Blogi 11/2025: Koulun antirasistinen toimintakulttuuri ei synny ilman rakenteellisia muutoksia

Teksti: Hanna-Leena Ylönen

Rasismi on osa monien oppilaiden koulukokemusta Suomessa. Helsingin yliopiston Rasismi ja antirasismi yläkoulussa (RILSE)-projektin tulokset osoittavat, että suurin osa ei-valkoiseksi rodullistetuista oppilaista on kokenut rasismia koulussa. Tutkimuksessa tarkasteltiin rasismia ja antirasismia kuudessa suomalaisessa yläkoulussa haastattelujen, havainnointien ja koulutusta ohjaavien asiakirjojen avulla.

Rasismi aiheuttaa voimakkaita tunteita ja vaikuttaa sekä oppilaiden että henkilökunnan hyvinvointiin. Silti sen tunnistaminen ja siihen puuttuminen on monissa kouluissa vaikeaa. Antirasistinen vastuu kasautuu usein yksittäisille opettajille, joista monet ovat itse ei-valkoiseksi rodullistettuja. Tutkimuksen perusteella on selvää, että koulun antirasistinen toimintakulttuuri ei voi rakentua yksittäisten ihmisten varaan – tarvitaan yhteistä vastuuta ja rakenteellisia ratkaisuja.

Huumori rasismin vahvistajana ja vastustajana

Väitöskirjatutkija Saara Loukolan mukaan rodullistamiseen liittyvä huumori on yksi tavallisimmista tavoista, joilla rasismi näkyy koulun arjessa. Rasistinen huumori voi toimia ulossulkemisen välineenä ja vahvistaa stereotypioita, ja siihen puuttumista vähätellään usein sanomalla, että ”se oli vain läppä”.

Loukolan mukaan huumoria käytetään kuitenkin myös rasismia vastustavana keinona. Erityisesti ei-valkoiseksi rodullistetut oppilaat voivat hyödyntää satiiria ja ironiaa haastaakseen rodullisia stereotypioita ja valtasuhteita.

Rodullistava huumori vaatii aina stereotypioiden toistoa, joten sen tulkinta ei ole yksiselitteistä – sama vitsi voi olla yhdelle voimaannuttava ja toiselle loukkaava. Joskus opettajien täytyy ottaa puuttumisen linja myös silloin, kun on epävarmaa, onko kaveriporukan huumori loukkaavaa vai ei.

Oppilaat tarvitsevat aikuisten tukea

Osa oppilaista toimii aktiivisesti rasismia vastaan: he puuttuvat epäasialliseen kielenkäyttöön yksilöinä tai tuovat esiin epäkohtia yhteistyössä muiden oppilaiden kanssa. Kaikki aikuiset eivät kuitenkaan ota oppilaiden raportointia vakavasti, mikä horjuttaa luottamusta kouluyhteisöön.

Loukolan mukaan oppilaiden antirasistinen toiminta edellyttää aikuisten tukea ja vastuunkantoa. Koulun johdon ja henkilökunnan tulisi varmistaa, että koulussa on selkeät toimintatavat rasismin tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen.

Oppilaiden esiin nostamia kehittämisehdotuksia ovat muun muassa:

• monipuoliset pedagogiset menetelmät ja oppimateriaalit,
• henkilöstön koulutukset ja itsereflektio,
• ulkopuolisten asiantuntijoiden hyödyntäminen,
• varhainen keskustelu rasismista koulussa ja kotona.

Antirasistinen vastuu kuuluu koko kouluyhteisölle

Tutkimuksen mukaan antirasistinen työ jakautuu koulun henkilökunnassa epätasaisesti. Moni kokee, ettei heillä ole riittäviä valmiuksia tai vaikutusmahdollisuuksia, ja osa vastustaa antirasismia aktiivisesti tai passiivisesti. Yleisiä asenteita ovat esimerkiksi ns. ”värisokeusajattelu”, jossa rasismia ei tunnisteta rakenteelliseksi ilmiöksi, sekä liberaali monikulttuurisuus, jossa moninaisuutta ”suvaitaan”, mutta epätasa-arvoisia rakenteita ei haasteta.

Vain pieni osa henkilökunnasta näkee rasismin monimutkaisena, rakenteellisena ilmiönä, joka vaatii jatkuvaa työtä ja erilaisia vastustamisen strategioita. Erityisesti ei-valkoiseksi rodullistettu henkilökunta kantaa usein suurta vastuuta antirasistisesta työstä muiden tehtäviensä ohella.

Myös rehtorit tarvitsevat tukea ja koulutusta rasismin tunnistamiseen sekä antirasististen toimenpiteiden suunnitteluun. Rehtoreilla on keskeinen asema koulun toimintakulttuurin kehittämisessä, mutta heillä ei ole siihen tarvittavia valmiuksia.

Antirasismin edistäminen vaatii rakenteellisia uudistuksia

Kestävä antirasistinen toimintakulttuuri ei synny yksittäisistä koulutuksista tai yksilöiden aloitteellisuudesta. Se edellyttää pitkäjänteistä ja rakenteellista työtä. Antirasistisen pedagogiikan tulisi olla kiinteä osa opettajien ja rehtoreiden koulutusta. Kuntien ja muiden koulutustahojen tehtävänä on tarjota jatkuvaa antirasismikoulutusta myös muulle kouluhenkilöstölle.

Tärkeää on huomioida, että rasismi herättää tunteita niin oppilaissa kuin aikuisissakin. Kouluyhteisö tarvitsee tilaa käsitellä näitä tunteita turvallisesti, jotta rasisminvastainen työ olisi aidosti vaikuttavaa. Antirasistinen ymmärrys ja pedagogiikka kehittyvät vain pitkäjänteisen oppimisen ja rakenteellisen tuen kautta. Tarvitaan myös koulutuspoliittisia uudistuksia:

• antirasistiset strategiat tulisi sisällyttää opetusta ohjaaviin asiakirjoihin
• yhdenvertaisuussuunnitelmien on tarjottava konkreettisia toimintamalleja
• opettajankoulutuksen ja opetussuunnitelmien tulee luoda valmiuksia rasismin ja antirasismin käsittelyyn.

Antirasistinen toimintakulttuuri syntyy yhteisestä vastuusta. Se edellyttää sekä yksilöllistä sitoutumista että rakenteellisia muutoksia. Ilman kansallista ja kunnallista tukea sekä riittäviä resursseja antirasistisen koulun rakentaminen jää haaveeksi.

LÄHDE: Saara Loukolan puheenvuoro ”Miten puuttua lasten ja nuorten kokemaan rasismiin” Etelä-Suomen ETNOn webinaarissa 30.10.2025.

Hanna-Leena Ylönen toimii
antirasistisen kasvatuksen asiantuntijana
Yhteiset Lapsemme ry:ssä.

(Kuva: Yilidan Sikandeer, 2025)