Blogi 1/2026: Arjen kaveruus ja kohtaaminen tukevat kotoutumista

Teksti: Mariam Umor
Kuva: Yilidan Sikandeer

Lähialueet tutuksi –hanke on tullut päätökseen ja hankkeen loppuseminaari järjestettiin heti alkuvuodesta 13.1.2026. Lähialuekaveritoiminnan tarkoituksena on ollut tarjota maahan muuttaneille perheille vapaaehtoinen kaveri tai kaveriperhe, jonka kanssa voi tutustua omaan lähialueeseen ja sen mahdollisuuksiin.

Loppuseminaarissa kuultiin perheiden ja vapaehtoisten kokemuksia toiminnasta sekä Yhteiset Lapsemme ry:n kotoutumisen tuen johtavan asiantuntijan Meeri Lindroosin ja Väestöliiton maahanmuuttajatyön vastuuasiantuntija Mina Zandkarimin puheenvuorot. Zandkarim hyödynsi puheenvuorossaan omaa kokemustaan maahan muuttamisesta ja ainakin itselleni kolahti, kun hän nosti esiin yhteiskuntamme näkymättömät sosiaaliset säännöt ja normit.  Hän nosti esiin niinkin yksinkertaisen esimerkin kuin bussissa istumapaikan valinta. Usein toisen viereen ei ole suotavaa istua, ennen kuin bussi alkaa täyttyä. Mutta miksi näin on, miten olemme oppineet tämän toimintatavan ja miksi tästä poikkeaminen voi aiheuttaa ihmetystä? Myös se, kenen viereen kukin istuu, on huomionarvoista.

Sosiaaliset normit ovat yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä, jotka määrittelevät sen, mikä on normaalia, toivottua ja odotettua. Ne auttavat meitä jäsentämään vuorovaikutustilanteita ja ennakoimaan muiden toimintaa. Sosiaaliset normit eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja, vaan ne muuttuvat. Ihmisryhmillä voi olla myös toisistaan poikkeavia normeja. Useimmiten nämä opitaan jo lapsuudessa, mutta miten voi oppia suomalaisten sosiaaliset normit, jos ei ole syntynyt tai kasvanut Suomessa? Julkisen sektorin kotoutumisen tuen palvelut tähtäävät useimmiten kotoutujan työllistymiseen ja kouluttautumiseen. Julkinen sektori ei pysty vastaamaan kaikista kotoutujan tarpeista, mikä tekee järjestöjen tarjoamasta arjen kotoutumisen tuesta merkittävää kotoutumisen edistämisessä.

Lähialuekaveritoiminta on tukenut lapsiperheiden arjen kotoutumista tarjoamalla sosiaalisia verkostoja, joiden kanssa voi tutustua lähialueeseen, suomalaiseen kulttuuriin sekä vahvistaa kielitaitoa. Yhdessä ystävän kanssa on voinut ihmetellä suomalaisia tapoja tai kysyä niitä arjen kysymyksiä, joihin vastaaminen ei kuulu viranomaisille. Ihminen toimii uusissa tilanteissa aikaisemmin koetun perusteella. Kuitenkin maahan muutettaessa lähtömaan tavat voivat olla ristiriidassa uuden asuinmaan kanssa. Mieleeni juolahtaakin esimerkki ystävästäni, joka teki esikotouttavaa työtä srilankaisille hoitajille. Ennen Suomeen muuttoa hoitajilla oli mahdollisuus oppia suomalaisesta kulttuurista ja suomen kielen alkeista. Ystäväni antoi opiskelijoille tehtäväksi pohtia, miten he saisivat Suomesta uusia ystäviä. Yksi ehdotus oli mennä kylmiltään kysymään naapurilta, minkä ikäiset lapset hänellä on ja voisivatko heidän lapsensa leikkiä yhdessä. Kuitenkin tämä heille tavallinen tapa toimia poikkeaa suomalaisten sosiaalisista normeista ja voi herättää hämmennystä naapurissa. Srilankalainen ei tätä voi oppia kirjasta, koska tämänkaltaiset sosiaaliset normit opitaankin vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Kotoutumislaissa mainitaan kotoutumisen olevan yksilöllinen prosessi, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Onnistuneen kotoutumisen myötä esimerkiksi osallisuuden kokemus vahvistuu. Osallisuudella tarkoitetaan kuulumisen, arvostuksen ja vaikuttamisen tunnetta sekä mahdollisuutta osallistua yhteisön ja yhteiskunnan toimintaan. Vuorovaikutus ja kuulumisen kokemuksen vahvistuminen vaativat kuitenkin sen, että suomalainen yhteiskunta on avoin ja vastaanottavainen. Voimme puhua tällöin kaksisuuntaisesta kotoutumisesta. Sosiaalisilla verkostoilla on merkittävä vaikutus myös kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Valitettavasti MoniSuomi-tutkimuksessa 2022 havaittiin, ettei joka viides maahan muuttanut aikuinen ole saanut yhtään ystävää Suomessa, ja vanhempien kotoutumisella on suora ja pitkäkestoinen vaikutus myös lasten kotoutumiseen. Ystävyyden rakentamisella ja aidolla kohtaamisella meistä jokainen voikin tukea maahan muuttaneiden perheiden arjen kotoutumista ja hyvinvointia.

Kirjoittaja toimii kotoutumisen tuen asiantuntijana Yhteiset Lapsemme ry:ssä.