Yhteiset Lapsemme 2/2025: Lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen

Teksti: Marjo Kurki

Lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden tekijöitä. Vaikka valtaosa lapsista ja nuorista voi paremmin kuin koskaan, lasten ja nuorten hyvinvointierot ovat kasvaneet. Palvelujärjestelmämme tunnistaa edelleen lasten ja nuorten tarpeet puutteellisesti, eikä oikea-aikaista, laadukasta ja vaikuttavaa tukea ole yhdenvertaisesti tarjolla. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen ja hyvän kasvun tukeminen tulisi olla päätöksenteon keskiössä.

Viime vuosina myönteistä kehitystä on ollut se, että opiskeluhuollon ammattilaisten mielenterveysosaamista on vahvistettu lisäämällä psykososiaalisten menetelmien koulutuksia. Sen myötä nuorten on mahdollista saada mielenterveyden tukea kouluarjessa. Monialaista ja -toimijaista yhteistyötä tulisi kuitenkin lisätä, jotta polarisaatiokehitys pysähtyy, syrjintä ja eriarvoistuminen vähenevät ja palvelut ovat nuorille saavutettavia ja aidosti nuoria kohtaavia. Palveluiden suunnittelussa pitäisi huomioida paremmin nuorten moninaisuus ja lisätä nuorten osallisuutta.

Vaikuttavaa tukea ja palveluita tulisi tarjota lapsen ja nuoren kasvuympäristöissä. Koulu on iso osa heidän arkeaan ja otollinen paikka paitsi oppimiseen myös lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen. Hyvinvoinnin tasa-arvoinen tukeminen edellyttää, että kouluilla on riittävät resurssit eri taustoista tulevien oppilaiden hyvinvoinnin tukemiseen koulupäivän aikana.

Kaikkien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tulisi saada kokea olevansa osa yhteisöä, jossa he voivat vaikuttaa ja osallistua tasavertaisesti. Yhteisöllisyys ja osallisuus ovat keskeisiä hyvinvoivan yhteiskunnan peruspilareita. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset puolestaan heikentävät luottamusta itseen yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin.

Riskiä lasten ja nuorten yksinäisyydelle ja ulkopuolisuuden kokemuksille voivat kasvattaa esimerkiksi vanhempien matalat tulot tai matala koulutustaso ja vanhempien yksinäisyys sekä syrjintä, kiusaaminen ja ennakkoluulot. Tutkimusten mukaan ensimmäisen polven maahanmuuttajanuoret kokevat yleisemmin yksinäisyyttä kuin toisen polven maahanmuuttajanuoret ja suomalaistaustaiset nuoret. Usein kyseessä on tilanne, jossa useampia riskitekijöitä on kasautunut. Nämä riskitekijät ja ulkopuolisuuden tunne itsessään voivat estää lasta tai nuorta osallistumasta koulutukseen, harrastuksiin tai muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan, mikä edelleen syventää eriarvoisuutta. Tämän vuoksi olisikin tärkeää tunnistaa paremmin ulkopuolisuutta aiheuttavat riskitekijät ja toteuttaa toimenpiteitä, joilla vahvistetaan yksilön suojaavia tekijöitä, kuten yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta.

Yhteiskuntamme tarvitsee moniäänistä keskustelua vahvistamaan lasten ja nuorten arvostusta sekä lisäämään toivon näkökulmaa. Tähän haastaa osaltaan alkuvuonna julkaistu Nuorisobarometri, jonka mukaan tulevaisuuteensa optimistisesti suhtautuu enää 61 % nuorista, kun osuus on pitkään ollut melko vakiintuneesti noin 80 %. Tulevaisuususkon palauttamiseksi tarvitsemme yhteiskunnallisen kriisipuheen sijaan konkreettisia toimia ja ratkaisuja, toivon luomista ja nuorten toimijuuden vahvistamista.

Lasten ja nuorten osallisuus ja arvostus yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja palvelujärjestelmän kehittämisessä on puutteellista. Strategisen tutkimuksen YOUNG-ohjelmassa (2022–2028) keskitymme lapsiin ja nuoriin yhteiskunnan jäseninä sekä tulevaisuuden tekijöinä.

Teemme monitieteistä ja vuorovaikutteista tutkimusta, jonka avulla vahvistamme tietoperustaa kestävälle lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikalle. Keskitymme etsimään tutkimuksen avulla ratkaisuja, joilla voidaan ehkäistä mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä ja muita epäsuotuisia elämänkulkuja sekä edistää lasten ja nuorten hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ohjelmamme edistää myös laadukkaan ja vaikuttavan palvelujärjestelmän kehittämistä. Tavoitteenamme on lasten ja nuorten kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) rahoittaa yhteiskunnallisesti merkittävää ja vaikuttavaa korkeatasoista tiedettä. Strategisen tutkimuksen avulla etsitään konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteistä otetta vaativiin haasteisiin.

LÄHTEET:

Kiuru, N., Salmela-Aro, K., Laursen, B., Beattie, M., Vasalampi, K., Tunkkari, M., & Junttila, N. (2024). Profiles of loneliness and ostracism during adolescence: Consequences, antecedents, and protective factors. Child Psychiatry & Human Development.

Read, S., Salmela-Aro, K., Kiuru, N., Helenius, J. & Junttila, N. (2024). The cohort trends of social connectedness in secondary school students in Finland between 2017 and 2021. PLOS ONE 19(10): e0312579.

Junttila, N. & Vauras, M. (2009). Loneliness among school-aged children and their parents. Scandinavian Journal of Psychology, 50(3). https://doi.org/10.1111/j.1467-9450.2009.00715.x

Kouluterveyskysely (2017–2023). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Konsta Happonen & Tomi Kiilakoski (toim.) Nuoruuden kolme vuosikymmentä. Nuorisobarometri 2024. ISBN 978-952-372-065-7 (nid.), 978-952-372-066-4 (PDF). Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusseura & opetus- ja kulttuuriministeriö