitteena on saada äideille virallinen henkilöllisyys ja romanilapsille syntymätodistus. Henkilöllisyys tuo äidille mahdollisuuden saada lapsilisää ja solmia virallisen työsopimuksen kotimaassa. Lapset voivat päästä päiväkotiin ja kouluun. Ilman henkilöllisyyttä ihminen ei ole olemassa – ja nyt puhumme tämän päivän Euroopasta.
Helsingin Diakonissalaitoksen kummikylähankkeella on jo monia tukijoita, mutta lisää lahjoituksia kuitenkin tarvitaan. Ruohonjuuritason kansalaistoiminta ja vapaaehtoistyö on tärkeää.
Yksi hieno esimerkki äitien välisestä solidaarisuudesta on herttoniemeläisten naisten perustama ryhmä, joka tukee kummikylää. Ryhmä sai alkunsa, kun äidit miettivät, miten he voisivat auttaa kaupan edessä kerjäävää nuorta romaninaista. Nyt ryhmällä on kaksi kummiperhettä. Rahan lisäksi Valea Secan kylään on toimitettu vaatteita, tavaraa ja suomalaisen äitiyshuollon mukaisia äitiyspakkauksia.
Hirundon lastenhuoneessa 28-vuotiaan Maria Moisen parinkuukauden ikäinen Sofia-vauva nukahtaa äitinsä syliin. Isommat lapset odottavat äitiään Romaniassa. Juhlaväkeä katsellessa voi vain todeta, että äitiydessä on aina jotain samaa moninaisista tilanteista huolimatta. Se on ehdotonta rakkautta ja huolenpitoa.
Teksti ja kuva: Irma Marttinen
Äitienpäivälahjoitus romaniäideille
Takaisin aihealueeseen: Ihmisoikeudet, Lastensuojelu, Maahanmuutto, verkkolehti