15/09/2025 - Antirasismi, Mielenterveys, Rasismi, verkkolehti

Yhteiset Lapsemme 3/2025: Rasismi ja nuorten yksinäinen arki

Teksti: Sanna Saarto & Leena Suurpää
Kuva: Susanna Ahonen

Yksinäisyys ja rasismi kietoutuvat toisiinsa nuorten arjessa. Rasismi voi eristää nuoren yhteisöistä, ja yksinäisyys tekee rasismin kokemuksesta entistä raskaamman.

Nuoret elävät, kasvavat ja aikuistuvat yhteiskunnassamme liian yksin. Yksinäisyys on juurtunut yhteiskuntaamme tavalla, joka tekee siitä samaan aikaan näkymättömän ja näkyvän. Liian monen nuoren elämästä puuttuvat kannattelevat sosiaaliset verkostot ja luotettava ihminen. Moni nuori jätetään yhteisöjen ulkopuolelle. Yhteiskunnan ahtaat normit tuottavat nuorille vakavia yksinäisyyden kokemuksia.

Suomi – yksinäisten nuorten yhteiskunta

Yksinäisyyden kokemukset ovat yleisiä ja monimutkaisia, mutta eivät sattumanvaraisia. Punaisen Ristin vuosittain teettämä Yksinäisyysbarometri tältä vuodelta osoittaa, että eniten yksinäisyyttä, eristäytyneisyyttä ja ulkopuolelle jätetyksi tulemista kokevat nuoret ja nuoret aikuiset.

Yksinäisyyden kokemukset nivoutuvat niin ihmisen henkilökohtaisiin tunne-elämän haasteisiin kuin yhteiskunnan rakenteellisiin ongelmiin, kuten rasismiin, syrjintään ja kiusaamiseen. Valtion nuorisoneuvoston tutkimuskooste (2023) osoittaa, että yksinäisyyden kokemukset ovat yleisempiä ja tyytyväisyys elämään harvinaisempaa ulkomaalaistaustaisilla nuorilla suomalaistaustaisiin verrattuna.

Muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten yksinäisyyden kokemukset ovat erityisen yleisiä ja pitkäkestoisia tänä vuonna julkaistun Yksinäisyysbarometrin mukaan. Miltei neljännes vieraskielisistä vastaajista kokee yksinäisyyttä vähintään viikoittain ja pidempiä aikoja kuin vastaajat keskimäärin. Yhtä moni kokee itsensä ulkopuolelle jätetyksi. Niin ikään muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten kokemus siitä, ettei ympärillä ole ymmärtäviä ihmisiä, on kaikkia vastaajia suurempi.

Vieraskieliset kertovat muita vastaajia useammin mielenterveyden ongelmistaan yksinäisyyden taustalla tai yksinäisyyden syynä. Yli kolmannes vieraskielisistä mainitsee muuton uudelle paikkakunnalle tai uuteen maahan aiheuttaneen yksinäisyyttä. Selvästi yli puolet vieraskielisistä vastaajista kertoo erilaisuuden ja ulkopuolisuuden aiheuttavan yksinäisyyttä.

Nuorten yksinäiset rasismikokemukset

Kuten yksinäisyys, myös rasismi näkyy nuorten elämässä kaikkialla: kouluissa, työpaikoilla, perheissä, palveluissa, mediassa, kaduilla, verkossa, harrastuksissa.

Nuoret jäävät liian yksin sekä yksinäisyyden että rasismikokemustensa kanssa. Yksinäisyysbarometrin mukaan lähes kolmannes yksinäisyyttä kokeneista nuorista vastaajista ei usko saavansa apua yksinäisyyden kokemuksiinsa.

Näin ei voi jatkua. Meillä on valtavasti tietoa siitä, miten merkityksellisiä kannattelevat sosiaaliset suhteet ja helposti saatavilla oleva apu ovat nuoruudessa – katsottiinpa identiteettiä ja kasvua, hyvinvointia, terveyttä ja pärjäämistä, luottamusta itseen, toisiin ja yhteiskuntaan tai tyytyväisyyttä elämään. Jokaisella on mahdollisuus auttaa ja ohjata yksinäinen nuori tarpeenmukaisen avun äärelle.

Rasismiin on puututtava – aina ja kaikkialla

Nuoret toivovat näkyvää ja johdonmukaista rasisminvastaisuutta niin palveluissa kuin kaikkialla yhteiskunnassa. Jos nuori kertoo esimerkiksi ystävien puutteesta, on tärkeää, että aikuinen osaa tarvittaessa tunnistaa ja sanoittaa rasismia, sekä arjessa että yhteiskunnan rakenteissa.

Punaisen Ristin tänä vuonna teettämään kyselyyn vastanneista 81 % pitää lasten ja nuorten kokemaa rasismia vakavana ongelmana, ja 92 % pitää tärkeänä, että lasten ja nuorten kokemaan rasismiin puututaan. Silti vain neljännes vastaajista on puuttunut rasismiin.

Yli kolmannes vastaajista kertoo, ettei puutu rasismiin, koska ei tiedä, miten pitäisi toimia. Jokaisella aikuisella on velvollisuus oppia tunnistamaan rasismi ja puuttumaan siihen. Nuorten kokemaa rasismia ja yksinäisyyttä ei kuitenkaan ratkaista pelkästään aikuisten koulutuksilla tai yksittäisille nuorille tarjottavalla tuella. Kyse on koko yhteiskuntamme arvoista ja teoista. Kukin voi omassa toimintaympäristössään edistää nuorten pääsyä mukaan yhteisöihin sekä purkaa ahtaita normeja. Rakennamme nuorille ja meille kaikille inhimillisen elinympäristön, kun huolehdimme siitä, että jokainen yhteiskunnassa tehty päätös ja teko vähentävät nuorten yksinäisyyttä ja rasismia.

Leena Suurpää toimii Suomen Punaisen Ristin hyvinvointi- ja järjestökehitysjohtajana, ja hänen työssään yhdistyy yli kahden vuosikymmenen kokemus kansalaisjärjestöistä, tiedolla vaikuttaminen sekä vahva sitoutuminen yhdenvertaisuuden ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tukemiseen.

Sanna Saarto toimii Suomen Punaisen Ristin rasisminvastaisen toiminnan asiantuntijana, edistäen moninaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä sekä järjestön sisällä että yhteiskunnassa laajemmin.