Miten rakentaa ilman huoltajaa tulleen nuoren uskoa tulevaan epävarmuuden keskellä?

Ilman huoltajaa tulleiden turvapaikanhakijataustaisten nuorten sosiaalinen verkosto on ohut. Asumisyksikön vaihdokset tai henkilökunnan vaihtuminen asumisyksikössä saattavat katkaista jo syntyneitä suhteita luotettaviin aikuisiin ja ystäviin.

Yksinäisyys alaikäisten turvapaikanhakijoiden valottamana -tutkimuksen mukaan nuorten kokema yksinäisyys on yleistä. Se liittyy erityisesti perheen ja vanhempien ikävöintiin, mutta myös vähäisiin sosiaalisiin suhteisiin asumisyksikön ulkopuolisiin aikuisiin ja ikätovereihin, kulttuurin vierauteen, rasismin kokemuksiin ja arkipäivän tapahtumattomuuteen. Epävarmuus tulevasta on läsnä useimpien nuorten elämässä hyvin konkreettisesti tilapäisten oleskelulupien ja perheenyhdistämisen haasteellisuuden myötä. Nuoren mahdollisuuksia ja motivaatiota kotoutumiselle syö tehokkaasti ainainen huoli omasta ja läheisten tulevaisuudesta.

Ilman huoltajaa tulleet turvapaikanhakijanuoret ovat erityisen suojelun ja tuen tarpeessa, mutta järjestelmä ei yksiselitteisesti tunnusta heidän tarvettaan lastensuojelulle ja pysyville ihmissuhteille. Tilapäiset tai kielteiset oleskeluluvat, perheenyhdistämisen vaikeus, nuorten siirtämiset hallinnollisilla toimenpiteillä asumisyksiköiden välillä, riittämätön tuki erityisesti itsenäistymisvaiheessa ja negatiivissävytteinen julkinen keskustelu luovat nuorille kuvaa siitä, että heitä ei haluta Suomeen.

Mitä sinä voit tehdä?

Miten nuorten kotoutumista yhteiskuntaamme sitten voitaisiin edistää? Miten vähentää nuorten kokemaa yksinäisyyttä, edesauttaa selviytymistä, lisätä luottamusta ja uskoa tulevaan? Mitä me nuoria kohtaavat ja heidän elämäänsä vaikuttavat ammattilaiset ja kansalaiset voimme tehdä?

Yksin tulleiden lasten ja nuorten ylikulttuurisen kuulumisen tukeminen TRUST -tutkimushanke peräänkuuluttaa erilaisia tapoja luoda pysyvyyden ja kuulumisen tunnetta nuorten elämään. Nuoret tarvitsevat arkeensa välittäviä, turvallisia aikuisia, jotka ovat läsnä, pysähtyvät ja kuuntelevat. Nuoret täytyy ottaa mukaan suunnittelemaan heidän tarpeisiinsa paremmin vastaavia palveluita, ja muun muassa nuorten asumiseen liittyviä haasteita tulee ratkaista. Erityistä huomiota tulee kiinnittää itsenäistyvien 18-vuotiaiden nuorten tukemiseen ja muiden kuin laitosmuotoisten asumisjärjestelyjen kehittämiseen yksin tulleille.

Sosiaalihuoltolain (2014) 28§ antaa mahdollisuuden järjestää erityisen tuen tarpeessa olevalle lapselle tukiperheen tai tukihenkilön tämän terveyden ja kehityksen turvaamiseksi. Käytännössä tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa ei kuitenkaan ole juuri ollut tarjolla yksin tulleille nuorille. Muun muassa Yhteiset Lapsemme ry kehittääkin parhaillaan tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa ilman huoltajaa tulleille turvapaikanhakijataustaisille nuorille, jotta mahdollisimman monella nuorella olisi arjessaan välittäviä, turvallisia aikuisia ja pysyviä ihmissuhteita. Nuoret tarvitsevat ja janoavat läheisiä ihmissuhteita, aikuisten läsnäoloa, tutustumista kantasuomalaisiin nuoriin, onnistumisen kokemuksia, ilon ja toivon pilkahduksia.

Mitä sinä siis voit tehdä? Ryhdy tukiperheeksi, tukihenkilöksi, kummiperheeksi tai sijaisvanhemmaksi tukemaan yksin tulleen nuoren kasvua aikuisuuteen. Hymyile tai tervehdi nuorta kohdatessasi hänet kaupassa, kadulla tai bussissa. Nouse vastustamaan turvapaikanhakijoihin kohdistuvaa rasismia ja vihapuhetta. Vaadi päättäjiltä oikeudenmukaisia ratkaisuja ja riittäviä palveluita yksin tulleille nuorille. Kysy tutulta nuorelta, mitä hänelle kuuluu, osoita myötätuntoa, tarjoa auttavaa kättä ja kannusta. Osoita, että välität.

Teksti: Heini Aaltonen

Kirjoitus perustuu osittain TRUST-tutkimushankkeen järjestämän Kokemuksia Euroopasta. Hyviä käytäntöjä yksin tulleiden alaikäisten arjen tukemiseen -seminaarin puheenvuoroihin 22.11.2017 sekä Outi Kaukon ”Yksinäisyys alaikäisten turvapaikanhakijoiden valottamana” -artikkeliin (Yhteiskuntapolitiikka 80, 2015: 1).