Yhteiset Lapsemme 1/2025: Kaksi perhettä Suomessa

Teksti ja kuva: Inka Kopomaa  

Helsinkiläinen Susanna ja maahan yksin muuttanut alaikäinen turvapaikanhakija Morteza tapasivat tukiperhetoiminnassa kolme vuotta sitten, kun Susannasta ja hänen tyttärestään tuli Mortezan tukiperhe. Vuosi sitten nyt 19-vuotias Morteza sai oman perheensä Iranista Suomeen. Vaikka omakin perhe on nyt tukena, tukisuhde Susannaan on säilynyt. Toiveissa on, että molemmat perheet voisivat viettää enemmän aikaa kaikki yhdessä.

Afgaanitaustainen Morteza oli 16-vuotias, kun hän muutti ilman vanhempiaan turvaan Suomeen. Yksin maahan tulleena nuorena hän asui perheryhmäkodissa ja sai sieltä kuulla Yhteiset Lapsemme ry:ntukiperhetoiminnasta. Muutaman kuukauden päästä hän aloittikin tukisuhteen, jossa hän sai tukiperheekseen vapaaehtoisena toimivan Susannan. Tukisuhteessa oli aluksi mukana myös Susannan tytär Ruusa, joka sittemmin on itse täysi-ikäistynyt ja muuttanut pois kotoa. Nyt Mortezan ja Susannan tukisuhde on kestänyt jo kolme vuotta. Susanna on ollut tukena aikuistuvalle nuorelle, joka samaan aikaan opettelee uutta kieltä ja rakentaa elämää uuteen kotimaahansa.

Käytännössä tukiperheeltä saatu tuki on ollut monenlaista yhdessä tekemistä. Alusta asti yhdessä on tehty sekä arkisia asioita kotona, että aktiivisempaa toimintaa, kuten elokuvissa käymistä, kiipeilemistä ja muuta molemmille mieleistä puuhaa. Useimmiten tapaamiset ovat yksinkertaista yhdessäoloa, kuten kahvilla istumista tai ajanviettoa kotona. Susanna on ammatiltaan musiikinopettaja, ja hän on myös opettanut Mortezaa soittamaan kitaraa.

 ”Soittaminen on nyt vähän jäänyt, mutta voisimmekin jatkaa taas harjoittelua”, kertoo Susanna yhteisestä harrastuksesta.

Kun tukisuhde alkoi, Morteza ei aluksi kertonut tukiperheestä omille vanhemmilleen Iranissa. Tukiperheen olemassaolo kävi ilmi, kun juhlittiin Mortezan syntymäpäiviä perheryhmäkodissa, ja mukana juhlimassa olivat myös Susanna ja Ruusa.

”Me otettiin yhteiskuva heidän kanssa ja mä lähetin sen mun vanhemmille. Silloin vanhemmat kysy, että keitä ne ovat ja mä kerroin, mikä se tukiperhe on ja keitä ne ovat,” Morteza kertoo.

Vanhemmat olivat iloisia, että oli perhe, joka auttaa, kun nuori tulee yksin Suomeen.

 “Äiti sanoi, että tukiperhe on hyvä, kun sitten ei ehkä tule niin ikävä kaukana olevaa omaa perhettä”, Morteza muistelee.

Perhe saapuu Suomeen

Usein oleskeluluvan myöntäminen perheenyhdistämisen perusteella ei Suomessa toteudu, ja perheenjäsenet saattavat joutua asumaan eri maissa. Mortezan vanhemmat ja kolme sisarusta saivat oleskeluluvan Suomeen, mutta yhden Mortezan veljen oleskelulupapäätöstä odotetaan edelleen. Äiti Ameneh ja isä Mohammad sekä Mortezan isosisko ja kaksi pikkusiskoa pääsivät muuttamaan Suomeen vuosi sitten. Mortezan lisäksi Suomessa oli valmiiksi jo hänen kaksi sisarustaan.

Myös tukisuhteen kannalta oli iloinen asia, että tukihenkilö Susanna ei ole enää ainut läheinen aikuinen Mortezan elämässä Suomessa. Tukisuhde Susannan ja Mortezan välillä ei ole perheen yhdistymisen myötä juuri muuttunut, ja he näkevät edelleen toisiaan pääasiassa kahdestaan. Myös Mohammad-isä kiittää, että Susanna on ollut täällä auttamassa ja toivoo, että tulevaisuudessa he voisivat olla vähän enemmän yhteydessä koko perheen kesken. On kaikkien yhteinen toive, että nähtäisiin enemmän yhdessä.

Oppia molemmille perheille

Vaikka tukisuhde on enimmäkseen jatkunut ennallaan Mortezan ja Susannan välisenä, on Mortezan perhe ehtinyt tavata Susannan jo muutaman kerran. Susannan mukaan ensimmäisestä tapaamisesta lähtien vanhempien kanssa yhdessäolossa on vallinnut tietynlainen tuttuuden tunne ja sydämellisyys, vaikka yhteistä kieltäkään ei vielä ole. Esimerkiksi viime kesänä molemmat perheet olivat yhdessä mökkeilemässä Susannan mökillä kerran.

”Oli aivan hirveä vesisade ja yritettiin grillata. Kastuttiin, oli kylmä ja kaikki ruoanlaitot menivät mönkään, mutta sitten aurinko taas paistoi ja oli mahtavaa. Meillä musat soi, tanssittiin yhdessä ja oli tosi mukavaa”, Susanna kertoo.

Äiti Ameneh toivoo, että he vanhemmat oppisivat suomen kieltä niin, että pystyisivät helpommin keskustelemaan Susannan kanssa. Onneksi Morteza puhuu hyvin suomea ja pystyy auttamaan keskustelun tulkkaamisessa perheiden välillä. Mortezan molemmat vanhemmat myös opiskelevat suomen kieltä tällä hetkellä.

Molemmat perheet kertovat oppineensa uusia asioita osallistuessaan tukiperhetoimintaan. Suomen kielestä sekä suomalaisesta kulttuurista Morteza on oppinut paljon juuri Susannan ansiosta. Ennen tukisuhdetta Morteza oli tavannut suomalaisia ihmisiä lähinnä perheryhmäkodissa ja urheilutreeneissä. Susannan luona käydessään hän oppi myös lisää erilaisista kulttuurisista toimintatavoista.

“Pikkuhiljaa tajusin, että ahaa, näin toimitaan”, Morteza kuvailee.

Uuteen kulttuuriin tutustumisen lisäksi tukihenkilö Susanna kertoo oppineensa laittamaan asiat omiin mittasuhteisiinsa. Susanna pohtii, että ”kun näkee läheltä, kuinka nuori muuttaa yksin vieraaseen maahan ja panostaa asioiden eteen, vaikka varmasti on samalla ollut myös vaikeaa. Ei voi kuin ihailla häntä. Morteza on huipputyyppi ja on ihana tuntea hänet.”