Yhteiset Lapsemme 1/2026 Pääkirjoitus: Etuoikeudet ja valta velvoittavat toimimaan

Olen syntynyt keskiluokkaiseen perheeseen rauhallisessa hyvinvointivaltiossa, jossa ei ole elämäni aikana käyty sotia. Minua on hoidettu syntymästä saakka neuvolassa, hammaslääkärissä ja kouluterveydessä. Olen saanut rokotukset ja ilmaisen koulutuksen varhaiskasvatuksesta korkeakoulututkintoon, minkä lisäksi vanhempani tukivat minua koko opiskeluajan taloudellisesti. En ole kokenut köyhyyttä, en tyhjää jääkaappia tai tilannetta, jossa perheelläni ei olisi ollut varaa koulukirjoihin.

Asun maassa, jossa lähes kaikki puhuvat samaa kieltä kuin minä. Kuuluun valtaväestöön, jonka tavat toimia ovat yhteiskunnan hiljainen normisto. Minulla on passi, jolla voi matkustaa viisumivapaasti lähes kaikkialle maailmassa. Minulla asuu sukulaisia lähelläni, ihmisiä, jotka ottavat nostavat ylös, kun kompastun. Minua ei pysäytetä ulkonäköni perusteella turvatarkastuksissa tai tarkkailla kaupoissa. Olen saanut pysyä terveenä. Ja mitään tästä en ole valinnut enkä ansainnut omalla toiminnallani.

Me emme valitse olosuhteita, joihin synnymme. Jos elämä olisi kilpailu menestyksestä ja vallasta on toisten lähtöviiva kilometrien päässä takanani.

Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnan keskiössä ovat haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret. Tällä tarkoitamme lapsia, joiden lähtökohdat eivät ole suotuisat ja elämässä on paljon riskitekijöitä etuoikeuksien sijaan. He elävät usein tilanteessa, jossa heidän perheensä ja läheisensä asuvat muualla tai jopa kaukana muissa maissa. Taustalla on mahdollisesti kipeitä hylkäämisen tai menetyksen kokemuksia, jotka ovat muovanneet heidän käsitystään itsestään ja kyvyistään. Osalla heistä turvaverkko koostuu laitosten työntekijöistä, jotka ovat heidän kasvattajiaan. Heillä ei ole välttämättä passia laisinkaan, eivätkä he saa puhua äidinkieltään koulussa tai kasvattajilleen, vaikka kieli olisi se tärkein side, jolla ylläpitää suhdetta muualla asuvaan perheeseen ja valtaväestöstä poikkeavaan kulttuuri-identiteettiin. Heillä voi olla jo nuorena kroonisia, pitkittyneitä terveydellisiä haasteita, joita olisi voitu hoitaa lapsuudessa. Köyhyys, epävarmuus ja trauma saattavat vaikuttaa heidän elämänvalintoihinsa koko elämänkaaren ajan. 

Nämä lapset ja nuoret navigoivat itselleen tuntemattomassa paikassa ilman ketään, joka olisi näyttänyt heille karttaa. He opettelevat kieltä, kulttuuria ja yrittävät selviytyä aikuisuuden satamaan. He hakevat paikkaansa yhteiskunnassa, joka yhtä aikaa lupaa turvaa ja samalla kyseenalaistaa heidän oikeutensa siihen.

Etuoikeuteni eivät tee minusta syyllistä. Mutta ajattelen, että minulla on sattumalta saatua valtaa ja mahdollisuuksia, joiden myötä tulee myös vastuu muista. Ryhdyin Yhteiset Lapsemme ry:n toiminnanjohtajan tehtävään tämän vastuun ajamana. Nyt jättäessäni tämän tehtävän haluan pyytää teiltä yhtä asiaa: jos sinulla on valtaa, etuoikeuksia tai resursseja, valitse käyttää niitä toisten hyväksi.

Katja Mannerström
päätoimittaja