Yhteiset Lapsemme 3/2025: Sillä on väliä, miten adoptio toteutuu – Katsaus Ruotsin adoptioselvitykseen

Teksti: Irene Pärssinen-Hentula
Kuva: Unplash /Pixabay

Lapselle kansainvälinen adoptio on viimesijainen vaihtoehto, jonka pitää toteutua lainmukaisesti ja lastensuojelullisista syistä. Adoption pitää perustua suostumukseen, eikä kukaan saa hyötyä siitä taloudellisesti. Adoptioiden eettisyydestä on kannettu huolta pitkään. Ruotsin kansallinen selvitys osoittaa, että huolet eivät ole olleet aiheettomia.

Kansainvälisen adoption historia ulottuu 1950-luvulta 2020-luvulla eli seitsemälle vuosikymmenelle. Monissa maissa toiminta yleistyi 1970- ja 1980-luvuilla. Vuonna 1993 valmistunut Haagin kansainvälinen adoptiosopimus jäsensi toimintaa uudelleen. Valtiot liittyivät sopimuksen jäseniksi ja mukauttivat lainsäädäntöään ja adoptiokäytäntöään siihen, kukin maa omaan tahtiinsa. Sopimuksen toteuttamista on seurattu viiden vuoden välein Haagin jäsenvaltioiden Special Commission kokouksessa, ja viime vuosina erityishuomiota on saanut laittomien adoptioiden ennaltaehkäisy.

Suomi, joka lukeutuu myöhään toiminnan aloittaneisiin valtioihin, on mahdollisesti osin välttynyt alkuvuosikymmenten adoptioiden ongelmilta ja toisaalta myös suurien volyymien vaikutuksilta. Suomessa puhumme toisen sukupolven adoptoiduista, monissa muissa vastaanottajamaissa jo 3. tai 4. sukupolven adoptoiduista. Siitä huolimatta, että adoptiokontekstimme on joiltakin osin eri, huolet ja riskit kansainvälisen adoption ympärillä tulee huomioida meillä Suomessa.

Huolet eivät ole aiheettomia

Adoptio merkitsee jokaiselle sen kokeneelle yksilöllisiä asioita, mutta jokaista adoptoitua sekä biologista vanhempaa yhdistää äärimmäinen menetyskokemus. Adoptio on hyväksyttävää ainoastaan oikeassa kontekstissa ja oikeista syistä. Adoptioita ei voi sallia tapahtuvan muuta kuin lainmukaisesti, lastensuojelullisista syistä, riittävään tietoon perustuvasta suostumuksesta, ilman taloudellista hyötymistä ja kansainvälisen adoption kohdalla – vain viimesijaisena vaihtoehtona.  Sillä on siten väliä, miten adoptiot on toteutettu.

Eri puolilta maailmaa aikuisten adoptoitujen kokemukset tuovat tietoisuuteemme, että niin itsenäisesti toteutetuissa adoptioissa kuin myös virallisen adoptiojärjestelmän kautta toteutuneisiin adoptioihin on liittynyt epäselvyyksiä. Näitä on tullut esille erityisesti siellä, missä adoptiovolyymit ovat olleet suuria ja adoptiotoimintaan on kytkeytynyt muuta avustustoimintaa ja adoptioista on tullut kannattavia lapsia lähettäville maille.

Viimeisimpänä julkaistu Ruotsin laaja kansallinen selvitys osoittaa, että huolet adoptioiden laillisuudesta ja eettisyydestä eivät ole olleet turhia.  Ruotsin selvityksessä havaitut ongelmat eivät ole rajoittuneet yksinomaan varhaisten vuosikymmenten tai yksityisesti toteutettuihin adoptioihin.  Ongelmat ovat voineet olla joko yksittäisen adoption prosesseissa olleita epäkohtia tai laittomuuksia tai luonteeltaan toiminnan rakenteista löytyviä.

Kansainvälisiin adoptioihin varhaisina vuosina usein kytkeytynyt muu avustustoiminta on voinut tehdä kansainvälisestä adoptiosta liian houkuttelevaa ja synnyttänyt riippuvuutta, minkä johdosta kansainvälinen adoptio on ollut käytännössä ensisijaista, vaikka sen tulisi olla viimesijainen vaihtoehto. Lisäksi Ruotsin esimerkki osoittaa, että myös toiminnan valvonnassa on ollut puutteita.

Ruotsin selvitystyöryhmän puheenjohtaja antoi henkilökohtaisen suosituksensa lopettaa toiminta nykyisessä muodossaan tai vaihtoehtoisesti uudelleen järjestellä koko toiminta julkiseksi palveluksi, joka mahdollistaisi adoptioita kansainvälisissä konteksteissa vain hyvin kapeasti rajatuissa tapauksissa, jolloin käytännössä luovuttaisiin vieraslapsiadoptioista kansainvälisissä konteksteissa. Keskustelu selvityksen johtopäätöksistä jatkuu Ruotsissa.

Suojaavat tekijät Suomessa

Suomen adoptiohistoriassa on omat erityispiirteensä, toisin kuin Ruotsissa Suomeen ei ole koskaan toteutettu suurta määrää ns. itsenäisiä adoptioita, adoptiomäärät ovat olleet maltillisia, kohdemaavalikoima pieni ja toiminta on alkanut myöhemmin. Nämä kaikki voidaan nähdä suojaavina tekijöinä. Lisäksi, toisin kuin muissa maissa, Suomessa aikuiset adoptoidut eivät ole suurissa määrin tuoneet esille, että heidän adoptioissaan olisi ilmennyt epäkohtia, mikä voisi puhua sen puolesta, että joiltakin ongelmilta on vältytty. Näistä asioita huolimatta, adoptiotyön ollessa osa kansainvälistä adoptiojärjestelmää, emme voi kokonaan sulkea pois mahdollisuutta, etteikö epäkohtia voisi löytyä adoptioista Suomeen.

Adoptioselvityksiä toteuttaneet maat eivät ole yksinomaan selvittäneet, vaan sen rinnalla myös vahvistaneet adoptoiduille tarjottavaa tukea. Adoptiolakimme mukaista adoptoitujen oikeutta itseään koskevaan tietoon ja psykososiaaliseen tukeen tietojen käsittelyssä on tärkeä tarjota jatkossakin matalan kynnyksen palveluna osana lakisääteistä adoptioneuvontaa adoption jälkeen sekä kansainvälisen adoptiopalvelunantajan kautta saatavaa jälkipalvelua. Mikäli oman adoption selvittämisessä herää epäily laittomuudesta tai muusta epäkohdasta, adoptiolautakuntaan voi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä. Tällöin lautakunta voi varmistaa, että oikeat viranomaiset lähtevät selvittämään asiaa.

Valvontaa vahvistettu  

Adoptiolautakunta on viimeisten vuosien aikana tiivistänyt palvelunantajien toimilupien tarkastelua 2–3 vuoden välein tapahtuvaksi arvioinniksi. Tarkasteluvälin tiivistäminen on yksi keino lisätä valvontaa Suomeen toteutuvissa adoptioissa.  Adoptioviranomaiset adoptioneuvonnassa, kansainvälisessä adoptiopalvelussa sekä adoptiolautakunnassa toimivat omista lakisääteisistä viranomaistehtävistään käsin adoption portinvartijoina, jotta yksittäinen adoptio on lainmukainen ja ennen kaikkea, lapsen edun mukainen.

Toivotan hyvää syksyä kaikille Yhteiset Lapsemme-lehden lukijoille sekä menestystä yhdistyksen tärkeälle työlle monikulttuuristen lasten hyvinvoinnin eteen.

Irene Pärssinen-Hentula toimii päällikkönä, adoptiolautakunnan puheenjohtajana.

Adoptiolautakunta

Adoptiolautakunta myöntää toimiluvat kansainvälisen adoption palvelunantajille sekä näiden ulkomaisille yhteistyötahoille.

Ulkomaisella adoptioyhteistyökumppanilla on oltava omassa maassaan toimivalta hoitaa kansainväliseen adoptioon kuuluvia tehtäviä voidakseen tehdä yhteistyötä suomalaisen palvelunantajan kanssa.

Yhteistyökumppanin on hoidettava tehtäviä ammattitaitoisesti, pitkäjänteisesti, luotettavasti, lapsen edun mukaisesti ja kansainvälisessä oikeudessa tunnustettuja lapsen oikeuksia kunnioittaen sekä ilman, että kukaan saa adoptioista oikeudetonta taloudellista tai muuta hyötyä. Lisäksi yhteistyötä on voitava pitää perusteltuna ottaen erityisesti huomioon kansainvälisen adoption tarve kyseisessä valtiossa.