Yhteiset Lapsemme 4/2019: Unelmien kaupungissa on tilaa kaikille

Teksti ja haastattelut: Laura Huuskonen
Kuva: Irma Marttinen

Kuvataiteilija Laura Merz ohjasi koululaisten syyslomaviikolla Helsingissä taidetyöpajasarjan, jossa valmistettiin Unelmien kaupunki -yhteistaideteos. Työpajoissa lapset ja nuoret saivat pohtia kulttuurierojen, toinen toistemme kunnioituksen ja yhdenvertaisuuden teemoja yhdessä taiteilemalla.

Tässä haastattelussa saamme kurkistaa Laura Merzin taiteelliseen työhön ja Unelmien kaupunki -taidetyöpajojen taakse.

Kertoisitko itsestäsi ja työstäsi?

Olen kuvataitelija ja kuvittaja. Olen viime aikoina tehnyt lastenkulttuuria ja lasten kirjojen kuvitustyötä sekä järjestänyt työpajoja oman työn ohella. Olen opiskellut tekstiilitaidetta ja päädyin vahingossa kuvittajaksi.

Maisterilopputyön näyttelyyn piirsin eläimiä ja kokeilin eri menetelmiä. Nykyinen kustantajani tuli näyttelyyni, ihastui kuviini ja ehdotti, että tekisimme yhdessä lastenkirjan. Nyt meiltä on ilmestynyt kaksi kirjaa, Tuhat ja yksi otusta (2016, Etana editions) ja Otusten joukossa (2019, Etana editions). Kirjat ovat luontoaiheisia, kertovat eläimistä ja molemmissa on luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden vaalimisen näkökulma. Molemmat ovat lasten tietokirjoja, mutta uudenlaisia ja epätavallisia tietokirjoja. Kirjojen kuvitus ei ole tietokirjamainen, vaan satumainen, ja kirjoissa yhdistyy tieto, teksti ja taiteellinen kuvitus.

Ensimmäisessä on erikoisia faktoja eläimistä, toisessa vanhemmille lapsille suunnatussa kirjassa on päässyt ihminen mukaan, puhutaan ihmisen roolista ja vastuusta ekosysteemissä. Luonto on minulle itselleni tärkeä ja ehtymätön innoituksen lähde. Käsittelen kaikessa taiteessani luontoa ja luonnonsuojelullista näkökulmaa.

Millaiset asiat johtivat Unelmien kaupunki -työpajojen syntymiseen?

Olen pitänyt yksittäisiä, satunnaisia työpajoja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa Saksassa ja Suomessa. Koska kyse on ollut vapaaehtoistyöstä, on sitä vaikeaa tehdä usein. Olen pitkään toivonut, että saisin pidempikestoisen jakson työpajoille, sen sijaan että käyn kerran muutamassa kuukaudessa.

Hain viime vuonna apurahaa Alli Paasikiven säätiöltä ja sen saaminen mahdollisti työpajojen toteuttamisen. Muraali- idean keksin viime vuonna. Olen käynyt vastaanottokeskuksissa ja ne eivät ole kovin viihtyisiä paikkoja. Halusin lisätä viihtyvyyttä ja tehdä yhteisöllisen taideteoksen paikkaan, missä ihmiset joutuvat viettämään pitkiä aikoja. Ajatuksena oli, että osallistujat pääsevät tekemään jotain yhdessä ja yhteisöllisesti ryhmässä, niin kantasuomalaiset kuin maahanmuuttajat. Tärkeää työpajoissa on kohtaaminen, erityisesti yhteisen tekemisen kautta.

Unelmien kaupunki tuntui helposti lähestyttävältä teemalta, jota kautta voi käsitellä kulttuurieroja. Kaupunki on paikka, missä kaikki osallistujat asuvat ja jota pystyy käsittelemään taustastaan huolimatta. Ajattelin, että voi syntyä kiinnostavia kohtaamisia eri taustoista tulevien ihmisten kesken, kun he kokevat teeman eri lailla ja ilmentävät sitä työssään.

Millaisia asioita sinulle oli tärkeää nostaa esille työpajoissa tai minkä asioiden toteutuminen oli sinulle tärkeää?

Kohtaaminen, taide, yhdessä tekeminen. Jos vaikka välissä on kielimuuri, voidaan tekemisen kautta löytää yhteys ja ystävyys. Se, mistä yleensä pidän työpajoissa on, että piirtämisen ja luovan tekemisen pitäisi olla iloista ja kaikilla olo, että osaan. Ei voi tietää, millaista taiteellista kokemusta osallistujilla on ja siksi kynnyksen tarttua työvälineisiin pitäisi olla matala.

Yritin etsiä uusia, kokeellisia menetelmiä ja uusia tapoja tehdä jälkiä niin, että maalattiin vaikka siivousvälineillä ja puupalikoilla, joista tulee yllättäviä tuloksia. Kynnys tarttua vaikeasti hallittaviin välineisiin voi olla matalampi. Silloin virheetkin voivat olla valttia ja tulee uusia sattumuksia, kun ei tavoitella täydellistä jälkeä. Tarkoituksena oli, että kaikki saavat oivalluksen ja onnistumisen tunteita.

Millaisia ajatuksia ja tunteita toivot työpajojen lapsissa ja perheissä herättävän?

Tietysti, että saa olla mukana ja kuulua yhteiskuntaan, päästä vaikuttamaan oman asuinympäristönsä viihtyvyyteen ja että on luovaa tekemistä. Kohtaaminen oli tärkeää. Se, ettei mennä vaan vastaanottokeskukseen tekemään piilossa erillään muista, vaan vastaanottokeskuksissa asuvat saavat kokea olevansa tervetulleita tähän kaupunkiin ja pääsevät kohtaamaan muita kaupungin asukkaita.

Mitkä asiat työpajojen aikana yllättivät, ilahduttivat, tuottivat ylpeyttä?

Yllätti, että ei voinut tietää kuinka paljon tulee ihmisiä, yhtäkkiä tulikin isoja ryhmiä, mikä oli mahtavaa! Tuottaa paljon iloa katsoa, kuinka paljon lapset ja nuoret nauttivat tekemisestä.

Suurin osa osallistujista oli ala-asteikäisiä, mutta eräänä päivänä oli ryhmä lähes täysi-ikäisiä, vaikka materiaalit oli suunnattu nuoremmille. Yhtäkkiä oli joukko 19 -vuotiaita poikia, jotka kyselivät spraymaalien ja sapluunoiden perään. Oli kiva nähdä, kuinka keskittyneesti ja innostuneesti hekin pystyivät heittäytymään, ja tekeminen oli heille mielekästä.

Oli kiva nähdä, että koko perheitä tuli ja he tekivät yhdessä työtä.

Millainen on sinun unelmien kaupunkisi?

Unelmien kaupunkini on sellainen, missä on paljon luovaa tekemistä, inklusiivinen, joka ottaa mukaan jokaisen. Tarjoaa paljon virikkeitä kaikille asukkaille ikään, taustaan ja yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Kaupunki on vähän rosoinen, sen kerroksissa elämänjäljet saavat näkyä ja siellä on paljon musiikkia ja taidetta, ja hyvät pyöräilyreitit! Paljon avointa, julkista, kaikille yhteistä tilaa, missä liikkua, harrastaa ja kohdata toisiaan. Unelmien kaupungissani jokainen tuntee olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi, se on yhteisöllinen, vihreä, värikäs ja monikulttuurinen.

Taidetyöpajoihin osallistuneiden lasten kommentteja: 

Oli kivaa, kun tehtiin kerrostaloja. Nyt tehdään metsiä. Tussit ja tarrat on ollut kivoja. – Setayesh, 11

Piirtäminen on ollut kivaa. – Niagesh, 9

Piirtäminen, oli kiva piirtää autoja. Oli kiva käyttää papereita ja askarrella. Tärkeitä asioita ovat kirjasto ja lukeminen, oppimaan uintia ja mennä kouluun oppimaan hyviä ideoita ja piirustuksia. – Rana, 8, Randa, 5, Ala, 7 

Oli ihan kivaa tehdä puut ja rakennukset ja kun isä tuli auttamaan, se oli myös kivaa. Lapsille hyvä kaupunki on sellainen, missä on kaikki, kauppoja, puistoja ja uimahalleja. Ei mikään lasten tykkäämisestä olisi kaukana. – Rami, 10 

Se, että sai itse päättää, minkälaista juttua teki, oli kivaa. Saa itse tehdä silleen, miten itse halusi. Eriväriset pallotarrat oli kivoja. Olisi kivaa, jos olisi puissa kaikenlaisia juttuja, sitruuna-ananas- puita vaikka tai omena-mustikka-päärynä. – Airi, 5, Salme, 7

Nuolien tekeminen oli kivaa, niitä oli kiva tehdä.  – Benne, 6