matkalla-paremmaksi-opettajaksi 28/04/2017 -

Matkalla paremmaksi opettajaksi

”Äitiii”, huutaa poika leveä hymy kasvoillaan, juoksee luokseni ja hyppää vauhdista syliini. Hän painaa päänsä olalleni ja rutistaa. Nauru pulppuaa. ”Äitii!” Ja minä rakastan takaisin. Ero on ollut pitkä.

Kaksi viikkoa pojan synnyinmaassa Keniassa on takana. Olen ollut kouluttamassa sikäläisiä opettajia toisena kesänä peräkkäin.

On sadonkorjuunaika. Loputtomalta tuntuvien kaiken näkyvyyden peittävien sokeriruokoviljelysten keskellä olevan pienen St.Josephin koulun pihaan saapuessamme, näen heti, että vuodessa on tapahtunut edistystä. Opettajainhuoneeseen menee nyt sähköjohto, pihassa on kaksi uutta koulurakennusta ja vanha savirakennuskin on saanut peltiä seiniinsä. Nämä ovat vain ulkoisia muutoksia. Se, mitä näen luokissa, saa minut kananlihalle. Muistan, miksi olen täällä.

Pulpetit luokissa on järjestetty ryhmiksi. Oppilailla on istumajärjestys. Joka ryhmässä on eritasoisia oppilaita, jotta he voivat tukea toinen toisiaan. Opettajan sanoja ei toisteta kuorossa eikä hänen kirjoituksiaan kopioida. Ja kun opettaja neuvoo oppilaita keskustelemaan ryhmissä, he keskustelevat. Oppilaat ajattelevat. Näen, että viimevuotisia oppeja on harjoiteltu.

Työparini hoputtaa heti töihin. Hän janoaa palautetta. Hän haluaa suunnitella kaikki tunnit yhdessä. Viime vuonna aloitimme hitaasti luomalla ensin luottamussuhdetta työpariemme kanssa. Vaikka työparit ovat vaihtuneet, luottamus meihin eurooppalaisiin on valmiina. Tulokset puhuvat puolestamme. Oppilaat sekä oppivat että viihtyvät tunneilla entistä paremmin. Opettajat haluavat oppia lisää.

World Teacher -projektissa samat koulut opettajineen, rehtoreineen ja vanhempainyhdistyksineen kehittävät niin koulunsa käytänteitä kuin opetustaan suomalaisten ja hollantilaisten ammattilaisten avustuksella. Joka vuosi vapaaehtoiset mentorit auttavat kullakin koululla yhden viikon, minkä jälkeen koulujen on tehtävä toimintasuunnitelma tulevaksi vuodeksi. Seuraavana vuonna mentorit palaavat. Samoin sitä seuraavana. Kolmen vuoden jälkeen heitä ei enää tarvita ja he voivat aloittaa yhteistyön uusien koulujen kanssa.

Suunnittelemme ja pidämme yhdessä tunteja. Oppilaat saavat kokeilla eri tunneilla luovaa kirjoittamista, toiminnallisia ja käytännönläheisiä harjoituksia, roolileikkejä, aktivoivia lukustrategioita ja sanastoharjoituksia, pistetyöskentelyä, käytännön kokeita sekä ilmaisutaitoa. Tämähän on uutta opetussuunnitelmaamme parhaimmillaan. Digiloikkakin on otettu. Rehtorin läppäristä ei lopu sähköjen tultua enää akku kesken päivän. Luokissa ei vielä sähköjä ole, mutta se ei ole este laadukkaalle opetukselle.

Kehitysyhteistyötä kuulee usein kritisoitavan, eikä pidä kieltää, etteikö huonojakin projekteja olisi historiassa ollut. Tänä päivänä kuitenkin tiedetään, että toiminta vieraassa maassa vaatii perusteellista tutustumista maan politiikkaan, arvomaailmaan ja sosiaalisiin sidonnaisuuksiin. Määräaikaisista projektiavuista on siirrytty koko yhteisön sitouttaviin kestävään kehitykseen tähtääviin projekteihin, sillä vain niiden avulla saavutetaan nopeita ja kestäviä tuloksia köyhyyden vähentämisessä.

World Teacher -projekti on nykyaikaista oikeusperustaista kehitysapua parhaimmillaan. Olen ylpeä, että saan olla yksi Maailman Opettajista. Meillä Suomessa on maailman paras koulutusjärjestelmä. Ilmainen sellainen. Antamalla osaamistani sitä tarvitseville voin maksaa takaisin osan siitä, mitä olen saanut. Ja samalla saan parasta mahdollista täydennyskoulutusta. Oppiihan parhaiten opettamalla.

Katsomme pojan kanssa kuvia matkaltani. ”Tuossa olen minä. Olenko minä tuossa? Missä minä olen? Heillä on samanlaiset hiukset kuin minulla”, tämä kommentoi. Niin, sinä voisit olla yksi heistä, ajattelen. ”Niin, he ovat myös syntyneet Kenian auringossa”, vastaan. Sinun takiasi minä haluan olla mukana tässä. Sinun takiasi minä haluan antaa muille sitä, mitä minulla on. Sinun takiasi minä haluan olla yhä parempi opettaja.

Teksti ja kuva: Piia Ukura
Yhteiset Lapsemme 3/2016

World Teacher -projektin vapaaehtoinen, suomi toisena kielenä -opettaja ja adoptioäiti.

Tagit

Takaisin aihealueeseen:

Lisää samasta aiheesta:

Ihmisiä rannalla rivissä kädet ilmassa.

Lapsen oikeus tulevaisuuteen -näyttely ja teemalehti

11/11/2020 - , , , ,

Yhteiset Lapsemme ry julkaisee YK:n Lapsen oikeuksien päivänä Yhteiset Lapsemme -lehden teemanumeron, jonka sisältö on kokonaan lasten itsensä tekemää. Julkistamistilaisuus...

Lue lisää

Näyttelijät lavalla Elämä kädessä -esityksessä.

Työn, ihmisyyden ja elämän pohdintaa teatteria tehdessä

04/11/2020 - , , , , ,

Teksti: Henrietta Pihlaja Minulle on tärkeää, että töissä pääsee tekemään oman näköisiä ja omalta tuntuvia juttuja. Sellaisia, joille kokee olevansa...

Lue lisää

Mies metsämaisemissa joen varrella.

“Has your tooth fallen?”

13/08/2020 - , , , ,

As a kid, I was very fascinated by the idea of going to school. I remember times when, I must...

Lue lisää

Tyttö.

En rosa cykel

12/08/2020 - , , ,

Jag fyller den 14 augusti och just då brukar skolåret börja. Å ena sidan var jag lessen över att sommarlovet...

Lue lisää

Tyttö.

Oikeudenmukainen opettaja antoi vastuuta ja kasvatti itsevarmuutta

12/08/2020 - , , ,

Mikkeli! Urpolan koulu Muistan äkkiä itseni ja suuret koulupihat, olin hämmästynyt seitsemänvuotias, joka kuuli kouluportaiden kaiun ja kenkien lämähtelyn ja tajusin...

Lue lisää

Tyttö.

My first day of class

12/08/2020 - , , ,

I remember the first day of school as an exciting day. I was 6 or 7, and after attending a...

Lue lisää

Tutustu toimintaamme: