Yhteiset Lapsemme 4/2025 Pääkirjoitus: Mitä tapahtuu, kun toivo paremmasta katoaa?

Tänä vuonna julkaistu nuorisobarometri kertoo meille karua viestiä nuorten tuntemuksista ja ajatuksista. Yhä useampi nuori kokee epävarmuutta ja usko parempaan huomiseen on heikentynyt merkittävästi. Heikentynyt tulevaisuudenusko näkyy arjessa monin tavoin esimerkiksi lisääntyvänä ahdistuksena, passiivisuutena ja jopa syrjäytymisenä. Kun toivo hiipuu, hiipuu myös halu oppia, osallistua ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta.

Lapsiperheköyhyyden kasvaessa herää myös huoli siitä, onko kaikilla yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua ja unelmoida, jos arki on yhtä selviytymistä. Yhteiskunnallisella tasolla se voi tarkoittaa demokratian rapautumista ja työelämän osaajapulaa. Jos yhä useampi nuori ei koe merkitykselliseksi osallistua ja sitoutua yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen, olemme muutaman vuoden päästä todella pulassa.

Toivo ei synny tyhjästä. Emme kuitenkaan tarkkaan tiedä, miksi nuorten tulevaisuususko on romahtanut. Siksi opetus- ja kulttuuriministeriö on kutsunut koolle asiantuntijaryhmän selvittämään nuorten tulevaisuususkon heikkenemiseen vaikuttavia tekijöitä sekä laatimaan suosituksia tilanteen parantamiseksi.  Sen kuitenkin kyselyn perusteella tiedämme, että kaikki nuoret eivät ole samassa veneessä. Nuorten kokemukset eroavat sosioekonomisen taustan, sukupuolen, etnisen taustan ja asuinalueen mukaan. Maahan muuttaneet nuoret voivat kohdata moninkertaisen haasteen: syrjinnän, köyhyyden ja kotoutumisen vaikeuden. Samalla he kuitenkin uskovat koulutuksen antavan eväitä parempaan tulevaisuuteen useammin kuin suomen- ja ruotsinkieliset nuoret ja siksi onkin tärkeää tukea heitä koulutustavoitteissaan. Tytöt kokevat useammin ilmastoahdistusta, kun taas pojat kantavat huolta työmarkkinoista. Maaseudulla muuttoliike ja koulutusmahdollisuudet luovat omat varjonsa.

Maailmassa on meneillään valtavia kriisejä; sodat, ilmastokriisi ja luontokadon uhka. Välillä me aikuiset unohdamme, että nämä nuoret elävät ajassa, jossa he ovat kohdanneet pandemian ja valtavan teknologisen kehityksen, joka ei aina johdakaan vain hyviin asioihin. Nuorilla onkin ehkä syytä olla huolissaan omasta tulevaisuudestaan. Tärkeintä olisi kuitenkin myös omalla esimerkillä näyttää, että toiminnalla on väliä ja asioihin voi vaikuttaa. Ihmiskunta on kyennyt ratkaisemaan monimutkaisia haasteita ja siksi tarvitsemme paitsi aikuisten myös median ja päättäjien vastuuta: kriisipuheen rinnalle toivon narratiiveja ja esimerkkejä siitä, että muutos on mahdollinen.

Jokainen meistä voi vahvistaa nuorten uskoa ja luottamusta tulevaan: vanhemmat, opettajat, päättäjät, media. Kun nuoret kokevat, että heitä kuullaan ja heidän panostaan yhteiskunnassa arvostetaan, voimme synnyttää luottamusta ja toivoa.

Katja Mannerström
päätoimittaja

KUVA: Yilidan Sikandeer, 2025