Yhteiset Lapsemme 3/2024 Pääkirjoitus: Näe hyvä jokaisessa lapsessa ja nuoressa

Teksti: Katja Mannerström

Toisten ihmisten odotukset ja oletukset vaikuttavat meidän jokaisen käsitykseen itsestämme. Muistan, kun törmäsin aikoinaan sosiaalipsykologian opinnoissani teoriaan ilmiöstä, joka tunnetaan nimellä itseään toteuttava profetia. Rosenthalin ja Jacobsonin klassinen tutkimus vuodelta 1968 osoitti, että jos opettajille kerrottiin, että tietyt oppilaat olivat erityisen lahjakkaita, opettajien korkeat odotukset johtivat näiden oppilaiden suoritukseen positiivisesti. Nämä oppilaat, joiden väitettiin olevan erityiset lahjakkaita, valittiin satunnaisotannalla, eikä siis lahjakkuuden perusteella. Teoria on myöhemmin vahvistettu lukemattomissa tutkimuksissa. Muiden ihmisten odotukset vaikuttavat meihin monella tapaa, erityisesti silloin, kun olemme kehittyviä lapsia ja nuoria.

Me tiedämme myös, että rasistiset rakenteet ja ennakkoluulot vaikuttavat laajasti yhteiskunnassamme, eikä maailman paras kouluinstituutiommekaan ole vapaa rasismista. Myös opettajilla on ennakkokäsityksiä eri ihmisryhmistä ja nämä ennakkokäsitykset voivat vaikuttaa siihen, miten paljon potentiaalia opettaja näkee oppilaassaan. Jos oppilas on opettajan näkökulmasta vähemmän kyvykäs, hän saattaa tiedostamattaan antaa tälle vähemmän tukea ja mahdollisuuksia, odottaa tältä vähemmän aktiivisuutta ja tämä voi johtaa oppilaan heikompaan suoritukseen ja siten vahvistaa opettajan alun perin negatiivista odotusta.

Tänä vuonna julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan osa suomalaisopettajista syrjii maahan muuttaneita oppilaita myös suoraan. Tutkijat katsoivat ylioppilaskirjoitusten kaksivaiheista arviointia ja huomasivat eron opettajien arvioissa. Ylioppilaskirjoitukset arvioidaan ensin oman oppilaitoksen opettajan toimesta siten, että opettaja tietää ylioppilaskokeen kirjoittajan henkilöllisyyden ja taustan. Oman opettajan arvioinnin jälkeen arvion tekee ylioppilastutkintolautakunnan arvioija siten, että kokeen kirjoittajan henkilöllisyys ei ole tiedossa.  Tutkimus osoitti, että oman oppilaitoksen tutut opettajat arvioivat useammin pisteet alakanttiin maahan muuttaneen kuin valtaväestöön kuuluvan opiskelijan kohdalla. Tutkijoiden mukaan on selvää, että tämä näyttö syrjinnästä omassa koulutusjärjestelmässämme on vain jäävuoren huippu.

Viime vuosina vieraskielisistä lapsista ja nuorista on puhuttu hyvin ongelmakeskeisesti. Heidät linkitetään hatarin tiedoin rikollisjengeihin ja maahanmuuton väitetään (vastoin tutkimustietoa) olevan syy Suomen tippumiseen Pisa-vertailun kärjestä.  Tällaiset tiettyihin lapsiin ja nuoriin liitetyt rasistiset ennakkoluulot ovat erittäin vaarallisia, kun tiedämme, että ennakkoluulot voivat lopulta vaikuttaa näiden lasten ja nuorten käsitykseen itsestään ja omista mahdollisuuksistaan.

Syrjinnän kohteeksi joutuneet oppilaat voivat kantaa mukanaan epäluottamusta yhteiskuntaa ja instituutioita kohtaan koko elämänsä. Siksi jokaisessa koulussa tulisi suhtautua rasismiin ja syrjintään vakavasti. Ja meistä jokaisen tulisi aina nähdä lapsessa hyvä.

Kirjoittaja on Yhteiset Lapsemme -lehden päätoimittaja