29/05/2019 - , , , , ,

Lasten heimo – alkuperäiskansan elämä muutoksessa Kolumbiassa

Teksti ja kuvat: Nina Keres

Kolumbian Guaviaren sademetsissä vaelteli vielä parikymmentä vuotta sitten koko Latinalaisen Amerikan viimeisenä pidetty metsästäjä-keräilijäheimo, Nukak Makuk. Sademetsä tarjosi nukakeille suojaa ja runsaasti luonnon antimia.

Nyt nukakeja on jäljellä arviolta vain 400. Suurin osa elää San Josen ja Retornon pikkukaupunkien liepeillä täydellisessä puutteessa ja osattomuudessa. Heistä 90 % on lapsia ja nuoria.

Vaikka Kolumbiaa 50 vuotta koetellut sisällissota on virallisesti päättynyt, aseelliset ryhmät kuten huumekauppiaat, sisseistä erkaantuneet joukkiot ja paramilitaariryhmät jatkavat joillakin alueilla kansalaisten pelottelua, uhkailua ja jopa murhaamista. Suhteellisesti eniten aseellisesta konfliktista ja huumekaupasta ovat kärsineet alkuperäiskansat kuten nukakit.

Valtio on osoittanut nukakeille laajan, 200 000 hehtaarin reservaattialueen, mutta sitä pitävät hallussaan asemiehet.

Nukakien ikiaikaista sademetsää on runneltu coca-viljelyksillä ja huumekauppiaat ovat murhanneet jo ennestään pienen heimon sukupuuton partaalle. Jäljelle jääneiden on ollut pakko paeta ihmisten ilmoille.

Nukakien kylä on lasten kylä, sillä aikuisia on jäljellä vain kourallinen.

Kylän vanhin ihminen on 50-vuotias. Hän kertoo olevansa hyvin surullinen, koska nukakeille tärkeä perheyhteisö on hajonnut. Syvälle metsään ei uskalla mennä. Nuoret eivät kunnioita perinteitä eivätkä kuuntele vanhempiaan. He haluavat elää kuten valkoinen mies, mutta eivät osaa. He varastelevat ja käyttävät huumeita ja alkoholia. Nuoret naiset menevät valkoisten miesten mukaan.

”Nuorilla ei ole toivoa, elleivät he opi tapojamme,” sanoo kylän vanhin nainen.

”Me metsästämme, kalastamme ja syömme hedelmiä ja muita metsän antimia. Mutta nuoret eivät osaa metsästää eivätkä he viitsi poimia hedelmiä.”

Nukakien improvisoitu kyläpahanen on surkeimpia koskaan näkemiäni kyliä. Kaivoa ei ole eikä viljelypalstoja, kotieläimistä puhumattakaan. Muutama kana ja laiha koira juoksentelee likaisten lasten joukossa.

Nukakit eivät osaa viljellä maata. Heille tiellä juokseva kana on luvallinen saalis.  Alueen valkoiset viljelijät eivät ymmärrä, että nukakit ovat metsästäjä-keräilijöitä. Heitä pidetään varastelevina villi-ihmisinä, joihin ei kannata panostaa. Jopa viranomaiset suhtautuvat heihin avoimen kielteisesti. Nukaki-lapsille ei ole osoitettu mitään palveluja: ei päivähoitoa, koulua, sairaanhoitoa. Kylässä vieraillessani lähetimme sairaan lapsen terveysasemalle vastentahtoisen viranomaisen mukana.

Nukakeja on kolmenlaisia: metsästä paenneita ja asutuksen lähelle asettuneita, metsän ja asutuksen välillä kulkevia ja metsän kaukaisimmissa kolkissa vielä piilottelevia, joilla ei ole mitään yhteyksiä ulkomaailmaan.

Viimeksi mainitut, vielä perinteistä nomadielämää sademetsässä elävät nukakit, palaavat aina seitsemän vuoden välein samoille sijoille, joilla ovat kulkeneet ja ruokailleet. Seitsemän vuoden kierto takaa kasvillisuuden toipumisen ja runsaan ravintotarjonnan, sillä syötyjen hedelmien siemenet ovat ehtineet itää ja kasvaa uusiksi hedelmäpuiksi. Proteiinin ruokavalioonsa nukakit saavat Miko-apinoista, pikku nisäkkäistä ja kalasta.

Nukakien sosiaalinen järjestelmä on horisontaalinen. Heillä ei ole yhtä johtajaa, vaan päätökset tehdään kollektiivisesti maluca-teltassa istuen. Siksi nukakit eivät täytä Kolumbian valtion alkuperäiskansoille asettamia vaatimuksia hallinnollisesta organisaatiosta, jolle valtio voi osoittaa tukea. Nukakit ovat väliinputoajia, joilla ei ole modernin yhteiskunnan toimintakoodistoa. Vain harvat nukakit osaavat lukea ja puhua espanjaa.

Tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta tälle pienelle alkuperäiskansalle. Pitäisikö heillä olla oikeus elää kuten aiemmat sukupolvet ennen heitä: vapaina syvällä sademetsässään?

 

Nina Keres asuu Kolumbiassa ja on toiminut useissa lasten oikeuksiin ja lastensuojeluun liittyvissä tehtävissä Suomessa ja ulkomailla. Hän on Yhteiset Lapsemme ry:n perustajajäsen.

 

Yhteiset Lapsemme ry:n kummikohde Kolumbiassa, Por Una Sonrisa, auttaa myös alkuperäiskansoihin kuuluvia lapsia, jotka ovat joutuneet pakenemaan Kolumbian sisällissodan takia Bogotaan ja muihin kaupunkikeskuksiin.

 

 

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Share on FacebookTweet about this on Twitter

Takaisin aihealueeseen: , , , , ,

Lisää samasta aiheesta:

Adoptoidun kaksoiskansalaisuus -webinaari 27.5.2020

14/05/2020 - , , , ,

Adoptioperheet ry ja Yhteiset Lapsemme ry kysyivät vuonna 2019 adoptoiduilta ja heidän perheiltään tietoja ja kokemuksia, jotka liittyvät adoptoidun kansalaisuusasemaan....

Lue lisää

Elämä Kädessä -näytelmän esitykset Teatteri Avoimissa Ovissa syksyllä 2020

13/05/2020 - , , , , ,

Elämä Kädessä -näytelmä nähdään syksyllä 2020 Teatteri Avoimien Ovien näyttämöllä! Maaliskuun puolivälissä alkaneen poikkeustilan ja teatterin sulkemisen takia näytelmän ensi-ilta...

Lue lisää

Tukiperheessä turvapaikanhakijanuori saa olla ihan tavallinen nuori

12/05/2020 - , , , , , ,

Ilman huoltajaa Suomeen turvapaikanhakijana saapuvat lapset elävät Suomessa ilman omaa perhettään. Nämä lapset ja nuoret saavat oman tukiperheen kanssa mahdollisuuden...

Lue lisää

Darunin tarina – vammaisen nuoren kasvu ja hoito kurdiperheessä

12/05/2020 - , , , , ,

Teksti: Darun Jaza Minut salakuljetettiin Suomeen 11-vuotiaana. Vanhemmat päättivät lähettää minut pois Kurdistanista, koska siellä elämä vammaisena oli hyvin vaikeaa....

Lue lisää

Kalle-karhun ystäväseikkailu -etätyöpaja 13.5.2020

07/05/2020 - , , , , ,

Ole rohkea ja reilu -toiminta järjestää keskiviikkona 13.5.2020 klo 9.30-10.00 Kalle-karhun ystäväseikkailu -työpajan, johon voi osallistua Zoom-sovelluksen avulla kotoa käsin....

Lue lisää

Monikielinen chat alkaa keskiviikkona 15.4.2020

14/04/2020 - , , , , ,

Tunnetko olosi yksinäiseksi, pitkästyneeksi tai stressaantuneeksi? Liity Yhteiset Lapsemme ry:n chattiin joka maanantai (perheet) ja keskiviikko (yli 15-v.) klo 13-15....

Lue lisää

Tutustu toimintaamme: