YL 4/2021 Kolumni: Turvallinen koulu rakentuu aidon osallisuuden varaan

Teksti: Minna Kelhä

Perusopetus tukee oppilaan kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen, kauneuteen, oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. Jännitteet ihmisyyteen kasvun ja ympäristön todellisuuden välillä ovat kuitenkin arjen koulutyössä läsnä päivittäin. Kiusaaminen, poissulkeminen sosiaalisesta yhteisöstä, rasistiset asenteet sekä epäoikeudenmukainen kohtelu haastavat kouluyhteisöjä jatkuvasti.

Opettajien työssä painottuu kasvatus opetuksen rinnalla kaikilla luokka-asteilla. Samalla kun koulu luo loistavan ympäristön harjoitella oman kulttuurin, kielen ja uskonnon vuorovaikusta muiden kanssa, on vaarana yhteisöllisyyden rikkoutuminen. Koulu on kuin pienoisyhteiskunta, jossa voidaan parhaimmillaan turvallisesti kokeilla erilaisia tapoja ratkaista erimielisyyksiä ja konflikteja samalla niistä oppien yksilöinä ja yhteisönä.

Koulu on parhaimmillaan aikuisten ja lasten yhteinen oppiva yhteisö, jossa jokaisella on oma paikkansa ja äänensä. Oppilaat kasvavat maailmaan, joka on kulttuurillisesti, kielellisesti, uskonnollisesti ja katsomuksellisesti moninainen. Opetus ja oppiminen tukevat jokaisen lapsen ja nuoren oman kulttuuri-identiteetin kasvua samalla, kun opetus rakentuu suomalaiselle kulttuuriperinnölle. Tavoitteena on oppilaiden vahva oma identiteetti.

YK:n Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa lasten kanssa ja hyväksi työskenteleviä sitoutumaan yhdenvertaiseen kohteluun, syrjimättömyyteen, lapsen edun ensisijaisuuteen, lasten oikeuteen suojeluun, huolenpitoon ja kehittymiseen. Tämä velvoite ohjaa myös ennaltaehkäisevään toimintaan sekä toisen puolustamiseen kaikissa tilanteissa turvallisen oppimisympäristön luomiseksi.

Kouluissa on kokeiltu vuosien aikana monia kiusaamisen vastaisia menetelmiä vaihtelevin lopputuloksin. Jossain paikoissa toimiva malli ei välttämättä sovellu heti toiseen kouluyhteisöön. Turvallinen koulu rakennetaan yhdessä toimimalla. Siksi on tärkeää panostaa yhä enemmän oppilaiden osallisuuden vahvistamiseen kaikissa koulun toiminnoissa. Tähän ei riitä hyvin toimiva oppilaskuntatoiminta, vaan sen lisäksi tulee olla erilaisia pieniä ja isoja asioita, joissa lapset ovat päättämässä ja toteuttamassa ideoitaan. Motivaatio syntyy todellisesta osallisuuden kokemuksesta. Tällä on myös vaikutuksia jokaisen oppilaan käsitykseen itsestään oppijana ja ihmisenä.

Lasten ja nuorten näkemysten ja kokemusten perusteella osallisuuden voidaan ajatella syntyvän hyväksytyksi tulemisen kokemuksesta, turvallisuudesta ja näiden pohjalta syntyvästä luottamuksesta siihen, että on mahdollisuus vaikuttaa. Vaikutusmahdollisuudet koetaan tyypillisesti sitä paremmiksi, mitä vahvemmaksi lapsi tai nuori kokee muiden ihmisten antaman tuen.

Dialogitaitojen ja erityisesti kuuntelemisen, empatian ja myötätunnon harjoittelua tulisi lisätä oikeissa arjen oppimisen tilanteissa. Opettajat tarvitsevat osaamista dialogisuuden toteuttamiseksi sekä sosiaalis-emotionaalisten taitojen vahvistamiseksi oppilaiden kanssa. Rehtoreiden ajankäyttöä pedagogisina johtajina tulee vahvistaa. Rehtorin rooli on myös rakentaa siltoja alueiden yhteisöihin. Työskentely järjestöjen ja muiden organisaatioiden kanssa lähialueella on merkittävä tapa luoda myös vapaa-ajan toiminnan kanssa yhteistä turvallista moninaisuuden hyväksyvää kulttuuria. Verkostotyöskentelyä tulee tukea ja vahvistaa.

Perusopetus rakentuu elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Tämä tehtävä ei rajoitu vain koulutuntien aikaan opetushenkilöstölle. Meidän kaikkien ihmisten tulee rakentaa tasa-arvoista ja oikeudenmukaista moninaisuuden hyväksyvää yhteiskuntaa. Esimerkillä johtaminen on toimivaa. Heikomman ja syrjityn puolustaminen kaikissa tilanteissa on välttämätöntä. Hiljaa oleminen on väärä ratkaisu silloin, kun kuulemme ja näemme epäoikeudenmukaista kohtelua ympärillämme.

Jokaisella on oikeus olla turvallisesti oma itsensä. Jokaisella on oikeus kasvaa potentiaaliinsa ja saada hyvä elämä.

Kirjoittaja toimii Opetushallituksen pääjohtajana ja hän on koulutukseltaan filosofian tohtori.