Yhteiset Lapsemme 3/2024: Tarkkaamattoman ja vilkkaan lapsen tukeminen kotona

Teksti: Tytti Xhaard
Kuva: Jupi Lu / Pixabay

Keskittymisvaikeuksien yleistymisestä on keskusteltu viime vuosina runsaasti mediassa. Vilkkaan ja heikosti itseään säätelevän lapsen tukeminen arjessa onnistuu samoin keinoin riippumatta siitä, onko lapsella todettavissa oleva aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö vai onko hänen vilkkautensa lievempää tai muista syistä johtuvaa. Vanhempien rooli lapsen toiminnan ohjaamisessa ja oman toiminnan ohjauksen taitojen kehittymisessä on merkittävä, ja ADHD:n Käypä hoito -suosituksessa vanhempien ohjaus nähdäänkin yhtenä merkittävimmistä tukimuodoista. 

Lapsen itsesäätelytaitojen kehittymiseen vaikuttavat hänen synnynnäiset ominaisuutensa yhdistettynä ympäristön vaikutukseen. Jos lapsella on kehitykseen liittyvää viivettä, myös hänen itsesäätelytaitonsa kehittyvät tällöin hitaammin. Hyvä varhainen vuorovaikutus toimii pohjana lapsen kyvylle rauhoittua, ja varhaislapsuudessa koettu turvattomuus voi aiheuttaa riskin lapsen itsesäätelytaitojen kehitykselle.

Pieni lapsi tarvitsee ohjausta

Ennen kuin lapsi oppii itse säätelemään omaa toimintaansa, aikuisen ulkopuolelta tarjoama säätely ohjaa häntä. Aikuisen lapselle tarjoaman säätelyn määrä vähenee lapsen taitojen kehittyessä. Pieni lapsi hyötyy hyvin tiiviistä ohjauksesta, jossa aikuinen säätelee lapsen toimintaa sanallisesti ja tarvittaessa fyysisesti ohjaamalla.

Taitojen kehittyessä lapsi tarvitsee ainoastaan aikuisen lähellä olon kyetäkseen suoriutumaan monivaiheisista toimintakokonaisuuksista. Monesti lapset saattavatkin jonkin taidon, kuten itsenäisen pukemisen hallitessaan tarvita vielä pitkään aikuista viereensä pukeutumisen onnistumiseksi. Oman toiminnan ohjauksen yksilölliset erot ovat alle kouluikäisillä lapsilla hyvin suuria, ja toiminnanohjauksen kehittymisessä tapahtuu suuri harppaus 4–6 vuoden iässä. 

Rutiinit auttavat arjessa

Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen haasteet näkyvät lapsiperheiden arjessa monin tavoin. Vireystilan säätelyn vaikeudet voivat näkyä nukahtamisen vaikeuksina, ja uniongelmat ovatkin yksi suurimmista lapsiperheiden arkeen vaikuttavista asioista. Yksinkertaisilla, unen huoltoon liittyvillä muutoksilla uniongelmia voidaan kuitenkin lieventää. Säännölliset, samanlaisina toistuvat nukkumaanmenorutiinit ja unirytmin säilyttäminen myös viikonloppuisin tukevat onnistunutta nukkumaanmenoa. Lapsi voi tarvita tavanomaista enemmän ennakkovaroituksia lähestyvästä nukkumaanmenoajasta iltatoimiin siirtymisen helpottamiseksi. Ulkoilu aamupäivisin, sekä raskaan liikunnan ja ruutuajan välttäminen kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa vahvistavat luonnollista uni-valverytmiä. 

Myönteisyys vuorovaikutuksessa

Lapsen tarkkaavuuden säätelytaitojen kehitys on suotuisinta, kun vanhemman ja lapsen välillä vallitsee myönteinen vuorovaikutus. Tämän saavuttaminen voi olla haasteellista vilkkaan lapsen kanssa, jolla on isoja tunnekuohuja, puutteellinen vaarantaju ja joka helposti keskeyttää ja puhuu päälle.

Tunneilmaisun tukeminen tunteita sanoittamalla edistää lapsen hallintaa omista tunteistaan. Selkeät ohjeet ja kehotukset, ja haastavien tilanteiden ennakointi lapselle edistävät lapsen toiminnanohjausta ja lieventävät mahdollisia tunnekuohuja. Monet lapset hyötyvät kuvien käytöstä toimintansa jäsentämiseksi. Kuvilla voidaan strukturoida esimerkiksi iltatoimia tai pukeutumistilanteita, ja ensin-sitten kuvapareja käyttämällä arjen tilanteissa voidaan vahvistaa impulssikontrollia ja pitkäjänteisyyttä. Kuvia voi itse koota ja tulostaa esimerkiksi Papunetin kuvatyökalulla.

Yksi olennaisimmista tavoista, joilla vanhempi voi vaikuttaa lapsen tarkkaavuuden säätelyn taitojen kehitykseen on positiivisen palautteen käyttäminen. Positiivinen palaute vahvistaa toivottua käytöstä ja auttaa lasta toimimaan toivotusti myös jatkossa. Vanhemman on tärkeää oppia tunnistamaan pienetkin hetket, jolloin lapsi onnistuu esimerkiksi odottamaan vuoroaan hetken ja reagoida välittömästi kehuilla. Muiden kuullen, tai muille lapsen kuullen annetut kehut ovat erityisen toimivia. Myös pieniä palkkioita voi käyttää ajoittain, mutta suurin painotus olisi hyvä olla kannustavilla sanoilla ja kosketuksilla.

Ei-toivottua käytöstä on syytä jättää huomiotta aina, kun mahdollista. Kun käytökseen puututaan, seuraamusten on tärkeää olla luonnollisia, tapahtuneeseen liittyvä ja välittömiä. Jos esimerkiksi lapsi heittää ruokaa lattialle, se siivotaan yhdessä hänen kanssaan tai jos lapsi heittää lelun, lelu otetaan pois joksikin aikaa. Aikuisen rauhallinen ja neutraali suhtautuminen helpottaa seuraamusten hyväksymistä. Lasta voi olla hyvä muistuttaa säännöistä, mutta häpeän tunne voi vaikuttaa lapsen minäkäsitykseen negatiivisesti. Jos lapsi kokee huonommuuden tunnetta, hänen voi olla entistä vaikeampi toimia aikuisen toivomalla tavalla. Tämän vuoksi torumisesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vertaistukea ja ammatillista apua

Suurimmalla osalla hyvinvointialueita toimii perheneuvoloita, joista perhe voi saada yksilöllistä apua haastavasti käyttäytyvän lapsen kanssa toimimiseen. Monilla paikkakunnilla on myös tarjolla vanhempainohjaukseen suunnattuja ryhmiä, joista vanhemmat voivat saada keinoja arkeen ja vertaistukea. Verkosta löytyy hyödyllistä materiaalia vilkkaan ja tarkkaamattoman lapsen tukemiseksi, kuten ADHD-liiton julkaisu Arki toimimaan – vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen. (https://adhd-liitto.fi/adhd-julkaisut/arki-toimimaan-vinkkeja-lapsen-myonteiseen-tukemiseen/) 

Kirjoittaja on pääkaupunkiseudulla asuva, neuropsykologin työtehtävissä erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa työskentelevä psykologi.

LÄHTEET: 

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen
Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen yhdistys ry:n, Suomen
Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019.
Cortese, S., Brown, T. E., Corkum, P., Gruber, R., O’Brien, L. M., Stein, M., Weiss, M., &
Owens, J. (2013). Assessment and management of sleep problems in youths with
attention-deficit/hyperactivity disorder. Journal of the American Academy of Child & Adolescent
Psychiatry, 52, 784–796.
Dekker, T.J., Hornstra, R., van der Oord, S., Luman, M., Hoekstra, P.J., Groenman, A.P. & van den Hoofdakker, B.J. (2022). Meta-analysis: Which Components of Parent Training Work for Children with Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder? Journal of American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 61(4), 478–494. 
Monette, S., Bigras, M. & Lafrenière, M-A. (2015). Structure of executive functions in typically developing kindergarteners. Journal of Experimental Child Psychology, 140, 120-139. 
Paavonen, J., & Urrila, A. S. (2016). Unihäiriöt. Lastenpsykiatria ja Nuorisopsykiatria. Duodecim.