Yhteiset Lapsemme 1/2025: Jääkiekko kasvattaa – mutta mitä se opettaa?

Teksti: Svante Suominen & Tuomas Tuomi-Nikula
Kuva: Patrick Stycz

Juniorijääkiekon tulisi olla lapsille turvallinen ja innostava ympäristö, jossa voi kasvaa paitsi pelaajana myös ihmisenä. Valitettavasti viimeaikaiset uutiset rasistisesta ja syrjivästä kielenkäytöstä junioreiden peleissä ovat herättäneet monia meistä miettimään: mitä me oikeastaan opetamme lapsillemme jääkiekon parissa?

Helsingin Sanomien tammikuun lopussa (29.1.2025) julkaisema artikkeli paljasti karun todellisuuden. Juniorikiekossa paljastuu viikoittain tapauksia rasistisesta kielenkäytöstä, ja kurinpitovaliokunta on antanut kuluvalla kaudella jo 24 pelikieltoa tällaisesta käytöksestä. Eikä tämä varmastikaan ole koko totuus – moni tapaus jää raportoimatta tai ilman seuraamuksia.

Aikuisten vastuu alkaa pukukopista

”Toivoisin, että aikuisilla olisi tahtoa ja rohkeutta puuttua lasten epäasialliseen käytökseen matalalla kynnyksellä. Jos lapsen suusta tulee rasistista tai homofobista puhetta, vaikka vitsillä, pitää olla rohkea ja sanoa, että se ei ole ok,” Tuomas Tuomi-Nikula toteaa.

Pukukopit ja kentän laidat ovat paikkoja, joissa lapset testaavat rajojaan. Ilman aikuisten läsnäoloa ne voivat nopeasti muuttua tiloiksi, joissa sopimattomasta käytöksestä tulee normi. Valitettavasti edelleen kuulee tarinoita siitä, kuinka aikuiset sivuuttavat lasten loukkaavat sanat olankohautuksella – ”eihän se mitään tarkoittanut” tai ”pojat on poikia” ovat tuttuja selityksiä.

Puuttumattomuus normalisoi karmiviakin asioita. Siksi on tärkeää, että aikuiset – valmentajat, huoltajat ja vanhemmat – ottavat aktiivisen roolin turvallisen ilmapiirin luomisessa. Lapsille tulee näyttää esimerkkiä siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Jääkiekko voi olla kasvun paikka – myös henkisesti

”Minulle jääkiekon parissa toimimisen motivaattori on aina ollut siinä, mitä laji voi opettaa ihmisille – ei vain jäällä, vaan myös sen ulkopuolella,” Svante Suominen kertoo.

Jääkiekko on Suomen seuratuin urheilulaji. Sen vaikutus ulottuu pitkälle kaukaloiden ulkopuolelle koulupihoille ja sosiaalisiin verkostoihin. Joukkueiden parhaat pelaajat toimivat usein roolimalleina – eivät vain pelikentällä, vaan myös käytöksessään.

Tämän takia on tärkeää, että valmentajat ymmärtävät roolinsa kasvattajina. Valmentajan tehtävä ei ole vain kehittää pelaajien taitoja, vaan myös kasvattaa heistä kunnioittavia ja reiluja ihmisiä. Joukkueiden sisäisillä säännöillä ja ilmapiirillä on valtava merkitys. Kun käytökseen kiinnitetään huomiota ja asioista keskustellaan avoimesti, hyviä asioita tapahtuu.

Kulttuuri ei muutu itsestään

”Liian usein kuulee, että asiat ovat tietyllä tavalla, koska ’näin on aina tehty’, mutta se ei ole mikään syy olla muuttamatta toimintatapoja,” Svante muistuttaa.

Meidän on lopetettava odottaminen ja aloitettava toiminta. On meidän – valmentajien, toimihenkilöiden, vanhempien ja seurojen – vastuulla muuttaa ja kehittää lajikulttuuria. Tämä tarkoittaa paitsi epäkohtiin puuttumista myös esimerkin näyttämistä. Juniorijääkiekon tulisi olla paikka, jossa jokainen lapsi ja pelaaja tuntee olevansa arvostettu ja turvassa.

”Ajatus siitä, että jääkiekko voisi olla edelläkävijä kasvatuksellisessa työssä, on minusta todella inspiroiva,” Tuomas pohtii. ”Meidän aikuisten pitäisi nähdä jääkiekko lajina, joka kasvattaa nuorista kohteliaita, yhteistyökykyisiä ja reiluja ihmisiä – ei vain hyviä pelaajia.”

Me voimme muuttaa tämän

Jääkiekko on paljon enemmän kuin peli. Se on yhteisö, jolla on valtava vaikutus lapsiin, nuoriin ja yhteiskuntaan. Meillä on mahdollisuus – ja velvollisuus – tehdä siitä yhteisö, jossa syrjinnälle ei ole tilaa.

Maailma ei muutu, ellei sitä muuteta.

Svante Suominen, isä, ohjelmistoyrittäjä, Save Pond Hockey -aktiivi, harrastejääkiekkoilija ja jääkiekkoapuvalmentaja.
Tuomas Tuomi-Nikula, isä, radiojuontaja, Helsingin kulttuuri ja vapaa-ajan lautakunnan jäsen, jääkiekkoapuvalmentaja.