22/01/2025

Yhteiset Lapsemme 4/2024: Vaihto-opiskelijana synnyinmaassa Kolumbiassa

Teksti ja kuva: Marikki Vasantola

Koneen laskeutumisesta Kolumbiaan on kulunut kohta jo neljä kuukautta. Silloin mielessä risteilivät innostus, jännitys sekä liikutus siitä, että pääsen asumaan maahan, jossa juureni ovat. Minut on adoptioitu Kolumbiasta, Bogotasta 2 kuukauden ikäisenä. Joten kun keväällä opiskelijavaihdon kohdemaihin oli lisätty uutena Kolumbia, päätös oli helppo. 

Alku oli yksinäistä aikaa, ja ikävöin kotiin. Osasin odottaa sitä, sillä uuteen maahan muuttaessa kaikki on aloitettava alusta. Ihmissuhteiden luominen vie aikaa ja kielimuuri ja kulttuurierot vaikeuttavat sitä entisestään. Itselläni tähän meni aikaa useampi kuukausi ja yhden kerran jo meinasin ostaa lentoliput takaisin Suomeen. Oikeiden ihmisten löytäminen tuntui vaikealta ja päivät olivat aikamoista rämpimistä. Suurin osa muista vaihto-oppilaista tuli espanjankielisistä maista, jolloin heidänkin kanssaan oli kielimuuri, mikä vaikeutti kommunikointia ja ryhmäytymistä. Läheisten tuella ja kannustuksella jaksoin kuitenkin mennä päivä kerrallaan ja olen onnellinen, että en antanut periksi. Suosittelen ulkomaille lähtöä, jos siihen avautuu mahdollisuus, mutta haluan kuitenkin myös tuoda esille ulkomaille muuton kääntöpuolia. 

Marikki Vasantola

Nyt neljä kuukautta myöhemmin olen iloinen, että olen päässyt tutustumaan tähän kiehtovaan ja monimuotoiseen maahan. Olen pääsyt matkustelemaan eri puolelle Kolumbiaa, ja sitä kautta päässyt tutustumaan kulttuurin paremmin ja nähnyt eri alueiden eroja. Täällä on todella isot luokkaerot ja se näkyy niin katukuvassa kuin ihmisten puheissa. Rikkaat asuvat aidatuilla asuinalueilla, joiden porteilla päivystävät aseistetut vartijat.  

Kolumbian luonto ja ilmasto on todella vaihtelevaa ja olen päässyt näkemään sitä monipuolisesti. Asun itse Chíassa, Bogotan esikaupunkialueella vuoriston ympäröimänä. Ikkunasta näkyy lehmiä ja kanoja. Vuori-ilmasto on tullut hyvin tutuksi. Sää saattaa vaihdella päivän aikana useita kertoja, joten sateenvarjoa on hyvä kantaa laukussa aina mukana.  

Adoptiotausta on ollut täällä enemmän mielessä kuin varmaan ikinä aiemmin. Olen miettinyt paljon biologista sukuani ja omia juuriani. Mielessä on pyörinyt paljon miltähän biologiset sukulaiseni näyttävät, onko heillä kaikki hyvin ja missähän päin Bogotaa he asuvat. Olen myös pohtinut täällä ollessani, että millaistakohan elämä olisi ollut, jos minua ei olisi adoptoitu. Ensimmäisinä päivinä myös huomasin, miltä tuntuu sulautua joukkoon. Jos olin hiljaa, minulle puhuttiin automaattisesti espanjaa ja yliopistolla piti erikseen jokaiselle opettajalle kertoa, että olen Suomesta.  

Alun vaikeuksien jälkeen huomaan toivovani, että aikaa täällä olisi jäljellä vielä vähän enemmän. Harmittaa, että kun vihdoin olen löytänyt ne omat ihmiset ja sosiaaliset ympyrät niin pitääkin jo kohta lähteä kotiin. Mietin vaikeimpina hetkinä, että minkälainen kuva itselle jää koko reissusta ja että saiko siitä irti sen, mitä lähdin täältä hakemaan. Nyt tuntuu ihanalta huomata, että viimeisen kuukauden hyvät kokemukset ja kohtaamiset ovat helpottaneet omaa oloa ja kokonaiskuvaa koko reissusta. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin ja heidän kulttuuriinsa ja olen saanut jakaa ikimuistoisia hetkiä heidän kanssaan. Ja että loppupeleissä, kun löytää omat ihmiset, niin sillä kielimuurillakaan ei ole kauheasti väliä. Kommunikaatio toimii kahdella kielellä tai kääntäjän avulla todella sujuvasti.  

Täällä kaikki osaavat tanssia ja salsata. Baareissa tanssilattia ovat täynnä iloisia ihmisiä. Tulen ikävöimään sitä näkyä ja sitä tunnetta, kun baari-illan jälkeen on jalat kipeät salsan tanssimisesta. Kiireettömyyttä tulee myös ikävä, koska täällä asiat hoituvat hyvin verkkaasti ja aikataulut ovat niin liukuvat, että olen monesti luullut olevani myöhässä vain huomatakseni olevani ensimmäinen paikalla. Eniten jään ikävöimään kolumbialaisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta, upeita hedelmiä, sekä tietenkin niitä ihmisiä, joiden kanssa olen saanut jakaa tämän kokemuksen.  

Lisää ajankohtaisia:

Ajankohtaisia uutisia toiminnastamme ja sen rahoituksesta

23/01/2025

Yhteiset Lapsemme ry:n toimintaan vaikuttavat alkaneena vuonna sosiaali- ja terveysalan järjestöihin kohdistuvat leikkaukset. Joudumme miettimään uusia rahoitus- ja toimintamalleja etenkin...

Lue lisää

Kun perheeseen tulee adoptiolapsi – tilaisuus adoptioperheiden läheisille 23.10. ja 30.10.2024

06/10/2024

Järjestämme kaksiosaisen tilaisuuden adoptiolasten tuoreille isovanhemmille, adoptiolasta odottaville tuleville isovanhemmille ja perheiden muille läheisille. Myös adoptionhakijat ja adoptiovanhemmat ovat tervetulleita...

Lue lisää

Teiniys iskee! Adoptoidun murrosikä -seminaari adoptiovanhemmille 2.11.2024

06/10/2024

Miten adoptio ja varhaiset kokemukset vaikuttavat adoptoidun murrosikään? Miten adoptiovanhempi voi tukea nuorta ja vahvistaa nuoren ja vanhemman välistä kiintymyssuhdetta?...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 3/2024: Kun adoptoitu saa lapsen – uutta tietoa EurAdop-konferenssista

19/09/2024

Teksti: Anja WikstedtKuva: Yhteiset Lapsemme ry:n kuva-arkisto / Isovanhempien ja lastenlastenleiri Professori Elsbeth Neil East Anglian yliopistosta Iso-Britanniasta esitteli huhtikuussa...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 2/2024: ”Ei juma, mä oon kotona!” – puhumisesta, kuulumisesta ja yksinäisyydestä

12/06/2024

Teksti: Jenni Heinonen Adoptoidun ääni on Yhteiset Lapsemme ry:n podcast, jota tekevät aikuiset adoptoidut. Podcastin jaksoista löytyy monipuolista sisältöä hauskasta...

Lue lisää

Yhteiset Lapsemme 2/2024 Kolumni: Suomi ei ymmärrä arvostaa omiaan!

12/06/2024

Suomalaiset pitävät yhteiskuntaamme tasa-arvoisena, mutta todellisuus on jotain muuta. Usein minulle hoetaan, että Suomessa ei ole rasismia ja siksi siitä...

Lue lisää