29/05/2019 - , , , , ,

”Haluan uskoa, että valinnoillani on merkitystä”

Emma Saloranta-Winiecki on monikulttuurisen perheen äiti ja maailman kansalainen, joka  toimii ihmisoikeuksien, erityisesti tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon puolesta. Yhdessä amerikkalaisen miehensä kanssa hän haluaa kasvattaa myös lapsensa kunnioittamaan kaikkien ihmisten hyvinvointia ja perusoikeuksia sekä suojelemaan luontoa. Tässä artikkelissa Emma kertoo elämästään, työstään ja ilmastonmuutokseen liittyvistä ajatuksistaan.

 Teksti: Emma Saloranta-Winiecki

Ilmastonmuutoksen merkit ovat nähtävissä kaikkialla missä olemme asuneet, Suomesta Intiaan ja Tansaniasta Yhdysvaltoihin. Ilmaston lämpeneminen ei valikoi kohdettaan, vaan vaikuttaa meidän kaikkien elämään. On kuitenkin tosiasia, että esimerkiksi Keniassa, Tansaniassa ja Intiassa vaikutukset ovat nopeammat ja iskevät erityisen raskaasti kaikkein köyhimpien ihmisten elämään. Kun katastrofi iskee – olipa se tulva, hyökyaalto, tai trooppinen myrsky – jo valmiiksi heikot slummiasutukset ja kylät tuhoutuvat maan tasalle, eikä köyhillä ihmisillä ole mahdollisuuksia rakentaa elämäänsä uudestaan. Heillä ei usein myöskään ole mahdollisuuksia siirtyä pois katastrofien tieltä samalla tavalla kuin parempituloisilla.

Yhdysvalloissa ilmastonmuutos on poliittinen kiistakapula, ja kun valta vaihtuu Valkoisessa talossa, myös prioriteetit ja rahoitus heilahtavat äärilaidasta toiseen. On pelottavaa seurata vellovaa keskustelua, joka harvoin perustuu tieteellisiin faktoihin tai tutkimustietoon, etenkin kun ottaa huomioon kuinka suuri vaikutus Yhdysvalloilla on ilmastonmuutokseen globaalilla tasolla.

Ilmastonmuutos näkyy köyhien ihmisten arjessa

Monissa maissa, joissa olen vieraillut tai asunut ja tehnyt töitä paikallisten kanssa, ihmiset näkevät ilmastonmuutoksen vaikutukset jokapäiväisessä arjessaan. Joissain paikoissa se voi näkyä kuivuutena, mikä tarkoittaa sitä, että pellot kuivuvat eivätkä maanviljelijät saa elantoa. Toisissa paikoissa se näkyy tulvina ja vedenpinnan nousuna. Olen vieraillut Filippiineillä, missä ihmiset pelkäsivät, että heidän elinaikanansa kotipaikka jää kokonaan veden alle.

Pienituloiset ihmiset pelkäävät, koska he kokevat – oikeutetusti – että ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole heidän käsissään, mutta he joutuvat kärsimään etulinjassa sen seurauksista. Köyhien ihmisten jo valmiiksi epävarmat tulot ovat entistäkin epävarmempia, kun ilmasto ja sääilmiöt muuttuvat.

Monissa maissa, esimerkiksi Intiassa, keskiluokka kasvaa ja ihmisten kulutustottumukset muuttuvat – usein ympäristölle haitallisella tavalla. Mutta onko oikein, että me länsimaissa asuvat nyt vaadimme, että kehitysmaiden ihmiset eivät saa kuluttaa, lentää, matkustella ja toimia samalla tavalla kuin me olemme eläneet vuosikymmeniä?

Monissa kansalaisjärjestöissä ilmastonmuutos on keskeinen teema huolimatta siitä, mikä kansalaisjärjestön toiminnan varsinainen päätarkoitus. Esimerkiksi Plan International Suomi -järjestössä ilmastonmuutoksen parissa tehdään koko ajan enemmän töitä, koska sen vaikutukset lasten oikeuksien toteutumiseen, lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen ovat niin suuria.

Myös Planin Lasten hallitus korostaa omassa työssään ilmastonmuutosta ja sen merkitystä lasten hyvinvoinnille. Lapset ja nuoret ovat kasvavasti huolissaan siitä, miten me aikuiset ja tämän päivän päättäjät emme ole ottaneet ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia tarpeeksi vakavasti emmekä ole tehneet tarpeeksi, jotta tilanne muuttuisi. Tosiasia on, että me emme toiminnallamme tuhoa omaa tulevaisuuttamme, vaan lasten ja lastenlastemme tulevaisuutta – ja he tietävät ja näkevät sen joka päivä.

Jokainen voi tehdä valintoja ja vaikuttaa 

Ilmastonmuutos on pelottava asia. Se pelottaa suuruutensa ja vaikutustensa takia. Ilmastonmuutosta seuratessa on helppo tuntea, ettei yhden ihmisen tai yhden perheen tai edes yhden järjestön toiminnalla ole lopulta merkitystä. Avuttomuus, turhautuminen, pelko, suru ovat kaikki tunteita, jotka ottavat helposti vallan. Mutta totta kai meidän jokaisen panoksella on merkitystä, ja toivottomuus on kaikkein hyödyttömin tunne.

On totta, että jotta ilmastonmuutos saadaan hidastumaan ja toivottavasti jopa pysähtymään, se vaatii suuria ja merkittäviä poliittisia päätöksiä, lainsäädäntöjen muuttamista ja uusimista, lisärahoitusta ja päätöksiä, jotka eivät kenties ole suosittuja, mutta ehdottoman välttämättömiä. Samalla tarvitaan myös yksityisten kansalaisten ja muiden toimijoiden aktiivisuutta, osallistumista ja painostamista, jotta nämä muutokset oikeasti saadaan aikaan.

Haluan uskoa, että yksilön valinnoilla on merkitystä. Yritän myös itse muistaa sen, että kun kasvatan omia lapsiani, kasvatan seuraavan sukupolven kuluttajia ja päättäjiä – ja heidän valinnoillaan ja sillä miten heidät on kasvatettu, on myös suuri merkitys tulevaisuudelle.

Poden joka päivä huonoa omaatuntoa siitä, että en tee ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarpeeksi, mutta yritän löytää tapoja tehdä enemmän ja toimia paremmin joka päivä. Olemme omassa perheessäni lopettaneet punaisen lihan syömisen ja pyrimme vähentämään myös muiden eläinperäisten tuotteiden käyttämistä, kierrätämme kaiken mahdollisen, pyrin olemaan valveutunut kuluttaja, kun teen hankintoja ja hankkimaan vähemmän tavaroita, vaatteita, leluja, roinaa, jota tulee helposti kerrytettyä mutta mitä emme oikeasti mihinkään tarvitse. Koska perheemme on kotoisin eri maista, lennämme ainakin kerran vuodessa tapaamaan isovanhempia ja muita perheenjäseniä toiselle puolelle maailmaa – joten haluan yrittää löytää keinoja tasapainottaa lentomatkustamista muilla valinnoilla, sillä perheen näkeminen ja toisessa kotimaassamme vierailu on kuitenkin meille ja lapsille tärkeää.

Lasten kanssa voi ja pitää keskustella

Omat lapseni ovat vasta 4,5 v ja 19 kk, ja mutta yritän keskustella heidän kanssaan näistä asioista ja teemoista rehellisesti ikätason mukaan. Puhumme siitä mistä liha, kana ja kala tulee, mistä maito tulee, miten se tuotetaan.

Olen myös hiljattain näyttänyt esikoiselleni videopätkiä ilmastoaktivisti Greta Thunbergin videoista ja puheista, ja kun nuoret ja lapset ympäri maailmaa marssivat hiljattain ilmaston puolesta, kerroin ilmastomarssista lapseni amerikkalaisen esikoulun opettajille ja pyysin että he keskustelisivat aiheesta lasten kanssa – ja he olivat tehneet niin!

Lapset olivat olleet hyvin kiinnostuneita siitä, mitä marssi tarkoitti ja miksi lapset ja nuoret olivat lakossa, mitä ilmastoaktivismi tarkoittaa, ja mitä ilmastonmuutos tarkoittaa heidän elämälleen. Opettajat kertoivat, että keskustelu oli ollut vilkasta ja rikasta, ja esikoiseni jatkoi teemasta keskustelua vielä kotonakin. Mielestäni on tärkeää, ettemme koskaan oleta, että lapsemme eivät ymmärrä tai että heitä ei kiinnosta – totta kai heitä kiinnostaa. Kyseessähän on heidän elämänsä ja tulevaisuutensa!

 

Emma Saloranta- Winiecki syntynyt ja käynyt koulunsa Orimattilassa Suomessa. Koulutukseltaan hän sosionomi (AMK) ja valtiotieteen maisteri. Emma on työskennellyt 10 vuotta ihmisoikeuksien, tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon puolesta ja asunut mm. Amerikassa, Intiassa ja Tansaniassa. Hänen perheeseensä kuuluu amerikkalainen mies ja 4 1/2 v. ja 19 kk ikäiset lapset.

 

Jaa sosiaalisessa mediassa:
Share on FacebookTweet about this on Twitter

Takaisin aihealueeseen: , , , , ,

Lisää samasta aiheesta:

”Maailmankatsomuksessani on vaikutteita monesta kulttuurista”

05/06/2020 - , , , , , ,

Minun maailmankatsomukseni on sellainen, että maailmassa ihmiset saavat uskoa mihin he haluavat ja monessa maassa on turvallista ja ihmisillä hyvä...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 2/2020: Bulgaria odottaa suomalaisia adoptionhakijoita

28/05/2020 - , , , , ,

Teksti: Markus Söderlund Kansainvälistä adoptioprosessia suunnitteleva ei tällä hetkellä kovin usein päädy maavalinnassa Bulgariaan. Tätä vaihtoehtoa kannattaisi kuitenkin harkita etenkin...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 2/2020: Maahanmuutto on aina kriisi

28/05/2020 - , , , ,

Psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen maahan muuttaneissa perheissä Teksti: Laura Huuskonen Yksi keskeisimmistä toimintakykyyn ja terveyteen vaikuttavista tekijöistä on psyykkinen hyvinvointi.  Tärkeimpiä...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 2/2020: Haastattelussa Anu Castaneda

28/05/2020 - , , , ,

Haastattelu ja teksti: Laura Huuskonen Kuva: THL Psykoterapeutti Anu Castaneda vastasi kysymyksiin maahan muuttaneiden mielenterveyteen liittyvistä erityispiirteistä. Castaneda toimii Terveyden...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 2/2020: ”Jollain tavalla hyvää, ja jollain tavalla ei-hyvää”

28/05/2020 - , , ,

Oppilaiden, opettajien ja vanhempien kokemuksia etäkoulusta Teksti: Hanna-Leena Ylönen Helmikuussa 2020 koronavirus löysi tiensä Suomeen ja heitti perheiden arkirutiinit päälaelleen....

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 2/2020 Pääkirjoitus: Koronakriisi tuo esille lapsen oikeuksien merkityksen

28/05/2020 - , , ,

Teksti: Markus Söderlund Ilmastonmuutoksen rinnalle nousi vuoden alussa samankaltainen, näkymätön, mutta erittäin vaarallinen uhka. Meidät yllätettiin pahanpäiväisesti. Oletettavasti eläinperäinen koronavirus...

Lue lisää

Tutustu toimintaamme: