Yhteiset Lapsemme 2/2022 Kolumni: Ukrainan sota herätti Euroopan solidaarisuuden
Teksti: Annu Lehtinen
Kuva: Suomen Pakolaisapu
Ukrainan sota on tuonut pakolaisuuden eteemme tavalla, jonka historiamme oli alkanut jo unohtaa. Sitten toisen maailmansodan, jos silloinkaan, ei näin suurella määrällä ihmisiä ole ollut pakenemisen pakkoa näin lyhyessä ajassa. Pakenevien profiili ei ole lähihistoriassa ehkä koskaan ollut aivan tämän kaltainen. Naisten ja lasten pako rajojen yli kutsuntaikäisten miesten jäädessä jälkeen maata puolustamaan on koskettanut monia.
”Myöhemmin voidaan kysyä, onko Eurooppa valmis antamaan
tilapäistä suojelua myös muille
sotaa pakeneville.”
– Annu Lehtinen
Avun tarjoamisen valmius ja myös tarve on ollut ennen näkemättömän suuri kaikkialla Euroopassa. Tavallaan tilanne on sama muiden sotien ja konfliktien välittömillä lähialueilla. Lähivaltiot ovat avanneet rajansa konfliktien ja vainon alta pakeneville niin Syyrian, Etelä-Sudanin kuin monen muun tälläkin hetkellä pakolaisuutta synnyttävän tilanteen vuoksi. Useissa maissa juuri tavalliset kansalaiset ovat tarjonneet apuaan sitä tarvitseville.
Myös Ukrainan rajavaltiot ovat vastaanottaneet miljoonissa laskettavan määrän sotaa pakenevia pakolaisia. Myös näissä rajavaltioissa tavalliset kansalaiset ovat tarjonneet kotinsa, antaneet aikaansa ja keränneet voimansa Ukrainan pakolaisten tukemiseksi. Monen valtion yhteinen turvallisuusuhka on realisoitunut Ukrainassa, ja tämä on sysännyt koko Euroopan ja myös EU:n toimimaan jopa historiallisella tavalla.
EU on osoittanut yhtenäisyyttä, johon vielä hetki sitten ei juuri kukaan uskonut, etenkään pakolaiskysymyksissä. Rajoille ei rakennettu vastaanottavaisia siltoja ja muurien ja piikkilanka-aitojen kuvasto kävi tutuksi uutiskuvissa. Nyt juuri ponnekkaimmat aidan rakentajat kantavat suuren ja solidaarisen vastuun suojelun tarjoamisesta ukrainalaisille. EU on ensimmäistä kertaa ottanut käyttöön tilapäisen suojelun direktiivin, joka on ollut voimassa jo vuodesta 2001. Edes Syyrian sota ja hengenvarallisia reittejä kulkeneet sotaa pakenevat eivät avanneet direktiiviä käyttöön ennen tätä.
Nyt EU:n valtiot jakavat ajantasaista tietoa yhteisellä solidaarisuusalustalla, valmiina jakamaan rajavaltioiden vastuuta siirroilla, jos tätä pyydetään. Koko Eurooppa on Ukrainan pakolaisten puolella ja niin täytyykin olla. Myöhemmin voidaan kysyä, onko Eurooppa valmis tilapäisen suojelun soveltamiseen myös muita sotia pakenevien kohdalla.
Suomalaisten solidaarisuus ja halu auttaa on ollut nopeaa, suurta ja tärkeää. Monin tavoin pysyttävää ja ilmennyt mitä moninaisimmin tavoin. On kerätty ja viety tavaraa, on haettu rajoilta suojaa tarvitsevia, on tarjottu taloja tai tila omasta kodista. Suomessakin on jo suuri määrä Ukrainan pakolaisia, jotka ovat heille kuuluvan viranomaistuen piirissä ja yhtä suuri määrä heitä, jotka eivät vielä ole. Vapaaehtoisten tarjoamalla avulla on suuri merkitys. Samalla se sisältää hädänalaisten ihmisten kohdalla riskin siitä, että kaikkien aikeet eivät ole yksinomaan hyviä.
Erityisesti Ukrainan pakolaisten, naisten ja lasten, kohdalla tämä riski on erityisen vakava ja suuri. Suurin se on yksin pakenevien ja rajojen kaaoksessa huoltajistaan erilleen joutuneiden lasten kohdalla. Pakolaisuudessa naiset ja lapset ovat aina erityisessä riskissä ihmiskaupalle ja hyväksikäytölle, mutta harvoin tämä riski on realisoitunut niin nopeasti kuin Ukrainan rajoilla. Tämä vaatii valppautta kaikilta, myös täällä Suomessa.
Ukrainalaiset pakolaiset tulevat olemaan kanssamme pitkään. He tulevat tuoreen sodan kokemuksen kautta kyliin ja kaupunkeihin, naapurustoihin ja kouluihin. He ovat erossa kutsuntaikäisistä sotaa käyvään kotimaahan jääneistä läheisistään. Heidän kantamuksensa on tavarassa mitattuna kevyt, mutta kaikilla muilla tavoin hyvin raskas. He tarvitsevat naapureita ja mukaan ottajia. Tämän yhteiskunnan navigaatioapua ja kuulumisen tunnetta. Tavaraa tärkeämpänä tukena on toinen ihminen.
Kirjoittaja on Suomen Pakolaisavun toiminnanjohtaja.
