25/03/2020 - , , , , , ,

Yhteiset Lapsemme 1/2020: Ranskalaista keskustelua musliminaisten huiveista

Teksti: Minea Laiho

Viime vuosina musliminaisten käyttämä päähuivi on ollut mukana useissa julkisissa keskusteluissa. Ranska, jossa asuu Euroopan maista eniten muslimeja, ja joka on kieltänyt uskonnollisten symbolien käytön julkisissa kouluissa ja töissä, on hyvä esimerkki maasta, jossa huiviin liittyvät polemiikit ovat tuttuja.

Yksi viimeisistä tapahtui vuoden 2019 helmikuussa, kun ranskalainen urheiluvälinefirma Décathlon ilmoitti alkavansa myydä musliminaisille suunnattua urheiluhuivia. Décathlonin ilmoitus sai aikaan hyvin vahvoja reaktioita. Monet ihmiset poliitikkoja myöten ottivat kantaa asiaan esimerkiksi sosiaalisen median kanavillaan, ja lisäksi Décathlonin työntekijöitä uhkailtiin. Näistä syistä Décathlon ilmoitti päivää myöhemmin Facebook-sivullaan peruvansa myyntiaikeensa. Tähänkin ilmoitukseen reagoitiin voimakkaasti ja monet Facebook-käyttäjät tulivat ilmaisemaan ilmoituksen kommenttiosioon mielipiteensä tapauksesta sekä huivin käytöstä yleisesti.

Tähän keskusteluun liittyviä kommentteja tutkin pro gradu -tutkielmassani löytääkseni syitä ranskalaisten asenteille huivin käyttöä kohtaan ja selvittääkseni, mitä perusteluita on erityisesti negatiivisille asenteille. Tutkin myös musliminaisten itsensä kirjoittamia kommentteja, sillä heidän ääntänsä harvemmin kuulee huivin käyttöön liittyvissä keskusteluissa.

“Huivi ei kuulu Ranskaan”

Monissa huivia vastustavissa kommenteissa tulee esille ajatus siitä, että huivi ei kuulu Ranskaan, sillä sen nähdään olevan ristiriidassa Ranskan arvojen ja periaatteiden kanssa. Etenkin vapaus, naisten oikeudet ja sukupuolten välinen tasa-arvo mainitaan usein. Useimmin kommenteissa kuitenkin mainitaan laïcité-periaate, joka tarkoittaa valtion tunnustuksettomuutta ja valtion ja uskonnon erottamista toisistaan. Seuraava on esimerkki kommentista, jossa laïcité-periaate on mainittu:

”moi dans la rue ça me dérange … chez vous et dans vos lieux de culte vous faites ce que vous voulez dehors ça reste du domaine publique et laïque” 

(”minua se häiritsee kaduilla… teidän kotonanne ja palvontapaikoissanne teette mitä haluatte, ulkona ollaan julkisella ja tunnustuksettomalla alueella”)

Kommentin kirjoittaja tuntuu siis olevan sitä mieltä, että uskontoa tulisi harjoittaa vain kotioloissa ja sitä varten perustetuissa tiloissa, eikä esimerkiksi kaduilla tai muilla julkisilla paikoilla. Huivin käyttö yhdistetään siis kiinteästi uskonnon harjoittamiseen samalla tavalla kuin esimerkiksi rukoilu. Sen ei nähdä olevan osa naisen identiteettiä, eikä sen rajoittamista nähdä ihmisoikeuksia loukkaavana.

Huomion arvoista tässä kommentissa on se, miten sen kirjoittaja mainitsee huivin käytön “häiritsevän” häntä. Monet ihmiset länsimaissa kokevat myös, ettei huivi kuulu länsimaiseen kontekstiin. Se nähdään vieraana asiana, joita vain “se toinen” käyttää. Ylläolevassa kommentissakin luodaan selkeästi raja ranskalaisten ja muslimien välille. Muslimeista puhutaan siis “heinä”, ei “meinä”.

Huivi nähdään naista alistavana käytäntönä

Monen kommentoijan negatiivinen suhtautuminen huiviin kumpuaa siitä, mitä huivi heidän mielestään edustaa. Useassa kommentissa huivin sanotaan alistavan tai jopa orjuuttavan naista. Musliminainen esitetään näissä kommenteissa alistettuna tai alistuvana ihmisenä, joka täytyisi pelastaa huivin kaltaisilta rajoitteilta. Heidän oletetaan käyttävän huivia miespuolisten sukulaistensa tai aviomiestensä pakottamina:

c’est leur mec qui exige qu’elles le portent!
(”heidän miehensä vaativat heidän käyttävän sitä!”)

Huivin katsotaan myös rajoittavan musliminaisten ihmisoikeuksia ja vapautta. Osassa kommenteista sitä kuvataan pakkopaidaksi ja alempiarvoisuuden merkiksi. Huivin käyttö nähdään monissa kommenteissa myös uhkana ranskalaisille naisille.

Kommenteissa tulee esille niin kutsutun islamisaation uhka, mikä on hyvin tyypillistä äärioikeistolaisten puheissa. Monet pelkäävät, että huivin käytön normalisointi ja kaupallistaminen johtaisi tilanteeseen, jossa kaikkien Ranskan naisten täytyy peittää itsensä.

Musliminaisten omat kokemukset 

Musliminaiset puolustavat kommenteissaan oikeuttaan käyttää huivia ja kertovat omat näkemyksensä huivin käytön syistä. Kommentoineille musliminaisille huivi on tärkeä osa heidän identiteettiään. He korostavat kyllä huivin käytön uskonnollista ulottuvuutta ja pitävät sitä uskonnollisena velvollisuutena, mutta yrittävät saada muut ymmärtämään huivin olevan heidän oma henkilökohtainen valintansa. He painottavat sitä, miten he itse aktiivisina toimijoina ovat tehneet valinnan käyttää huivia.

Musliminaiset myöntävät kuitenkin, että huiviin pakottamistakin tapahtuu muslimiyhteisöissä, mutta että etenkin Ranskassa huivi on suurimmalle osalle oma valinta. He pyrkivät osoittamaan, etteivät puheet naisten auttamisesta ja pelastamisesta voi olla vilpittömiä, vaan auttamisesta ja pelastamisesta puhuminen on vain keino peitellä omaa islaminvastaisuuttaan.

Huivia käyttävät musliminaiset eivät myöskään koe ranskalaisten arvojen ja periaatteiden olevan ristiriidassa huivin käytön kanssa, vaan päinvastoin näkevät niiden takaavan kaikille oikeuden pukeutua haluamallaan tavalla. He korostavat kommenteissaan myös omaa ranskalaisuuttaan.

Kommenteista näkyy selvästi musliminaisten turhautuminen huivia käyttävien muslimien ja ranskalaisten kahtiajakoon. He yrittävät rikkoa muslimien ja ranskalaisten välille asetetun rajan ja haastaa perinteisen näkemyksen ranskalaisuudesta korostamalla sitä, että ranskalaisuus voi tänä päivänä merkitä montaa eri asiaa, eikä ranskalaisten naisten tarvitse mahtua yhteen ja samaan muottiin.

Pukeutumisella pitää saada ilmaista itseään

Tutkimuksessa tulee selvästi esille, miten ymmärryksen puute vaikuttaa musliminaisten huiviin liittyviin asenteisiin. Kommentoijilla tuntuu olevan erilaisia, jopa vastakohtaisia näkemyksiä esimerkiksi laïcité-periaatteen merkityksestä. Huivia vastustaville se tarkoittaa sitä, että kaikkialla paitsi kotona ja uskonnollisissa tiloissa ei uskontojen tulisi näkyä ollenkaan. Huivin käyttöä puoltaville sekä musliminaisille itselleen taas laïcité takaa oikeuden vapaaseen uskonnon harjoittamiseen, johon huivin käyttö myös lukeutuu. Myös vapauden käsite ymmärretään eri tavoin. Huivi näyttäytyy sitä vastustaville naisen vapautta rajoittavana kahleena, kun taas huivia käyttävät pitävät huivin käyttöä heidän vapautenaan ja oikeutenaan.

Tutkimus osoittaa, miten tärkeää huivista puhuttaessa on kuulla musliminaisia, joita huivin käyttö koskee. Myös Suomessa huivista puhuttaessa mainitaan nykyään usein “huivipakko” ja käytetään argumenttien tukena Irania, joka on ainoa maa, joka pakottaa naiset käyttämään huivia ja jossa naiset käyvät huivipakkoa vastaan jatkuvasti vaikeaa taistelua.

Tutkimukseni osoittaa kuitenkin, että kaikki musliminaiset eivät ole pakotettuja käyttämään huivia, joten Irania ei voi käyttää perusteluna esimerkiksi huivin käytön kiellolle. On myös pohdittava, miten Suomi olisi yhtään sen parempi maa, jos Suomeen astuisi voimaan huivikielto. Sekä huivipakossa että huivikiellossa on kyse siitä, että lainsäädännön tasolla puututaan naisen itsemääräämisoikeuteen ja vapauteen pukeutua haluamallaan tavalla.

Demokraattisessa valtiossa on oltava vapaus sekä kuulua haluamaansa uskontoon että ilmaista uskonnollista vakaumustaan. Pukeutuminen on keino ilmaista itseään ja monelle tärkeä osa persoonaa, oli kyse sitten uskonnoista, ideologioista, sosiaalisesta asemasta tai musiikkimausta. Demokratian tulee perustua ilmaisunvapauteen, joka ei toteudu, jos ihminen ei saa vapaasti ilmaista omaa identiteettiään myös vaatetuksella.

Kirjoittaja on tehnyt pro gradu -tutkielman musliminaisten huiviin liittyvistä asenteista Ranskassa Helsingin yliopiston kielten tutkimuksen osastolle. Sitaattien suomennokset ovat kirjoittajan tekemiä.  

Lue myös Huivit puhuttavat muuallakin Euroopassa

Takaisin aihealueeseen: , , , , , ,

Lisää samasta aiheesta:

Lapsen oikeus tulevaisuuteen -näyttely ja teemalehti

11/11/2020 - , , , ,

Yhteiset Lapsemme ry julkaisee YK:n Lapsen oikeuksien päivänä Yhteiset Lapsemme -lehden teemanumeron, jonka sisältö on kokonaan lasten itsensä tekemää. Julkistamistilaisuus...

Lue lisää

Työn, ihmisyyden ja elämän pohdintaa teatteria tehdessä

04/11/2020 - , , , , ,

Teksti: Henrietta Pihlaja Minulle on tärkeää, että töissä pääsee tekemään oman näköisiä ja omalta tuntuvia juttuja. Sellaisia, joille kokee olevansa...

Lue lisää

Tule tukiperheeksi tai tukihenkilöksi ilman perhettä elävälle nuorelle

23/10/2020 - , , , , ,

Voisitko sinä olla turvallinen ja läsnäoleva aikuinen ilman perhettään Suomessa elävälle lapselle tai nuorelle? Tukiperhe- ja tukihenkilötoiminta tarjoaa turvapaikanhakijataustaisille nuorille...

Lue lisää

Kuvassa on nainen, joka kantaa kananmunia, sekä kaksi lasta.

Koronakriisi horjuttaa kaikista köyhimpien tilannetta Kolumbiassa

23/10/2020 - , , , ,

Teksti: Hanna-Leena Ylönen Koronaepidemia saavutti Etelä-Amerikan maaliskuussa 2020. Kriisi iski erityisen voimakkaasti mantereen suurkaupunkeihin kuten Kolumbian pääkaupunkiin Bogotaan. Lokakuun 20....

Lue lisää

Elämä Kädessä -näytelmän esitys peruutettu Tryckeri-teatterissa 23.10.2020

18/10/2020 - , , , , ,

Valitettavasti olemme joutuneet koronatilanteen takia peruuttamaan Elämä Kädessä -näytelmän esityksen perjantaina 23.10.2020 klo 19 Tryckeri-teatterissa Karjaalla. Pahoittelemme, että esitys jää...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme ry järjestää tukiperheitä Välimeren maista tuleville turvapaikanhakijalapsille

15/09/2020 - , , , ,

Hallitus päätti helmikuussa ottaa vastaan yhteensä 175 haavoittuvassa asemassa olevaa turvapaikanhakijaa Välimeren maista. Suomeen on tähän mennessä saapunut yhteensä 50...

Lue lisää

Tutustu toimintaamme: