Yhteiset Lapsemme 2/2023: Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin

Teksti: Elina Tossavainen

Viime vuonna ilmestynyt Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen kirjoittama Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin -romaani on aihepiireiltään ja tarinaltaan poikkeuksellinen Suomessa. Tärkeä teos kertoo naiseksi kasvusta Suomessa muslimiyhteisön tiukkojen sääntöjen keskellä. Tarina kutsuu kuulemaan kokemuksia ja keskustelemaan teemoista, joista maahanmuuttajataustaisena naisena suomalaisessa yhteiskunnassa on vaikea puhua. Vakavista aiheistaan kuten silpomisesta, rajoittamisesta ja väkivallasta huolimatta kirjassa ovat vahvasti läsnä myös ilo, toivo ja voima. Ujuni Ahmed kertoo, että haluaa jakaa tarinansa, jotta ihmiset ja todellisuudet, jotka eivät muuten yhteiskunnassamme näy, pääsisivät myös esiin. Tällä hän uskoo edesauttavansa ymmärrystä ihmisyyden laajemmasta kokonaiskuvasta ja näiden ihmisten olemassaolon tunnustamista. 

Alkuvuodesta 2023 Kansallisteatteri tiedotti tekevänsä Hirvosen ja Ahmedin kirjasta näytelmäsovitusta suurelle näyttämölleen. Käsikirjoitus mukailee kirjan tarinaa, mutta sitä on muokattu paremmin näyttämölle sopivaksi. Näytelmän ohjaa Satu Linnapuomi, jolla on 15 vuoden kokemus näytelmäohjaamisesta. Kansallisteatterin sivuilta löytyvässä uutisessa Linnapuomi kertoo, että hänestä on kaunista ja oikein, että teatterin iso koneisto on valjastettu kertomaan erään vähemmistön tarinaa heidän omilla sanoillaan. Linnapuomi on tehnyt tiivistä yhteistyötä Ahmedin kanssa koko prosessin ajan, jotta esimerkiksi somalikulttuuriin liittyvät asiat osataan kuvata oikein. 

Näyttämöteoksen päärooli on jaettu kahdelle näyttelijälle: Safiya Abukar, 20, esittää päähenkilöä nuorena ja Emilia Neuvonen, 37, aikuisena. Aikuista Ujunia näyttelevä Neuvonen on ollut mukana Yhteiset Lapsemme ry:n hallituksessa vuosina 2016–2017, ja haastattelimme häntä tähän juttuun. 

Unelmien rooli 

Emilia Neuvonen on helsinkiläinen laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä, joka tekee musiikkia artistinimellä Emilianne. Hän on tänä keväänä näytellyt myös kameraroolin Harjunpää-nimisen rikossarjan toiselle tuotantokaudelle, joka julkaistaan keväällä 2024. Aikaisemmin Neuvonen on tehnyt myös esimerkiksi toimittajan töitä Ylelle sekä biisipajojen ohjausta lapsille ja nuorille. 

Pääroolin Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin -näytelmästä Neuvonen sai avoimen roolihaun kautta, josta hänelle vinkattiin useammalta eri taholta. Päätöstä roolituksesta hän sai jännittää useamman kuukauden ajan, mutta kun tieto pääroolista vihdoin tuli, tuntui se äärimmäisen merkittävältä ja hienolta.  

”Olen todella onnellinen tästä roolista! Ihailen Ujunin rohkeutta ja kaikkea hänen tekemäänsä tärkeää työtä, ihan mahtavaa päästä hänen saappaisiinsa! Teatterilla on myös mieletön henkilökunta, joka on paneutunut asioihin syvällisesti. Se on tuntunut tosi hyvältä.” 

Lukuharjoitukset aloitettiin maaliskuussa, ja syyskuussa näytelmä valtaa Kansallisteatterin Suuren näyttämön. Yhteistyö ohjaajan ja koko työryhmän kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin ja alustavat lavasuunnitelmatkin näyttävät Neuvosen mukaan upeilta. Myös nuoren Ujunin roolissa näyttelevän Safiyan kanssa on löytynyt hyvä yhteys. Näytelmässä tullaan kuulemaan paljon musiikkia ja mahdollisesti myös Emiliannen omaa tuotantoa. 

Juuri tällaisessa näytelmässä mukana oleminen isossa roolissa on ollut Neuvoselle iso unelma lapsuudesta saakka. Unelma, jota hän ei ole ehkä uskaltanut edes ajatella tosissaan, vaan on siirtänyt sitä tiedostamattaan syrjään. 

”Muistan joskus miettineeni, että onko mulle tai mun näköiselle ihmiselle rooleja tässä maassa. Mutta jokainen roolitus on vahvistanut sitä, että kyllä niitä on! Ja kun erityisesti mietitään tätä Ujunin tarinaa ja sitä käsittämätöntä rohkeutta millä hän on aktivistin työtä tehnyt, niin onhan tää ihan huikeaa. Ei tuu just nyt mieleen mitään muuta tarinaa, jonka parissa mieluummin työskentelisin.” 

Tunteikas ja tärkeä prosessi 

Näytelmän tarinasta löytyy teemoja, joista Neuvonen löytää samaistumispintaa. Hän kertoo, että kipuilu vähemmistöön kuuluvana tyttönä ja naisena on kokemus, joka yhdistää häntä ja varmasti jokaista hänen kaltaistaan tarinaan ja rooliin. Tekstin läpikäyminen on ollut todella tunteikas, mutta merkittävä prosessi. Neuvonen ylistää sitä, kuinka hyvin Kansallisteatterissa on otettu oikeita asioita huomioon – teatterin koko henkilökunnalle esimerkiksi tilattiin harjoitusten alkuun antirasistinen koulutus Mixed Finnsiltä. Tällaiset askeleet ovat Neuvosen mielestä hyvin tärkeitä ja luovat luottamusta.  

Neuvosen mukaan näytelmän vahvuus on etenkin siinä, että se käsittelee herkkiä ja vaikeita aiheita kauniilla ja voimaannuttavalla tavalla. Teatteri on ollut lähellä hänen sydäntään koko elämän ajan ja näytteleminen on yksi hänelle tärkeimmistä keinoista vaikeiden asioiden käsittelyssä. 

”Teatteria on ihana tehdä monestakin syystä. Se tuntuu kotoisalta ja lisäksi rakastan sitä yhdessä tekemistä. Yhdessä kun harjoitellaan ja valmistaudutaan, ja sitten vielä saadaan elää sitä yhdessä yleisön kanssa! Se on parasta!” 

Neuvosen mielestä ei ole yhdentekevää, että juuri Kansallisteatterin kaltainen iso ja tärkeä toimija Suomessa lähtee tekemään näytelmää tästä näkökulmasta isolla volyymilla. Teatterin vakikävijöissä voi hyvinkin olla paljon sellaista väkeä, jotka eivät välttämättä juuri tähän tarinaan törmäisi muuten elämässään. Heille näytelmä voi avata aivan uuden maailman ja ennen kaikkea lisätä ymmärrystä erilaisia ihmisiä kohtaan. Näytelmä sekä sen kaunis ja voimaannuttava mainoskuva luovat lisäksi positiivista ja kaivattua representaatiota lapsille. Neuvonen tietää millainen vaikutus sillä voi olla, kun lapsi näkee jonkun itsensä näköisen hahmon ihailun kohteena – ja toisaalta myös sen, kun tällaisia roolimalleja ei ole mediassa läsnä. 

Yksilöitä, ei vähemmistön edustajia 

Näytteleminen, esiintyminen ja musiikin kirjoittaminen ovat olleet lapsesta saakka Neuvoselle tärkeitä keinoja isojen asioiden käsittelyyn. Oman 10-vuotiaansa kanssa hän on päässyt keskustelemaan esimerkiksi identiteettiin liittyvistä teemoista, kun lapsi on uteliaasti halunnut tietää sukujuuristaan Sambiassa ja Suomessa. Neuvosen mukaan on tärkeää, että jokaisella lapsella ja nuorella on elämässään edes yksi luotettava aikuinen, jolle puhua tunteistaan. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea tunteiden ja vaikeiden aiheiden käsittelyssä, sitä ei voi jättää yksin lapsen vastuulle, hän pohtii. 

Emilia Neuvonen toivoo, että lapset saisivat tulevaisuudessa kasvaa maailmassa, jossa heillä olisi mahdollisuus unelmoida ja jossa heidät otettaisiin mukaan ja kohdattaisiin yksilöinä, eikä aina jonkin ihmisryhmän, kuten ”vähemmistön” edustajina. Ihmisen, niin lapsen kuin aikuisenkin, tulisi saada itse päättää, milloin ja mitä omasta taustastaan haluaa kertoa. Aikuiset voisivat olla kiinnostuneempia esimerkiksi lasten ja nuorten tulevaisuuden haaveista ja peloista ja siitä, mitä he haluavat elämässään tehdä. 

”Mä haluan kannustaa kaikkia nuoria siihen, et rohkeasti vaan menee taustastaan huolimatta kiinnostavia asioita ja unelmia kohti, ja yrittää! Ei saa jäädä pelkäämään, koska silloin ne ei varsinkaan toteudu!”

Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin -näytelmän ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 21.9. klo 19.