Jaime Potenzen muistolle
Jaime Potenze kuoli Helsingissä sunnuntaiaamuna 15. tammikuuta, rauhallisesti, vaimon Teijan ja tyttären Sonjan saattamana. Sitkeä kamppailu vakavaa sairautta vastaan oli päättynyt.
Jaime syntyi 30.4.1949 Buenos Airesissa Argentiinassa. Perheessä oli neljä poikaa, heistä Jaime oli toiseksi vanhin. Kulttuuriperheen isä oli lakimies sekä myös teatteri- ja elokuvakriitikko – sieltä juontaa juurensa Jaimen rakkaus ja innostus elokuvaan. Äiti oli kirjallisuuskriitikko, myös Jaime oli intohimoinen lukija. Jaime valmistui taloustieteen lisensiaatiksi Buenos Airesin yliopistosta vuonna 1974. Hän oli aktiivinen opiskelijapolitiikassa, mikä oli vaarallista toimintaa vahvan diktatuurin ajan Argentiinassa.
Jaime muutti Suomeen vuonna 1978, ja työskenteli espanjan opettajana mm. Porvoon matkailuoppilaitoksessa, Hankenilla, ulkoministeriössä ja eduskunnassa. Jaime perusti vaimonsa Teijan kanssa Espanjan kielipalvelun vuonna 1990.
Jaimen yhteiskunnallinen aktiivisuus jatkui Suomessa. Hän oli yksi vuonna 1986 perustetun Latinalaisen Amerikan kulttuurikeskuksen alkuunpanijoista ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Keskuksen tavoitteena on ollut alusta asti edistää maahanmuuttajien toimintaa sekä pyrkiä antamaan Latinalaisesta Amerikasta pinttyneitä kliseitä syvempi ja totuudenmukaisempi kuva.
Jaimen kyky tutustua ja ystävystyä erilaisten ihmisten kanssa oli poikkeuksellinen. Hän oli aktiivisesti mukana monessa: Club Gabriela Mistral, Moniheli, radio-ohjelma Moliendo Café ja myöhemmin Ventana al Sur. Hän oli latinalaisamerikkaisen elokuvan yhdistyksen Cine Maissín pitkäaikainen johtaja ja tärkeä tukipilari. 1990-luvulla Jaime oli Vihreiden edustajana ehdolla eduskuntaan. Hänen vaaliteemojaan olivat monikulttuurisen Suomen rakentaminen, ihmisoikeuksien ja suvaitsevaisuuden puolustaminen sekä toiminta rasismia ja kaikkea syrjintää vastaan. Nämä samat teemat olivat oleellinen osa Jaimea koko hänen elämänsä ajan.
Tutustuin Jaimeen ja Teijaan vuonna 1992, kun he osallistuivat Yhteiset Lapsemme ry:n adoptiovalmennuskurssille ja olin itse kurssin ohjaaja. Jaime ja Teija saivat kansainvälisen adoption kautta kaksi poikaa Kolumbiasta, Juan Pablon ja Diegon. Tästä alkoi ystävyytemme sekä Jaimen ja Teijan aktiivinen osallistuminen Yhteiset Lapsemme ry:n tapahtumiin ja toimintaan. Jaime teki vapaaehtoistyötä yhdistyksen Bolivian-hankkeen hyväksi, oli mukana kehitysyhteistyön ja Kolumbiaan suuntautuvan kummitoiminnan varainhankinnassa ja osoitti mieltään rasismin vastaisissa tapahtumissa.
Me ystävät muistamme Jaimen poikkeuksellisen valoisana ja lämpimänä ihmisenä, rakkaana ystävänä, jolla oli aina aikaa kuunnella ja auttaa. Kaikkein tärkeintä Jaimelle oli oma perhe, vaimo Teija, tytär Sonja, pojat Juan Pablo ja Diego sekä pienet lapsenlapset Mia Catalina ja Xavier Antonio.
Anja Wikstedt
Yhteiset Lapsemme 1/2017
Takaisin aihealueeseen: Ihmisoikeudet, Kehittyvä maailma, Moninaisuus, verkkolehti