Blogi 6/2026: Tietoa, kokemuksia ja ystäviä – Mitä adoptiovalmennus meille antoi?

Teksti: Soila ja Tapani

Nuuksio, syksy 2021. Olimme adoptiopolullamme uudessa vaiheessa. Kotiselvitys oli valmistunut, ja edessä oli adoptiovalmennus. Kurssi ei ollut pakollinen, mutta kohdemaamme Kolumbia suositteli sitä vahvasti. Emme ihan tienneet, mihin olimme menossa – ainoastaan sen, että halusimme mennä sinne avoimin mielin ja luottavaisina. Arvelimme, että saisimme paljon lisätietoa adoptioperheen elämästä, mutta myös käytännön vinkkejä ja neuvoja.

Lopulta saimmekin paljon enemmän.

Kurssilla oli 13 osallistujaa. Kun olimme ensi kertaa yhdessä, pöytien takaa toisiaan tarkasteli joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Sitä ei kestänyt kauaa. Lähes ensihetkistä alkaen ryhmässä oli hämmästyttävän turvallinen ilmapiiri. Nopeasti syntyi tunne, että omista ajatuksista ja kysymyksistä uskalsi puhua, vaikkei muutamaa tuntia aiemmin ollut tuntenut osallistujista ketään, omaa puolisoa lukuun ottamatta. Meistä toinen on puheliaampi ja toinen varautuneempi; molemmilla oli alusta alkaen sellainen olo, että omia ajatuksia ja tunteita sai käsitellä ääneen juuri sen verran kuin itse halusi ja mikä tuntui hyvältä.

Sama turvallinen ilmapiiri vallitsi sekä koko ryhmän ollessa koolla että pienryhmäkeskusteluissa, joissa pohdittiin esimerkiksi omia motiiveja adoptioon tai suhtautumista tulevan lapsen taustaan ja kokemuksiin, vaikeisiinkin asioihin siellä.

Olimme toki miettineet adoptioon liittyviä asioita läheistemme kanssa jo ennen valmennuskurssia. Nyt olimme kuitenkin yhtäkkiä tilanteessa, jossa kaikki ympärillä olijat olivat samassa elämäntilanteessa ja samojen pohdintojen äärellä.

Toinen tärkeä anti oli se, että saimme kuulla muiden omakohtaisia kokemuksia – oli kyse kurssin vetäjien adoptiovanhemmuudesta tai siellä vierailleen adoptioperheen ja aikuisen adoptoidun kokemuksista. Netistä löytyy paljon tietoa, mutta meille nämä kasvotusten kuullut kokemukset olivat kullanarvoisia omaan adoptiovanhemmuuteen valmistautuessa. Vaikka ei ole olemassa yhtä tarinaa tai kokemusta adoptiosta, vaan ne ovat jokaiselle omanlaisia, kurssilla kuullut kokemukset auttoivat hahmottamaan, mitä kaikkea itselläkin voisi olla edessä. Vaikka puhe oli rehellistä, vaikeitakaan asioita kiertelemättä, jäi valmennuksesta luottavainen olo siihen, että kaikenlaisista asioista elämässä selviää.

”Tue ja kannattele” on neuvo, joka jäi mieleen kurssin vetäjiltä. Sitä olemme koittaneet noudattaa nyt kun lapsi perheessämme jo on.

Kolmas tärkeä anti oli se, mitä tuttavuuksia, jopa ystävyyksiä, kurssilta jäi elämäämme. Olemme edelleen yhteydessä kahden kurssilta tutun perheen kanssa. Toinen perheistä kävi omalla hakumatkallaan vuotta meitä aikaisemmin. Kun olimme itse hakumatkalla, heidän apunsa ja vinkkinsä – ja ihan kuunteleva korvakin, kun matkan aikana sellaista tarvittiin – olivat korvaamattomia. Kurssille mennessämme odotimme saavamme tietoa ja oppia adoptioperheen elämästä. Emme osanneet arvata, että sen lisäksi saisimme elämäämme ystäviä, joiden perheellä on nyt sama tarina kuin meillä.

Valmennuskurssi on jäänyt mieleen tärkeänä etappina matkalla adoptiovanhemmuuteen, ja lämpiminä muistoina siellä vietetyistä hetkistä, kohtaamisista ja tutustumisista. Tällä kokemuksella suosittelemme valmennusta lämpimästi kaikille adoptioprosessissa oleville tai sitä miettiville, vaikkei se pakollista olekaan.

Kirjoittajat ovat adoptiovanhempia, jotka osallistuivat Yhteiset Lapsemme ry:n adoptiovalmennukseen syksyllä 2021.