Yhteiset Lapsemme 1/2024: Kansainvälinen adoptiotoiminta on vaativaa työtä

Teksti: Katja Mannerström

Moni kansainvälisen adoption parissa toimiva taho on seurannut viime aikoina Norjan, Tanskan ja Ruotsin uutisointia liittyen kansainväliseen adoptioon. Norjan hallituksen asettama komitea on alkanut selvittää adoptioita, ja keskusviranomaisen päätöksellä yhteistyö lopetetaan kokonaan tai osittain neljän maan kanssa. Lisäksi se suosittelee kolmelle adoptiopalvelunantajalle toiminnan keskeytystä selvityksen ajaksi. Tanskassa adoptioasioista vastaava ministeriö on päättänyt, että ainoan adoptiopalvelunantajan toimilupaa ei jatketa usean yhteistyömaan kanssa. Sen takia kyseinen palvelunantaja on päättänyt ajaa toimintansa hallitusti alas, joten kansainväliset adoptiot Tanskaan päättyvät. Molemmissa maissa on epäilyksiä siitä, etteivät adoptiot ole aina toteutuneet hyvien käytäntöjen mukaisesti.

Aikuiset adoptoidut ovat olleet keskeisessä roolissa keskustelun avaajina, kun kansainvälisen adoption eettisyydestä, mahdollisista laittomuuksista ja epäselvyyksistä on käyty keskustelua. Suomessa uutisointi Norjan ja Tanskan tilanteista on ollut hyvin vähäistä, ja näin oli myös vuonna 2021, jolloin monessa Euroopan maassa puhuttiin laajasti Hollannin selvityksestä. Tämän selvityksen mukaan kansainvälisessä adoptiotoiminnassa on ilmennyt vakavia puutteita. Adoptiot Hollantiin keskeytettiin ja niitä jatkettiin myöhemmin tiukennetuin ehdoin.

On selvää, ettei adoptioissa saa koskaan tapahtua laittomuuksia tai mitään sellaista, joka on vastoin lapsen oikeuksia ja lapsen etua. Jotkut mediassa esillä olleet tapaukset ovat järkyttäviä ja voivat aiheuttaa suurta hämmennystä ja epäluottamusta. On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa epäkohdat ja laittomuudet, mutta uutisointia lukiessa on hyvä muistaa, etteivät yksittäistapaukset kerro suurta kuvaa adoptioista. Kansainvälinen adoptiotoiminta on vaativaa, vaikeaa ja pitkäjänteistä työtä. Toiminnan tulee olla eettisesti kestävää ja korruptiosta vapaata prosessin jokaisessa vaiheessa. Siihen liittyy paljon asioiden selvittelyä, odottelua ja byrokratiaa hyvästä syystä. Adoptiopalvelunantajia tulee valvoa ja prosessin pitää olla erittäin tarkasti säädelty. Ja näin on Suomessa aina ollutkin.

Myös Suomessa aikuiset adoptoidut ovat lähettäneet viranomaisille vetoomuksen selvityksen teettämisestä kansainvälisistä adoptioista. Suomessa ei ole tehnyt omaa selvitystä, mutta sosiaali- ja terveysministeriö on teettänyt koonnin muiden maiden selvityksistä, ja siihen sisältyy yhteenvetoa ja huomioita Suomen näkökulmasta. Suomen adoptiohistoria poikkeaa monen eurooppalaisen maan tilanteesta. Suomi muuttui lapsia luovuttavasta maasta lapsia vastaanottavaksi maaksi vasta 1970-luvulla, eikä meillä ole ollut tilannetta, jossa olisi ollut laajamittaista adoptiotoimintaa ohuella sääntelyllä.

Tanskan ja Norjan valvontatoimenpiteet ja päätökset yhteistyön lopettamisesta koskevat myös osin maita, joiden kanssa suomalaisilla palvelunantajilla on yhteistyötä. Adoptiolautakunnan tietoon ei ole tullut laittomuusepäilyksiä Suomeen toteutuneissa adoptioissa. Lautakunta seuraa Norjan ja Tanskan tilannetta ja tekee yhteistyötä muiden maiden keskusviranomaisten ja palvelunantajien kanssa. Nyt on tärkeää, että me Suomessa jatkamme avointa keskustelua ja muistamme, että jokaisella adoptoidulla on oikeus saada tukea taustansa selvittämiseen sekä riittävään tukeen etenkin, jos osoittautuu, että adoption taustalla on epäeettistä toimintaa.