Yhteiset Lapsemme 1/2026: ”En mieti enää, että oon yksin”

Ilman huoltajaa tulleiden nuorten kokemuksia tukiperhe- ja tukihenkilötoiminnasta

Teksti (tiivistelmä): Inka Kopomaa
Kuva: Yilidan Sikandeer

Vain noin puolet perheenyhdistämistä hakeneista ilman huoltajaa maahan tulleista alaikäisistä turvapaikanhakijoista saa perheensä lopulta Suomeen. Suuri osa nuorista ei edes hae perheenyhdistämistä tiukkojen vaatimusten vuoksi. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka on vaikeuttanut entisestään perheenyhdistämisen mahdollisuuksia. Kun turvapaikanhakijana tulleilta lapsilta ja nuorilta evätään mahdollisuus elää perheensä kanssa, syntyy heille tarve saada elämäänsä turvallisia, vastavuoroisia ihmissuhteita.

Yhteiset Lapsemme ry on vuodesta 2017 alkaen järjestänyt vapaaehtoista tukisuhdetoimintaa lapsille ja nuorille, jotka ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina ilman omia vanhempiaan. Tukiperheen tai -henkilön on saanut toiminnan kautta 176 nuorta vuoteen 2024 mennessä. Käsittelemme tässä artikkelissa tukisuhdetoiminnan mahdollisuuksia nuoren kotoutumisen tukena ja vastatoimena tiukentuneen maahanmuuttopolitiikan lisäämälle kuulumattomuuden kokemukselle. Tuomme esiin nuorten omia kokemuksia toiminnasta, jotka pohjautuvat Yhteiset Lapsemme ry:n teettämiin kyselyihin (yhteensä 46 vastausta 2019–2023).

Tukisuhde edistää nuoren kotoutumista

Tukisuhdetoiminnassa vapaaehtoiset ja nuoret sitoutuvat pitkäkestoiseen ihmissuhteeseen. Osa tukisuhteiden tuomista hyödyistä on kyselyvastausten perusteella välittömiä, kuten nuoren yksinäisyyden väheneminen ja mielialan parantuminen. Yli kolme vuotta kestäneiden tukisuhteiden hyödyt taas liittyvät ennen kaikkea kielitaidon paranemiseen, suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan ymmärtämiseen sekä siihen, että nuoret kokevat tukisuhteen ansiosta kuuluvansa tänne paremmin.

Vapaaehtoinen saattaa olla ainoa aikuinen, joka ei ole nuoren elämässä ammatillisessa roolissa. Kyselyvastausten perusteella nuoret kokevat vapaaehtoiset tärkeiksi, erityisesti nuoret, joilla tukisuhde on kestänyt yli kolme vuotta. Myös aiemmin on tutkittu, että vapaaehtoisten koetaan pystyvän työntekijöitä paremmin solmimaan merkityksellisiä ja kestäviä ihmissuhteita kohderyhmien kanssa.

Perheen puuttuminen aiheuttaa yksinäisyyttä ja turvattomuutta

Vaikka pakolaistaustaisilla nuorilla on usein taustalla traumaattisia kokemuksia, on tutkittu, että nämä kokemukset määrittävät vain vähän nuorten pitkäaikaista mielenterveyttä. Sen sijaan pakolaisuuteen liittyvät stressinaiheet, kuten syrjintä ja pitkittyneet hallinnolliset prosessit, näyttävät olevan mielenterveyden kannalta vaikuttavampia. On siis olennaista, miten nuoret otetaan uudessa kotimaassa vastaan ja millaista tukea he saavat.

”Ovat hyväksyneet minua sellaisena kuin olen.”

”Rakkauden ja hyväksyminen tunne, mitä tukiperhe minulle antaa. Tuki ja turva, minkä he myös takaavat.”

Tutkimustiedon mukaan perhesuhteiden kaltaiset ihmissuhteet ovat erityisen tärkeitä ilman huoltajaa tulleille nuorille elämän murroskohdissa eli silloin, kun nuori muuttaa asumisyksiköstä toiseen tai itsenäistyy. Näissä tilanteissa ammattilaiset nuoren elämässä vaihtuvat, ja hän saattaa kokea erityisen paljon yksinäisyyttä. Tämä näkyy myös tukisuhdetoiminnassa ja moni nuori on toivonut itselleen tukiperhettä yksinäisyyttä lievittämään;

“I feel lonely, and sometimes helpless…”

Nuoret ovat kokeneet, että he ovat saaneet vapaaehtoisilta tukea vaikeassa tilanteessa:

“They support me and always are there for me. I feel a bit more confident now, and less afraid or vulnerable.”

”Jos minulla ei ollut tämä perhe minusta ehkä tulee masennus nyt stressin takia.”

Nuoret tarvitsevat yhteenkuuluvuutta ja sosiaalisia suhteita

Tutkimusten mukaan turvalliset ihmissuhteet luovat perustan nuoren kotoutumiselle uuteen kotimaahan. Toiminnassa mukana olleiden nuorten kokemukset ovat olleet saman suuntaisia:

“I would feel lost like I didn’t have no one besides me to talk and ask advice.”

Kuuluminen on kiintymystä, tunnetta kuin olisi kotonaan. Nuoren kohdalla kuulumisen kokemus syntyy usein yhteisöllisyyden ja yhteyden kokemuksen kautta hänen lähiympäristössään ja sosiaalisissa suhteissaan. Tällaisia ajatuksia nousi myös kyselyihin vastanneilta nuorilta.

”I’m not sure, I’d be 100 % alone. Probably would feel more alienated from society without them.”

Maahan muuttaneen henkilön kuulumisen kokemusta voivat vaikeuttaa uuden kotimaan maahanmuuton käytänteet tai yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa eri kieltä puhuvat ja eri etnisistä taustoista tulevat ihmiset nähdään ulkopuolisina. Tukiperheet voivat olla nuorille yhteys suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan.

Kaikki kyselyihin vastanneet nuoret kokivat olevansa enemmän hyväksyttyjä tukisuhteen ansiosta. Suuri osa nuorista arvioi kuulumiseen liittyvät kokemukset yhdeksi merkittävimmistä tukisuhteesta saaduista hyödyistä.

”Koska, olin asunut yksin Suomessa, mulla ei ollut tai ole sukulaisia. Hyvä että tutustuin heidän kaa, en mieti enää, että oon yksin.”

”Tuntuu hyvältä, kun on joku, joka saa sinut tuntemaan, että olet yksi hänen perheestään.”

Toiminnasta on apua kulttuuriseen kotoutumiseen

Kieli on tärkeä osallisuuteen ja sosiaalisiin verkostoihin vaikuttava tekijä. Kieli auttaa asioiden ymmärtämisessä ja uusien toimintatapojen omaksumisessa. Nuorten kyselyvastauksissa suomen kielen ja kulttuurin oppiminen on korostunut toiveissa ja odotuksissa, joita heillä on ollut tukea hakiessa.

”Halusin tutustua suomalaisiin ihmisiin, perheisiin, kulttuuriin, oppia nopeasti suomen kieltä ja muu yhteiskunnan jutut.”

Kielen oppiminen sekä kulttuurisen ja yhteiskunnallisen ymmärryksen lisääntyminen ovat myös asioita, joita nuoret ovat kokeneet saaneensa tukisuhteista. On tärkeää huomioida, että nuorille tukisuhteiden kautta muodostuva kuva suomalaisesta kulttuurista on yhtä moninainen kuin itse suomalaisuuskin. Myös itse Suomeen muuttanut vapaaehtoinen voi tutustuttaa nuorta suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan.

Miten voimme avata ovia yhteiskuntaan?

Ilman huoltajaa tulleet nuoret ovat Suomessa erityisen haavoittuvassa asemassa. Oikeus elää perheensä kanssa on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, joka on myös kirjattu lapsen oikeuksien sopimukseen. Tukisuhdetoiminta ei voi paikata kokonaan perheen puuttumista, mutta se voi tarjota kokemuksia kuulumisesta yhteisöön ja yhteiskuntaan. Se voi myös tarjota tärkeitä, pitkäkestoisia ihmissuhteita sekä tukea kielen oppimista ja muuta kulttuurista kotoutumista.

Nuorten kyselyvastausten perusteella vapaaehtoisuuteen pohjaava tuki, jossa ilman huoltajaa tulleet nuoret kohdataan hyväksyvästi ja otetaan mukaan, voi edistää nuorten hyvinvointia ja toimia vastavoimana syrjinnän kokemuksille. Tukisuhdetoiminta voi myös tukea kaksisuuntaista kotoutumista, joka on tärkeää paitsi nuorten myös koko yhteiskunnan kannalta.

Meidän kaikkien tulee olla valmiita näkemään suomalaisuus laajemmin ja avaamaan Suomeen muuttaneille ihmisille ovia tähän yhteiskuntaan. Tukisuhdetoiminta voi olla tähän yksi tapa.

Kirjoitus on tiivistelmä Nuorisotutkimusseuran julkaisussa (3/2025) ilmestyneestä kirjoituksesta, jonka ovat kirjoittaneet Heini Aaltonen, Inka Kopomaa, Meeri Lindroos & Marissa Varmavuori.