Yhteiset Lapsemme 4/2024 Pääkirjoitus: Lapsi, joka tekee rikoksen, ansaitsee aina uuden mahdollisuuden

Teksti: Katja Mannerström

Poliisin tietoon tulleet lasten ja nuorten vakavat väkivaltarikokset ovat lisääntyneet viime vuosina huolestuttavasti. Kun lapsi tekee vakavan väkivaltaisen teon, jonka uhrina on toinen lapsi, herättää se meissä aikuisissa usein pelkoa ja voimattomuutta. Etsimme nopeita vastauksia ja ratkaisuja sekä syyllisiä vimmatusti, vaikka yksinkertaisia selityksiä on harvoin tarjolla. Jotkut tahot esittävät ratkaisuksi kovempia rangaistuksia ja kovempaa kuria nykynuorisolle. Ratkaisuksi esitetään myös lapsen rikosvastuuiän alentamista erityisesti siksi, että rikokset ovat nousussa juuri alle 15-vuotiaiden ryhmässä. Pelko ja viha toimivat kimmokkeenamme silloin, kun etsimme rangaistuskeskeisiä vaihtoehtoja rikosten ehkäisyyn. Vaikka ajatus siitä, että lapset ja nuoret kantaisivat rikosvastuuta teoistaan, voi tuntua oikeudenmukaiselta ja helposti ymmärrettävältä, se on kuitenkin tutkimusten mukaan erittäin huono ratkaisu lasten ja nuorten rikosten ehkäisyyn.  

Lapsi, joka tekee rikoksen ei ole hirviö tai laskelmoiva rikollinen. Lapsi on kehittyvä ihminen, jota asuttaa niin hyvä kuin paha, kuten meitä kaikkia. Lapset ja nuoret eivät kykene täysin ymmärtämään tekojensa lyhyitä tai pitkäaikaisia seurauksia samalla tavalla kuin aikuiset. Ihmisen aivot kehittyvät pitkälle yli 20-vuotiaaksi saakka, eikä lapsi kykene tekemään moraalisia ja eettisiä ratkaisuja tai hallitsemaan tunteitaan ja käytöstään samalla tavalla kuin aikuinen. Lapsi on myös altis ulkoisille vaikuttimille, eikä hänen minäkuvansa ole vielä pysyvä.  

Vaikka rangaistus voi auttaa lasta osittain ymmärtämään teon vääryyden, ei moraaliajattelun kehitys rakennu rangaistuksille. Lasta, joka on tehnyt rikoksen, ei tule määritellä rikoksen kautta vaan päinvastoin, hänelle tulee tarjota muita vaihtoehtoisia tapoja määritellä itsensä. Rikoksilla oireilevaa lasta tai nuorta tulee tukea pois haitallista käyttäytymismalleista ja meidän tulee yhteiskuntana varmistaa toimiva palvelujärjestelmä, joka kulkee niin oireilevan lapsen kuin hänen perheensä rinnalla. 

Lasten ja nuorten tekemiä rikoksia ei pidä vähätellä. Ne tulee aina ehdottomasti selvittää ja niihin tulee puuttua niin kodeissa, kouluissa kuin virkavallankin toimesta. Lapselle on saatava perille viesti teon vääryydestä ja vakavuudesta. Rikosvastuuiän alentamisen myötä lapsi laitettaisiin kuitenkin pitkään rikosoikeudelliseen prosessiin, joka ei ajaisi tätä asiaa lapselle sopivalla tavalla. 

Toisin kuin lapsilta, meiltä aikuisilta voi ja pitääkin odottaa ja edellyttää reflektiokykyä, harkitsevaisuutta ja syy- ja seuraussuhteiden ymmärrystä. Meidän toimintaamme ei saa ohjata pelko, viha ja houkuttelevat yksinkertaistukset. Lasten ja nuorten tekemiä rikoksia ehkäistään hitailla ja aikaa vievillä keinoilla. Niin sosiaalitoimella, poliiseilla kuin kouluilla tulee olla aikaa ja resursseja kohdata niin tekijät kuin uhrit ja tukea heitä voimaan paremmin ja löytämään itselleen merkityksellisiä polkuja kohti omia unelmia. 

Kirjoittaja on Yhteiset Lapsemme -lehden päätoimittaja