27/09/2021 - , , ,

YL 3/2021: Lapsen oikeudet ja adoptoitujen hyvinvointi esillä webinaarissa

Teksti: Anja Wikstedt ja Irma Marttinen

Yhteiset Lapsemme ry järjesti 19. elokuuta webinaarin, jonka aiheena oli Euroopassa meneillään oleva kriittinen keskustelu kansainvälisistä adoptioista. Tilaisuuden avasi toiminnanjohtaja Markus Söderlund ja aiheeseen johdattavan alustuksen piti adoptiokuraattori Anja Wikstedt. Yhteiset Lapsemme ry:n hallituksen jäsen Nina Keres, joka työskenteli 1980- ja 1990-luvuilla ensin Interpedian ja myöhemmin Helsingin kaupungin adoptiopalvelussa, kertoi kokemuksistaan niiltä ajoilta.

Tilaisuuteen oli kutsuttu adoptiolautakunnan ja palvelunantajien edustajia keskustelemaan ja vastaamaan kysymyksiin. Siihen osallistuivat puheenjohtaja Irene Pärssinen-Hentula ja sihteeri Minna Malviniemi adoptiolautakunnasta (Valvira), adoptiotoiminnan päällikkö Salla Hari ja adoptiovastaava Marika Elmeranta Interpediasta, aluetoiminnan johtaja Kristiina Mattinen Pelastakaa Lapset ry:stä sekä johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi-Kaikkonen ja adoptiokoordinaattori Saara Leinonen Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmästä.

Osallistujia tilaisuudessa oli runsaat 100.

Kriittistä keskustelua ja selvityksiä

Webinaarin tavoitteena oli tarjota mahdollisuus keskusteluun ja ajatustenvaihtoon kriittisestä keskustelusta, jota on viime aikoina käyty Euroopassa kansainvälisestä adoptiosta. Keskustelua ovat herättäneet muun muassa Hollannissa ja Sveitsissä tehdyt selvitykset sekä Ruotsissa jo vuosikymmeniä jatkunut aikuisten adoptoitujen kritiikki kansainvälisiä adoptioita kohtaan.

Hollannin edellinen hallitus tilasi vuonna 2019 riippumattomalta komitealta selvityksen menneiden vuosikymmenien kansainvälisestä adoptiosta sekä nykytilanteesta. Painetta selvityksen teettämiseen oli tullut aikuisilta adoptoiduilta, joiden adoptiot ovat myöhemmin osoittautuneet laittomiksi. Selvityksen perusteella hallitus päätti keskeyttää kansainväliset adoptiot helmikuussa 2021, vain luvan saaneet hakijat saivat jatkaa prosessejaan.

Viime keväänä Hollannissa oli vaalit, ja uuden hallituksen vastuulla on ottaa kantaa komitean suosituksiin: 1) kansainvälisiä adoptioita ei tule enää hoitaa järjestöjen kautta, tilalle tulee saada julkinen toimija 2) Hollantiin tulee perustaa kansallinen osaamiskeskus, jonka kautta adoptioperheet ja adoptoidut voivat saada tukea.

Sveitsissä valmistui vuonna 2020 raportti Sri Lankan adoptiosta. Raportin johtopäätös oli, että vuosien 1973-1997 aikana adoptioprosesseissa on ollut vakavia puutteita. Viranomaiset ovat ilmoittaneet, että myös muiden kohdemaiden tilanteet tutkitaan. Uuden selvityksen ajaksi kansainväliset adoptiot on keskeytetty.

Sekä Hollannissa että Sveitsissä viranomaisia on kritisoitu siitä, että monet ovat olleet tietoisia väärinkäytöksistä tai epäilyistä, mutta varoituksista huolimatta mihinkään toimenpiteisiin ei ole ennen tätä ryhdytty.

Ruotsissa on ollut adoptiokriittistä keskustelua jo vuosikymmenien ajan, etenkin aikuisten adoptoitujen taholta. Keväällä 2021 alkanut Dagens Nyheterin laaja artikkelisarja menneiden vuosikymmenien laittomuuksista ja epäkohdista on lisännyt kansainväliseen adoptioon kohdistuvaa kritiikkiä. Huomiota on saanut mm. Chilessä alkanut rikostutkinta, joka koskee myös Ruotsiin adoptoituja. Ruotsin hallitus on näyttänyt vihreää valoa Hollannin kaltaisen selvityksen tilaamiselle.

“Suomessa julkisuudessa esillä olleet epäselvyydet ja laittomuudet menneiden vuosikymmenien adoptioissa ovat olleet yksittäistapauksia.”

Suomessa nämä keskustelut ja päätökset kansainvälisten adoptioiden lopettamisesta ovat jääneet hyvin vähälle mediahuomiolle. Kun meillä julkisuudessa on esitetty tietoja menneiden vuosikymmenien laittomista adoptioista, kyseessä ovat olleet yksittäistapaukset. Suomessa aikuiset adoptoidut eivät ole nostaneet vastaavaa laajamittaista kritiikkiä kansainvälistä adoptiota kohtaan kuin Ruotsissa, tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kritiikkiä esiintyisi.

Samoja kysymyksiä eri maissa

Kansainvälisen adoption taustalla on eriarvoisuus globaalissa järjestelmässä ja yhteiskunnan rakenteissa. Kansainvälinen adoptio koskettaa pysyvästi kaikkia sen osapuolia.

Adoptiotoiminnan keskiössä tulee aina olla lapsi ja lapsen oikeudet. Ensisijaisesti lapsen pitää saada kasvaa omassa perheessä, ja jos se ei ole mahdollista, niin lapsi tulee sijoittaa synnyinmaassa. Lapsen oikeuksien näkökulmasta kansainvälinen adoptio on mahdollista vasta sen jälkeen.

Webinaarissa pohdittiin kysymyksiä, jotka ovat samoja kaikissa adoptiolapsia vastaanottavissa maissa: 

Missä määrin 1960-1990-luvuilla adoptoineiden ja adoptoitujen on syytä olla huolissaan siitä, miten adoptio on aikoinaan toteutettu? Miten toimia ja mistä hakea tukea, jos laittomuuksia on todettu?

“Kansainvälisessä adoptiossa keskiössä tulee aina olla lapsi ja lapsen oikeudet.”

Kuluneiden vuosikymmenten aikana kansainvälistä adoptiota koskeva lainsäädäntö ja käytännöt ovat kehittyneet ja yhteistyö eri foorumeilla on lisääntynyt. Tarkoittaako tämä sitä, että 2000-luvulla ja sen jälkeen olemme voineet olla luottavaisin mielin?

Suomessa esiin nousee kysymykset: Mitä edellytetään suomalaisilta adoptiopalvelunantajilta, yhteistyömailta, valvovilta viranomaisilta, adoptionhakijoilta ja vanhemmilta? Ja miten huolehdimme lapsista, jotka tulevat Suomeen kansainvälisen adoption kautta ja millaista tukea annamme aikuisille adoptoiduille, jos tai kun he sitä tarvitsevat?

Yhteenvetoa keskustelusta

Webinaarin aikana käytiin monipuolista ja laajaa keskustelua kansainvälisen adoption historiasta, käytänteistä, lapsen oikeuksista, ja adoptoitujen hyvinvoinnista sekä adoption jälkipalvelusta.

Puheenvuoroissa nousseet näkökulmat on esitetty jutun lopussa tiivistettynä.

Keskustelu jatkuu

Yhteiset Lapsemme ry:ssä jatkamme kansainväliseen adoptioon liittyvän keskustelun seuraamista tiedotusvälineissä, adoptiolautakunnan kansainvälisten asioiden jaoston jäsenenä sekä kansainvälisillä yhteistyöfoorumeilla.

Toiveita siitä, että myös Suomessa tehtäisiin Hollannin selvityksen kaltainen tutkimus ovat esittäneet muun muassa Sabina Söderlund-Myllyharju ja Muluken Cederborg. Kaikki webinaarissa mukana olleet ja adoptiotyötä tekevät tahot suhtautuvat selvityksen teettämiseen lähtökohtaisesti myönteisesti.

Keskustelussa esillä:

  • Kansainvälinen adoptio on globaali ilmiö ja siihen liittyy yhteiskunnallinen ja rakenteellinen eriarvoisuus – tämä koskettaa kaikkia adoption osapuolia.
  • Lastensuojelu, lapsen oikeudet ja lapsen edun arviointi on kehittynyt viiden vuosikymmenen aikana Suomessa, Euroopassa sekä lapsia adoptioon luovuttavissa maissa.
  • Suomessa vuonna 1985 voimaan tullut laki kansainvälisistä adoptioista sisälsi jo periaatteita, jotka myöhemmin kirjattiin Haagin sopimukseen vuonna 1993. Jo 80-90-luvuilla adoptiopalvelunantajat selvittivät lasten tilanteita mahdollisimman huolellisesti paikan päällä.
  • Monessa yhteistyömaassa heikko hallinto, korruptio ja järjestelmän hauraus ovat olleet kansainväliseen adoptioon liittyvien väärinkäytösten takana.
  • Lapsen taustan kirjaaminen on parantunut ja sen merkityksen ymmärtäminen on lisääntynyt kaikilla osapuolilla. Usein mitä vanhemmasta adoptiosta on kysymys, sitä vähemmän on tietoa ja sitä vaikeampi on selvittää – tämä vaihtelee myös kohdemaittain.
  • Suomen adoptiotilanne poikkeaa merkittävästi esim. Hollannista ja Ruotsista (lyhyempi adoptiohistoria, pienemmät määrät, vähemmän itsenäisiä adoptioita), eikä meillä ole noussut vastaavaa poliittista painostusta selvityksen tekemiseen.
  • Todettiin, että adoptiolautakunta ei voi tehdä selvitystä, koska se on itse osa virallista adoptioprosessia. Sen sijaan on mahdollista olla selvityksen osalta suoraan yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön. Ministeriön edustajat ovat myös mukana lautakunnan kansainvälisessä jaostossa.
  • Keskustelussa nostettiin esille toive, ettei kriittinen keskustelu synnyttäisi ristiriitoja ja skismaa (jota esim. Hollannin raportti on aiheuttanut), vaan mahdollinen selvitys auttaisi parantamaan adoptiokäytäntöjä ja toimisi kaikkien osapuolten eduksi.
  • Kansainväliseen adoptioon kohdistuva kriittinen keskustelu koskettaa suoraan adoptoituja, adoptiovanhempia, adoptioperheitä sekä adoptoitujen kumppaneitaan ja lapsia – webinaarissa korostettiin sensitiivisyyttä. Kyse on jokaisen adoptoidun omasta elämästä.
  • Webinaarissa keskusteltiin myös esim. Hollannissa ja Tanskassa kriittisen adoptiokeskustelun linkittymisestä maahanmuuttokriittiseen ja maahanmuuton vastaiseen keskusteluun.
  • Adoption jälkipalvelusta ja sen tarpeesta käytettiin monta puheenvuoroa. Jälkipalvelua tarvitaan sekä adoptiosta keskusteluun että taustojen selvittämiseen. Lisäksi nostettiin esille adoptoitujen terapia- ja tukipalvelujen tarjonnan tarve ja niiden lisääminen.
  • Kaikki osallistujat ja adoptiotahot pitivät aikuisten adoptoitujen kuulemista tärkeänä.
  • Lapsen oikeuksien kannalta lopuksi keskusteltiin tärkeästä aiheesta: Kuinka kauan lapsen pitää odottaa lastenkodissa, että selvitetään hänen mahdollisuutensa saada adoptioperhe omasta maasta? Vuosien odotus voi tarkoittaa, että lapsen mahdollisuus tulla sijoitetuksi perheeseen tai adoptoiduksi ulkomaille menee ohi.

Tagit

Takaisin aihealueeseen: , , ,