Blogi 2/2026: Opetuksessa tarvitaan antirasistista pedagogiikkaa

Teksti: Salla Kallio
Henkilökuva: Vilma Pimenoff

Rasismia on kaikkialla yhteiskunnassamme, myös kouluissa ja päiväkodeissa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun kyselyn (2020) vastaajista 67 % oli kokenut rasismia koulussa, osa myös opettajan taholta. Sarvimäen ja kumppaneiden tutkimuksessa (2024) havaittiin, että 5.-luokkalaisissa maahanmuuttajatausta sekä perheen vähävaraisuus tarkoittivat suurempaa riskiä tulla kiusatuksi koulussa. 

Rasismilla on pitkäkestoisia vaikutuksia rasismia kokeneen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Toistuvat rasismikokemukset aiheuttavat masennusta ja ahdistusta, mikä taas vaikuttaa negatiivisesti kasvuun ja oppimiseen. Yhteiskunnan tasolla rasismi tuottaa heikompaa osallisuutta ja eriarvoisia mahdollisuuksia, sekä lisää viharikoksia ja ääriliikkeitä. 

Antirasismi pyrkii aktiivisesti vastustamaan ja vähentämään rasismia. Antirasistisessa pedagogiikassa pohditaan kriittisesti yhteiskunnan valtasuhteita ja omia rooleja niissä.  Rasismista puhuminen koulussa antaa sanoja kokemuksille ja mahdollisuuksia puuttua rasismiin. Antirasismi ennaltaehkäisee syrjäytymistä ja segregaatiota yhteiskunnassa. 

Nykyisessä perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) mainitaan rasismi vain hyvin lyhyesti ja keskitytään lähinnä kunnioittamaan moninaisuutta valta-asetelmien tarkastelun sijaan. Opetussuunnitelmassa on kyllä antirasismia tukevia tavoitteita pyrkimyksessä yhdenvertaisuuteen ja eettiseen, aktiiviseen toimijuuteen. 

Uuteen opetussuunnitelmaan tulee sisällyttää ja selkeästi sanoittaa antirasismi, jolloin myös opettajat saavat paremmin työkaluja sen toteuttamiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi koulutuksen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kehittämisohjelman viime vuonna 2025. On vielä epäselvää, miten ohjelmaa toteutetaan. Järjestöjen jo nykyisin tekemä työ tukisi ja antaisi mallia ohjelmassa kaavailluille ehdotuksille. 

Antirasistisen kasvatuksen pitää perustua tutkittuun tietoon ja toimiviksi koettuihin menetelmiin. Järjestöjen kouluissa ja päiväkodeissa toteuttamat menetelmät näyttävät suuntaa ja tukevat koulun tekemää antirasistista kasvatustyötä. Rasismin rakenteita ja sen vaikutuksia on avattava monella eri tavalla. Järjestöjen menetelmät ovat ikätasoisia, osallistavia, keskustelevia, pelillisiä, tarinallisia ja kokemuksellisia. Jokaisen ääntä arvostavalla otteella syntyy oivalluksia kokemuksen ja tunteen tasolla.  

Antirasistinen kasvatus tukee koulun kasvatustyötä maailmamme muuttamisessa paremmaksi kaikille. Antirasismi jää tällä hetkellä kuitenkin liikaa vain yksittäisten opettajien harteille. Koko kouluyhteisöä sitovia käytänteitä ja koulutuksia tarvitaan. Opettajat ovat myös itse todenneet, miten tärkeää on, kun ulkopuolinen asiantuntija tulee keskustelemaan oppilaiden kanssa aiheesta. 

Antirasistisen kasvatuksen toteuttamiseksi niin opetus- ja kasvatussektori, kuin järjestötkin tarvitsevat mahdollisuuden tavoitteelliseen ja pitkäjänteiseen työhön, jonka rahoitus on turvattu.  

Kirjoittaja toimii antirasistisen kasvatuksen asiantuntijana Yhteiset Lapsemme ry:ssä ja työskentelee Yhdessä ilman rasismia -hankkeessa, joka on Koulutus Elämään Säätiön ja Yhteiset Lapsemme ry:n antirasistinen koulutuskokonaisuus 4.–7.luokkalaisille. Hanke on Euroopan Unionin osarahoittama (2024–2026).