Yhteiset Lapsemme 4/2024: Anas Hassan johtaa nuorten jalkapallojoukkuetta

Teksti: Bob Diasonama
Kuvat: United Arab -kuva-arkisto

Vuonna 2015 Suomeen tullut Anas Hassan, 26, toimii nuorille perustamansa United Arab -jalkapallojoukkueen vetäjänä. Hän on itse kulkenut pitkän tien Irakista pohjoiseen ja tietää, mitä on elää turvapaikanhakijana ja paperittomana Suomessa.

Anas Hassan työskentelee järjestyksenvalvojana ja opiskelee korkeakoulussa konetekniikkaa.  Hänen perheeseensä kuuluu 8 henkilöä: isä, äiti, viisi siskoa ja Anas itse. Anas on syntynyt Irakissa, mutta kasvanut Intiassa, Syyriassa, Jordaniassa ja saapunut teini-ikäisenä Suomeen, jossa on asunut jo melkein kymmenen vuotta.

Anas puhui jo tänne tullessaan monia eri kieliä, ja sen lisäksi hän on opiskellut ja oppinut suomen kielen ja puhuu sitäkin jo sujuvasti. Anas on elänyt monessa eri kaupungissa ja on tavannut lukuisista eri kulttuureista ja taustoista tulevia ihmisiä. Hän kokee sen rikkautena, ja pitää sitä syynä siihen, että on hyvin ulospäin suuntautunut ja sosiaalinen luonne.

Ilman papereita Suomessa

Suomeen tultuaan Anas oli ensin turvapaikanhakija ja sitten paperiton. Työhön perustuvan oleskeluvan hän sai vasta 2,5 vuotta sitten. Anas kertoo omasta kokemuksestaan, että turvapaikanhakijana ja paperittomana eläminen on henkisesti hyvin haastavaa.

’’Kun sinulla ei ole oleskelulupaa, mutta asut ja elät arkeasi silti täällä. Olet lähtenyt pakon edessä, pois maasta missä olet syntynyt. Saavut uuteen maahan ja yrität rakentaa tulevaisuuttasi. Haluat tulla toimeen ja olla osana yhteiskuntaa, mutta sinulla ei ole henkilötunnusta ja se estää sinulta paljon.”

”Sinulla ei ole oikeutta tai mahdollisuutta päästä moniin työpaikkoihin, opiskelupaikkoihin tai harrastuksiin. Yhteiskunnan peruspalveluiden saaminen ei ole itsestäänselvyys. Sinulla ei ole oikeutta pankkitiliin, eikä sinulla ei ole oikeutta matkustaa tai edes oikeutta terveydenhuollon kaikkiin palveluihin. Oman talouden ylläpitäminen paperittomana on hyvin vaikeaa. Nämä kaikki asiat tekevät kotoutumisesta hyvin raskasta.’’

Paljon enemmän kuin harrastus

Anas pyörittää vapaa-ajallaan turvapaikanhakijanuorten jalkapallojoukkuetta Suomessa. Vaikka toiminta voi vaikuttaa ulospäin vain normaalilta harrastustoiminnalta, on toiminnan merkitys ja tarkoitus monille paljon syvempi.

Anas kertoo, että on monia nuoria, jotka olivat ja ovat edelleen samanlaisessa tilanteessa. Heillä kaikilla on samanlainen toivo, halu pelata ja pystyä vaikeuksista huolimatta harrastamaan säännöllisesti omassa arjessaan.

Tästä syntyi Anasin idea perustaa oma jalkapallojoukkue, johon ei tarvita virallista hyväksyntää ja johon nuoret voivat tulla iloitsemaan yhdessä tekemisestä.

’’Vaikeuksien keskellä se, mikä sai minut silti puskemaan ja jatkamaan, perheeni ja ystävieni lisäksi, oli jalkapallo. Ihmiset, jotka rakastavat jalkapalloa tietävät mistä puhun”, hän sanoo ja jatkaa:

”Aika kentällä, se on positiivista aikaa, jolloin unohdat pieneksi hetkeksi kaikki elämän muut stressit. Se tunti tai kaksi, minkä vietät siellä muiden kanssa, on vilpitöntä iloa ja yhdessäoloa. Se voi olla hyvin tärkeää ihmiselle, jolle arjen koko muu aika on suurimmaksi osaa epävarmaa ja ahdistavaa. Se on hengähdystauko ja henkinen lepohetki. Sen hetken aikana voi tuntea olevansa ihminen, tasa-arvoinen ihminen, joka kuuluu joukkoon.’’

Kaikki ovat tervetulleita mukaan

Anas kertoo, että alussa pelaaminen oli sitä, että oli vain kaveriporukka, joka kokoontui pelaamaan hauskanpitoa varten. Pikkuhiljaa harrastus muuttui koko ajan totisemmaksi, treenien taso koveni, kilpailu ja voitonhalu kasvoivat positiivisella tavalla. Uusia ideoita alkoi syntyä toiminnan kehittämiseksi.

”Saimme järjestettyä omia pieniä pelitapahtumia ilmaisilla kentillä ja välillä onnistuimme vuokraamaan esim. futsal-kenttiä pienimuotoisten turnausten järjestämiseksi.”

Säännöllisen toiminnan seurauksena porukasta muodostui perhe ja siitä tuli joukkueen runko. Anas sanookin näin: ’’Toimintamme bensa on yhteenkuuluvuus. Se puskee meitä eteenpäin. Hyvä energia, toisista välittäminen, perheen tunne ja se, että tekemisessä on sydäntä, se huokuu toiminnastamme ja se on meille tärkeintä.’’

Anas kertoo, että toiminnan kehityttyä riittävän pitkälle joukkueelle tarvittiin nimi. He olivat kerran lounastamassa ja miettivät, mikä sopisi nimeksi; United Arab valikoitui sopivaksi, sillä se kuvastaa yhtenäisyyttä. ’’Runko oli pääosin eri arabimaista lähtöisin olevia nuoria miehiä, mutta varsinkin nykytilanne on se, että meitä on hyvin monesta eri maasta lähtöisin olevia pelaajia ja jäseniä. Me emme erottele rotuja tai kansalaisuuksia, vaan kaikki ovat tervetulleita siihen katsomatta mistä tulet.’’

Joukkueessa on tällä hetkellä noin 30 jäsentä. Treenejä on noin 2–3 kertaa viikossa riippuen siitä, miten treenitilaa saadaan, ja sen päälle joukkue yrittää aina viikonlopuksi saada joko pelin tai turnauksen, johon voi osallistua.

Toiminnan kehityttyä ja joukkueen saatua nimen joukkue rekisteröitiin Palloliittoon harrastejoukkueeksi. Sen jälkeen United Arab pääsi osallistumaan turnauksiin, joihin pystyi osallistumaan olematta virallinen kilpajoukkue. Joukkue on myös menestynyt näissä turnauksissa; se on voittanut monta turnausta, esimerkiksi (Palis Cup, Kliffa Cup, TAT International, GrIFK turnaus 2024, Sport Meet Tournament, Simo Syrjävaara Futsal, RedBull Four2Score, 5v5 Palloliito Cup Hämeenlinna, [ISFA Street 3v3 World Cup, Top 8])

Tavoitteita ja haasteita

Anas kertoo, että tavoitteena on joukkueen toiminnan laajentuminen sekä pääseminen virallisena joukkueena mukaan kilpasarjaan. Tulevaisuuden tavoitteena on myös se, että joukkueessa olisi monta eri ikäryhmää.  Anas on saanut useita yhteydenottoja lasten ja nuorten vanhemmilta ja he pyytävät, että voisiko hän ottaa heidän lapsensa mukaan toimintaan. Tällä hetkellä se on ollut miltei mahdotonta, koska resurssit eivät riitä siihen, että hän voisi pyörittää nuorten aikuisten joukkuetta sekä lapsille omaa toimintaa. Useat turnaukset, joihin he ovat osallistuneet ovat olleet aikuisille. Treeneihin Anas on silti välillä ottanut myös lapsia ja nuoria, jotta hekin pääsevät harrastamaan.

Toiminnan pyörittäminen on ollut välillä haastavaa. Talous ja ajan riittäminen ovat suurimmat haasteet.

”Talous tuottaa suurinta vaikeutta. Laitan omasta taskusta usein, ja välillä joudun jopa lainaamaan, jotta pakolliset kulut saadaan hoidettua. Toisena haasteena on aika. Kaikki, jotka ovat mukana joukkuetoiminnassa tietävät, kuinka työlästä on pyörittää joukkuetta. Joukkueen takana on yleensä tiimi, päävalmentaja, apuvalmentajat, joukkueenjohtaja, taloudenhoitaja, urheilutoimenjohtaja jne., mutta nyt vain minä pyöritän joukkuetta. Ajan kanssa joudun jatkuvasti kikkailemaan. Uskon, että edes pienikin tuki auttaisi toimintaamme kasvamaan.”

Suomeen kotoutuminen

Anas tuntee nyt olevansa kotoutunut aika hyvin Suomeen, mutta se tie ei ole ollut silti helppo. Hän kertoo olleensa aina suoraselkäinen ja ahkera. Eikä tämä asenne muuttunut, kun hän tuli Suomeen. Vaikka hänelle ei tarjottu kaikkea mahdollista apua, hän ei luovuttanut. Esteistä ja vaikeuksista huolimatta Anas suoritti peruskoulun sekä kaksoistutkinnolla ammattikoulun ja lukion. Nyt hän opiskelee toista vuotta konetekniikkaa korkeakoulussa ja on samalla koko ajan ollut töissä.

Anas kertoo, että hänen nykyinen oleskelulupansa on työperusteinen. Tämä tarkoittaa, että hänen on pakko tienata tietty summa ja tehdä määrätty määrä tunteja, jotta oleskeluluvan ehdot täyttyvät. Opiskelu on työn ohella täysin oma-aloitteista, eikä siihen ole tarjolla erityistä tukea. Tämä tekee tilanteesta todella rankan. ”Jos haluaisin vähentää hieman työtunteja keskittyäkseni enemmän opiskeluun, se ei ole mahdollista,” hän sanoi.

Hän muistuttaa, kuinka vaikeaa on välillä pitää yllä motivaatiota yllä yrittämiseen ja jaksamiseen. Kun kovasti yrittää, mutta kohtaa jatkuvasti esteitä ja kuulee vain, että ”et voi” tai ”sinulla ei ole oikeutta.” Hän on nähnyt, miten muut ovat murtuneet ja luovuttaneet, pahimmillaan ikävinkin seurauksin.

Anas huomauttaa, että tämäntyyppiset tilanteet, jossa ihminen on turvapaikanhakijana tai paperittomana, voivat kestää vuosia.

”Kuvittele, että teininä tai nuorena aikuisena, juuri elämän tärkeinä vuosina, kun sinun pitäisi löytää oma suuntasi, rakentaa tulevaisuuttasi ja kasvaa aikuiseksi, jotka itsessään ovat suuria stressaavia asioita, elät jatkuvassa epävarmuudessa ja pelossa. Tämä voi jättää pysyvän jäljen.’’

Unelmat kantavat

Anas kertoo, että hän haluaisi erikoistua urheilualalle. Hän haluaisi oppia, miten voisi ammattimaisemmin pyörittää urheilutoimintaa ja ehkä sitä kautta aukeaisi ovia uusiin mahdollisuuksiin.

”Haaveilen siitä, että United Arabin toiminta kasvaisi isommaksi ensin täällä ja sitten myös kansainvälisesti. Loimme joukkueelle myös sosiaalisen median tilit ja logon, jotta saisimme lisää näkyvyyttä. Toivon, että saisimme joukkueeseen useamman ikäryhmän, jotta nuoremmat lapset pääsisivät myös kunnolla mukaan. Haluan myös, että joskus voisimme laajentaa toimintamme kotimaahani Irakiin.”

”Tällä hetkellä minulla on monta asiaa, jotka pyörivät ja ovat vielä kesken. Pyöritän United Arab jalkapallojoukkuetta, korkeakouluopintoni täytyy saada loppuun. Sekä työni, jossa olen ollut puolitoista vuotta ja jossa olen hyvin viihtynyt. Keskityn nyt niihin, ja sitten on ehkä aikaa unelmoida uusista asioista.”

Kiitos paljon haastattelusta, Anas!