Yhteiset Lapsemme 1/2025: Niin pitkä on matka -Adoptiot Suomessa huutolaislapsista nykypäivään

Teksti: Aili Forsberg

Pauliina Pulkkisen ja Leena Virtasen teos ”Niin pitkä on matka” (Atena, 2025) kokoaa yksiin kansiin monipuolisesti adoptioon liittyvää tietoa. Kirjassa keskitytään Suomessa toteutettuun adoptiotoimintaan ja sen historiaan. Mainittakoon, ettei vastaavaa kokoavaa teosta ole aiemmin julkaistu. Teos on ajankohtainen ja odotettu, sillä kansainvälinen adoptiotoiminta on murroksessa, ja esimerkiksi tämän vuoden alussa Pelastakaa Lapset ry on ilmoittanut lopettavansa vastaanottamasta uusia kansainvälisen adoptiopalvelun asiakkaita.

Kirjan luvut kuljettavat lukijan läpi adoption monivaiheisen historian aina ensimmäisestä adoptiolain säätämisestä keskelle nykyhetken murrosta, jota varjostaa muun muassa adoptioon kohdistunut kritiikki ja toivottujen adoptiotutkimusten puute. Kirjan kirjoittajat ovat molemmat adoptioäitejä ja aluksi he kertovatkin omat adoptiotarinansa. Sen jälkeen kirjan luvut etenevät kronologisesti teemoittain tuoden esiin aina uuden näkökulman adoption tarkastelemiseen.

Kirjan ensimmäisiä lukuja voi luonnehtia katsauksiksi kotimaisten ja kansainvälisten adoptioiden historiaan Suomessa. Esillä on karu köyhyyden runtelema Suomi, jossa niin huutolaislapsia kuin sodan jaloista lähetettyjä sotalapsia sijoitettiin uusiin perheisiin. Vaikka edellä mainituissa tapauksissa on piirteitä, jotka sopivat nykyajan käsitykseen adoptiosta, pohditaan kirjassa sitä, milloin ja missä yhteydessä tapauksista voidaan puhua adoptiona. Mikä tarkalleen on käsitteen määritelmä? Myöhemmissä luvuissa tarkastellaan laajasti kotimaan sisäisiä ja kansainvälisiä adoptioita, politiikan roolia ja adoptiotoiminnan väärinkäytöksiä.

Jokaisen luvun loppuun on lisätty kirjaa varten haastateltujen ihmisten omia adoptiotarinoita tai muita aiheeseen sopivia kirjallisia katkelmia, joissa ääneen pääsevät niin adoptoidut kuin adoptiovanhemmat ja myös ne, jotka olosuhteiden pakottamana ovat joutuneet luopumaan lapsestaan. Lukujen tarinat rikastuttavat ja syventävät ymmärrystä käsiteltävistä aiheista ja havainnollistavat, millaisia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia adoptio herättää. Kirjan keskeisiksi teemoiksi muodostuvat häpeä, identiteetin ristiriitaisuus ja vanhemmuus. Mukaan mahtuu myös toiveikkuutta, rakkautta ja onnea. Lisäksi lukujen sisällä on runsaasti viittauksia adoptiota tai sitä sivuaviin teksteihin, kuten tutkimuksiin, tietokirjoihin ja aiheesta inspiroituneisiin kertomuksiin, joita kirjoittajat ovat käyttäneet lähteinä haastattelujen lisäksi. Parhaimmillaan kirja tarjoaa lukijalleen vertaistukea ja samaistumispintaa omien kokemuksien käsittelyyn.

”Niin pitkä on matka” -teos osoittaa, että adoption ympärillä käydään edelleen liian vähän rehellistä ja avointa keskustelua. Tämä estää adoption kokonaisvaltaisen ymmärryksen saavuttamisen.

Kirjoittaja opiskelee ensimmäistä vuotta sosiaalityötä Itä-Suomen yliopistossa ja hän suoritti sosiaalityön käytännön jakson Yhteiset Lapsemme ry:ssä maaliskuussa 2025. Taustaltaan hän on itse Kiinasta Suomeen adoptoitu ja on lukenut lapsena Leena Virtasen Pikku Xing -kirjasarjaa.