Yhteiset Lapsemme 1/2026 Hallituksen palsta: Hullu maailma kutsuu tulemaan yhteen

Teksti: Karoliina Tikka

Hullu maailma. Tuo kulunut sanonta tuntuu vähättelevältä maailmassa, jossa kiukutteleva aikuistaapero pomputtaa maailmaa ja pääministeri joutuu pyytelemään anteeksi kollegoidensa silmien vääntelyä.

Tässä maailmassa kasvaa lapsemme ja nuoremme. Sen keskellä he muodostavat käsityksensä siitä, mikä ihmiselämässä on hyvää ja arvokasta, ja mitä he tulevaisuudeltaan toivovat.

Esikoiseni on kymmenen ensimmäistä vuottaan nauttinut maailman hulluutta hallituissa annoksissa. Kännykässä ei ole selainta, ja maailman tapahtumat suodattuvat Lasten uutisten kautta. Lähivuosien aikana se kuitenkin muuttuu, aukeaa maailma ja selain. Mikä tulee ahdistamaan, koskettamaan häntä? Tai olemaan hänelle ihan sama? Mitä edes toivon?

Hätkähdyttävä tieto Nuorisobarometrissa (2024) on, että nuorista enää 61 % suhtautuu tulevaisuutensa optimistisesti. Tämä on selvästi matalin luku koko 16 vuoden mittaushistorian aikana. Tutkijat tuovat esille, että tyypillisesti kyselyissä nuoret näkevät oman tulevaisuutensa maailman tulevaisuutta valoisampana. Tämä on lähtökohtaisesti hyvä asia. On kuitenkin kiinnostava miettiä, miten nuorten uskoa omaan tulevaisuuteensa voidaan vahvistaa niin, että se ei näyttäydy vain yksilön selviytymistarinana, vaan haluna pitää kaikki mukana.

Tämä aika voi koitella tulevaisuuden uskoa, aikuisten ja lasten. Uskon, että siihen lääkettä on yhteen tuleminen. Se, että emme käpristy koteihin kännyköidemme ja tunteidemme ympärille, vaan kohtaamme toisemme. Lapset eivät tarvitse vain toivoa, vaan myös kokemuksen, että yhteisöt ja maailmat rakentuvat yhteisestä tekemisestämme.  Ja lapset, jotka kohtaavat rasismia, syrjintää tai kaltoinkohtelua tarvitsevat aivan erityisesti viestin, että heillä on tärkeä rooli yhteisessä tekemisessä. Sitä omallekin lapseni toivon -uskoa tulevaan, kykyä löytää itselle tärkeät asiat ja halua toimia niiden puolesta oman näköisellä tavallaan.

Kansalaisyhteiskunnalla on merkittävä rooli ihmisten yhteen tuomisessa. Yhteiset Lapsemme tekee monella tapaa tärkeää työtä, ja on ilo aloittaa järjestön hallituksessa! Lasten ja nuorten oikeuksien edistäminen on ollut työ- ja vapaaehtoisurallani yksi keskeisempiä päämääriä. Aina marraskuun 20. päivä juhlimme lasteni kanssa lapsen oikeuksien päivää. Meidän aikuisten tulee tehdä kaikkemme sen eteen, että jokaisella lapsella on silloin syytä juhlaan.

Kirjoittaja on Yhteiset Lapsemme ry:n tuore hallituksen jäsen. Hänellä on monipuolinen kokemus järjestöjen johtamistehtävistä. Urallaan hän on erityisesti perehtynyt lasten ja nuorten oikeuksien, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen sekä organisaatioiden kehittämiseen. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden maisteri ja työelämä-coach.

Kirjoittajan arkea elävöittävät 6- ja 9-vuotiaat lapset. Vapaa-ajallaan hän vetää lapsensa partioryhmää, liikkuu ja toimii järjestöissä. Sekä pelaa jalkapalloa ja laulaa kuorossa, missä kummassakaan ei ole osoittanut lahjakkuuden hitustakaan.