01/04/2020 - , , , , ,

Yhteiset Lapsemme 1/2020 Puheenvuoro: Aito vuorovaikutus kehittää dialogitaitoja

Teksti: Kaisamari Hintikka
Kuva: Mikko Huotari

Asuin taannoin perheeni kanssa Genevessä, Sveitsissä useamman vuoden. Lähtiessämme Suomesta ainokaisemme oli juuri täyttänyt viisi vuotta. Suomalaisesta päiväkotilapsesta tuli kertaheitolla sveitsiläinen tokaluokkalainen, ummikko, joka osasi kirjoittaa oman nimensä tikkukirjaimilla, kun muut jo lukivat ja opettelivat kaunokirjoitusta. Ensimmäinen syksy oli rankka ja ulkopuolisuuden kokemus vahva. Joulun tienoilla kieli alkoi jo sujua, ja sen myötä oma paikka kaveripiirissäkin löytyi luontevasti.

Geneven kantoni on ranskankielinen ja nojaa muutenkin yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti vahvasti Ranskan suuntaan. Kuten Ranskassa, myös Genevessä, vallitsee laïcité-periaate, jonka mukaan uskonto on erotettu julkisesta hallinnosta. Julkisissa kouluissa ei siis opeteta uskontoa. Sitä sivutaan toki esimerkiksi historianopetuksessa tai yhteiskuntaopin tunneilla, mutta erillistä uskontoa tai uskontoja käsittelevää oppiainetta ei ole. Uskonto luetaan siis tiiviisti yksityisyyden piiriin, ja sen opettaminen, myös uskontotieto, kuului joko perheiden tai uskonnollisten yhteisöjen vastuulle.

Oma lapsemme kävi seitsemän ensimmäistä sveitsinvuottaan kadun toisella puolella sijaitsevaa lähikoulua. Perheessämme se kulki nimellä Châtelainen kansainvälinen koulu, sillä alakoulun 180 oppilasta puhuivat noin 25 eri kotikieltä. Kulttuurien kirjo oli moninainen. Olisi voinut kuvitella, että koulun opetuksessa olisi pyritty ammentamaan tästä rikkaudesta – mutta päinvastoin: oli selvää, että opetuksella pyrittiin nimenmaan sveitsiläistämään lapsia.

Mutta lapset kasvoivat kielten, kulttuurien – ja uskontojen moninaisuuteen. Vaikka mitään näistä ei koulussa opetettu, ne olivat luonnollinen osa lasten elämää. Kaveripiirissä nautittiin yhdessä niin joulun kuin id-al-Fitrin kunniaksi tarjotuista herkuista. Kerran koulusta kotiin tulleessaan koululaisemme selosti innoissaan, kuinka olivat kavereiden kanssa välitunnilla puhuneet uskonnosta. Minä tietysti höristin korviani: ”Mitä te puhuitte uskonnosta?” Ainakin sitä, että Jamil ja Salma, ja itse asiassa puolet luokan oppilaista, oli muslimeja, Katarina oli ortodoksi, Eva ja Samuel katolilaisia… Omallani vaan oli ollut vaikeuksia selittää mikä on luterilainen. Ei hän osannut koko sanaa ranskaksi – ja vaikka olisikin, eivät luokkakaverit olisi koskaan kuulleetkaan tuosta oudosta pohjoisesta kirkkokunnasta.

Suomessa on kuluneen talven mittaan keskusteltu vaihtelevalla intensiteetillä uskonnon- tai katsomusopetuksesta. Vuodesta 2003 lähtien meillä on koulujen opetusohjelmaan kuulunut oman uskonnon opetus. Se tarkoittaa sitä, että oppilas osallistuu oman uskontokuntansa mukaiseen opetussuunnitelmaan, mutta tunnustuksettomaan opetukseen. Uskontokuntaan kuulumattomat osallistuvat elämänkatsomustiedon opetukseen, jolla on oma opetussuunnitelmansa. Tällä tavalla taataan se, että kaikkiin uskontokuntiin kuuluvilla oppilailla on mahdollisuus saada opetusta, jota antaa yliopistotason koulutuksen saanut opettaja. Erityisesti pienille uskonnollisille yhdyskunnille tämä malli on taannut mahdollisuuden oman uskonnon opetukseen.

Vaikka suurin osa oppilaista ei välttämättä koe ”omaa uskontoaan” omaksi uskonnokseen, on hyvä että koulussa heille tarjotaan välineitä ymmärtää minkälaisen uskonnollisen perinteen muokkaamasta maaperästä he kasvavat. Merkittävää on myös asenteisiin ja arvoihin liittyvä kasvatus, joka ilmenee esimerkiksi kunnioittavassa suhtautumisessa muihin ja heille tärkeisiin asioihin. On tärkeää oppia kunnioittamaan toisen pyhää. Oman uskonnon opetus antaa parhaimmillaan välineitä tunnistaa eri uskontojen vaikutusta laajemminkin sekä suomalaisessa että muissa yhteiskunnissa.

Tämän päivän maailmassa pelkkä oman katsomuksen tai omien uskonnollisten ja kulttuuristen juurien tunnistaminen riitä. Tarvitaan myös dialogitaitoja. Siksi olisi tärkeää, että oman uskonnon opetukseen sisällytettäisiin myös eri katsomustaustoista tulevien oppilaiden yhteistä työskentelyä. Sen tavoitteena on oppia kertomaan omasta katsomuksestaan – ja aivan erityisesti opetella kuuntelemaan kuinka muut kertovat omastaan. Tällaisiin eri opetusryhmien välisiin työskentelyihin tarjoutuu mahdollisuus vain suurimmissa kaupungeissa, siellä missä opetusryhmän minioppilasmäärän lisäksi heille löytyy myös päteviä opettajia. Juuri dialogitaitojen harjoittelemisesta ja oppimisesta olisi kuitenkin iloa suomalaisessa yhteiskunnassa ja maailmanlaajuisestikin. Niiden opetteleminen sopisi luontevasti juuri katsomusaineiden yhteyteen.

Kirjoittaja toimii piispana Espoon hiippakunnassa.

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Share on FacebookTweet about this on Twitter

Takaisin aihealueeseen: , , , , ,

Lisää samasta aiheesta:

Aloitamme Etäkaveri-toiminnan turvapaikanhakijataustaisille nuorille

01/04/2020 - , , , ,

Olisiko Sinulla mahdollisuus viettää etäaikaa Suomessa ilman omaa perhettä elävän nuoren kanssa? Tule mukaan Etäkaveri-toimintaan! Yhteiset Lapsemme ry järjestää tukihenkilö-...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 1/2020: Ranskalaista keskustelua musliminaisten huiveista

25/03/2020 - , , , , , ,

Teksti: Minea Laiho Viime vuosina musliminaisten käyttämä päähuivi on ollut mukana useissa julkisissa keskusteluissa. Ranska, jossa asuu Euroopan maista eniten...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 1/2020: Huivit puhuttavat muuallakin Euroopassa

25/03/2020 - , , , , , ,

Teksti: Laura Huuskonen Ranska ei ole ainoa EU maa, jossa musliminaisten ja -tyttöjen käyttämät huivit herättävät mielipiteitä. Viime vuoden toukokuussa...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 1/2020 Pääkirjoitus: Elämänkatsomukseni

25/03/2020 - , , , , , ,

Maailmankuvalla tarkoitetaan sitä, miten käsitämme todellisuuden eli maailman jossa elämme: luonnon, maailmankaikkeuden, yhteiskunnan, historian. Kuva voi olla korostetusti esimerkiksi tieteellinen...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 1/2020: Lapsen kulttuuri- ja katsomustietoinen kasvatus

25/03/2020 - , , , , , ,

Teksti: Ina Kovamäki, Marja Laine ja Niina Putkonen Piirroskuva: Piia Keto-Aro Kulttuuri- ja katsomustietoinen kasvatus tukee lapsen ja nuoren tasapainoisen...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 1/2020: Kunniaan liittyvät konfliktit ovat yhteinen asia

25/03/2020 - , , , , , ,

Teksti: Laura Huuskonen Kunniaan liittyvät konfliktit ovat yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto: tytöillä on rajoitetumpi kotiintuloaika, pukeutumista, puhelimenkäyttöä ja menemisiä...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 1/2020: Esiintyykö koulussasi tai päiväkodissasi rasismia?

24/03/2020 - , , , ,

Teksti: Helena Korpela Kuvat: Mika Niskanen / Fingo Tämä kirjoitus koostuu muistiinpanoista ja pohdinnoista tammikuisten EDUCA-messujen innoittamana. Helsingissä järjestettävä EDUCA...

Lue lisää

Rasisminvastaisella viikolla kampanjoimme sosiaalisessa mediassa – katso uudet videot!

20/03/2020 - , , , , , , , ,

”On monia ihmisiä, jotka eivät tule istumaan viereemme. He pelkäävät meitä mahdollisesti ihonvärimme takia” – sanoo Ngaty, yksi videolla haastatelluista....

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 1/2020: Elämä kädessä – Nuorten kasvutarina näyttämöllä

15/03/2020 - , , , , , ,

Teksti: Laura Keskinen Kuvat: Erik Sahlström ”Mihin juurtua, jos on se kokemus, ettei oikein loksahda mihinkään.” –Farida Albrecht Elämä kädessä...

Lue lisää

Elämä kädessä -näytelmän esitykset 26.3., 27.3. ja 28.3. peruutettu

14/03/2020 - , , , , ,

Elämä kädessä -näytelmän esitykset 26.3., 27.3. ja 28.3. Avoimet Ovet Teatterissa peruutettu koronavirusepidemian takia. Esityksiin myydyistä lipuista saa korvauksen teatterin...

Lue lisää

Tutustu toimintaamme: