Yhteiset Lapsemme 1/2025: Lapsella on oikeus oppia moninaisuudesta

Teksti: Vivika Mäkelä
Kuva: Anabelen Laitinen

Jokaisella lapsella on oikeus saada oppia moninaisuudesta. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa ympäristössä, jossa hän saa tukea eheän identiteetin muodostamiseen. Taataksemme lapselle tällaisen kasvuympäristön, meidän aikuisten tulee itsemme reflektoida näitä aiheita ja olla avoimia oppimaan uutta. Etninen tausta ja erilaiset ihonvärit ovat aiheita, joista on tärkeää puhua niiden oikeilla nimillä jo lasten kanssa. Myös rasismista on tärkeää puhua, jotta lapset tunnistaisivat sen, eikä kukaan jäisi yksin rasismikokemusten kanssa.

Kokemusten käsittelyssä tarvitaan sanoja

Valitettavan usein etenkin valkoiset kasvattajat ja jopa mixed-taustaisten lasten valkoiset vanhemmat välttelevät ihonväreistä puhumista. Mixed – suomalaista elämää kulttuurien risteymässä -kirjan kirjoittajat Priska Kallio, Alice Jäske ja Janina Waenthongam haastattelivat viittäkymmentä mixed-suomalaista heidän kasvukokemuksistaan, ja haastatteluista kävi toistuvasti ilmi, etteivät nämä olleet lapsuudessaan saaneet sanoja ja käsitteitä omien kokemustensa kuvaamiseen saatikka prosessoimiseen. Kun käsitteet puuttuvat, lapsi jää yksin kokemuksensa kanssa. Jos ympäröivät aikuiset eivät näytä mallia, jossa asioista puhutaan ja niitä sanoitetaan, lapsen on vaikeaa jakaa kokemustaan toisten kanssa.

Kodin lisäksi varhaiskasvatus on paikka, jossa lapsi muodostaa identiteettiään tutkimalla itseään suhteessa muihin. Varhaiskasvatuksessa koetulla rasismilla on kauaskantoiset vaikutukset lapsen minäkuvaan ja mielenterveyteen.

Rasismia on varhaiskasvatuksessakin

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan lähes viidesosa afrikkalaistaustaisista suomalaisista on kokenut rasismia jo varhaiskasvatuksessa. Rasismia esiintyy varhaiskasvatuksessa niin lasten kuin kasvattajien taholta. On tärkeää muistaa, että lapset toisintavat rasismia vain, koska he ovat oppineet sen ympäristöstään sosialisaation kautta. Näin ollen kasvattajien tulee olla tarkkoja siitä, etteivät he toisinna rasismia sen missään muodossa.

Varhaiskasvatuksessa rasistiset mikroaggressiot voivat näyttäytyä esimerkiksi siinä, jos lapsen ei anneta olla päiväkodin näytelmässä tietyssä roolissa ihonvärinsä vuoksi, jos ”ihonvärisestä” kynästä puhuttaessa viitataan vaaleaan kynään, tai jos kasvattajat eivät näe vaivaa opetellakseen lausumaan kaikkien lasten nimet oikein. Olen myös nähnyt kasvattajien pistävän lapsen käytöstä sen piikkiin, että tämä tulee ”maahanmuuttajaperheestä” sen sijaan, että olisivat aidosti kiinnostuneita tutustumaan lapseen ja hänen perheenjäseniinsä yksilöinä.

Moninaisuuden arvostus arjessa

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet velvoittavat moninaisuuden arvostamiseen, mutta se ei johda automaattisesti siihen, että näin tapahtuisi jokaisen varhaiskasvatusyksikön arjessa. Kaikki lähtee kasvattajien itsereflektiosta. Jokaisen kasvattajan tulisi omasta taustastaan riippumatta pohtia, mitä hän itse ajattelee ihonväreistä. Mitä ominaisuuksia liität eri ihonväreihin ja millä perusteilla? Itsereflektio on tärkeä työkalu suhteessa lapsiin. Mihin mielikuvasi kustakin lapsesta perustuu? Voidakseen toimia antirasistisesti, kasvattajan tulee myös opetella tiedostamaan yhteiskunnan valta-asetelmia ja ymmärtämään, miten ne vaikuttavat eri ihmisten elämään.

Moninaisuuden arvostuksen tulee olla näkyvä osa päiväkodin arkea. Ryhmässä on hyvä jutella siitä, että kaikki me olemme moninaisia – suomalaiset eivät ole homogeeninen ryhmä. Moninaisuuden näkyminen oppimisympäristössä on keskeistä. Lapsille tulee olla saatavilla mielenkiintoisia ja monipuolisia leluhahmoja eri ihonväreillä ja erilaisilla hiuksilla. On tärkeää, että luetaan lastenkirjoja, joissa päähenkilöinä on erinäköisiä ja eritaustaisia lapsia. Verkkosivuillamme on lista lastenkirjoista, joissa on moninaisia representaatioita.  Järjestömme uunituore Meitä on monenlaisia -työkirja on kätevä työväline antirasistiseen kasvatustyöhön.

Kohtaavalla ja antirasistisella kasvatuksella tuemme kunkin lapsen polkua oman identiteetin muodostamiseen ja arvostamiseen – itsen kokemiseen kokonaisena, eheänä ja hyvänä. Antirasistiseen kasvatustapaan kuuluu kaiken edellä mainitun lisäksi se, ettei ujostele peläten virheitään. Omat virheet huomioidaan, niitä pyydetään anteeksi, ja näin näytetään lapsille mallia siitä, miten antirasismi ja elämä ylipäätään ovat jatkuvaa oppimista – ja jatkuva oppiminen on innostavaa!

Kirjoittaja on antirasistisen kasvatustyön tiimissämme työskentelevä varhaiskasvatuksen ammattilainen.

Kirjoitus perustuu Lapsen oikeuksien päivän paneelikeskusteluun, jonka järjestimme Helsingin kaupunginmuseolla yhdessä Mixed Finnsin kanssa. Keskustelemassa olivat kirjoittajan lisäksi Mixed Finnsin Priska Kallio, ja keskustelua juonsi järjestötyöntekijämme Bob Diasonama.